Saako sanoa että yksityisyyden vieminen sattuu?

Olen introvertti ja arvostan yksityisyyttäni enemmän kuin mitään. Joku aika sitten jouduin suuren stressikuorman alle joka johti stressihäiriöön ja siihen että kävin mm. vuodattamassa itseäni lääkärillä ilman että sain mitään apua. Muitakin asioita tapahtui joihin en mielentilani vuoksi voinut vaikuttaa, mutta jotka huolella tallennettiin erinäisiin rekistereihin ja elämääni puututtiin viranomaisvoimin. Vaikka alkuperäinen stressitekijä katosi niin yksityisyyteeni kajoaminen traumatioisoi minua ainakin omasta mielestäni. Olen mm. tältä palstalta ja muualla puhunut tästä asiasta ja yleinen vastaus on "Niele vain kaikki ja jatka elämääsi". Mutta mitä jos olen liian "omituinen" ihminen vain eläkseeni sillä tavalla. Mitä jos minusta yksitysasioihin kajoaminen tuntuu kuin raiskaukselta kun en mielentilani vuoksi pysty puolustamaan itseäni? Olenko jotenkin epänormaali jos en hyväksy sitä että ilman että uhkaan ketään, minun reviirilleni tunkeudutaan väkisin? Myös se että en voi vaikuttaa omiin terveystietoihini vaan ne saattavat kummitella siellä hamaan loppuun asti, aiheuttaa ahdistusta(mt-häiriöhin viittavaat diagnoosit voivat tulevaisuudessa vaikeuttaa mm. vakuutuksien saamista). Olenko jotenkin viallinen? Onko edes olemassa tällaiselle yhteiskuntaan sopimattomalle? ja yksityisyyteen eri tavalla suhtautuvalle terapiaa? Terveisin 23v, jonka ainoa seuralainen on lopulta diagnosoitu post-traumaattinen-stressihäiriö(ks. edellä mainittu sirkus).