En edes halua pitkään työsuhteeseen.

Ajattelin juuri aivan samaa. Opiskelen alaa jolla ei vissiin kovin hyvät työllistymismahdollisuudet ole, ainakaan kotiseudullani. Täällä haluaisin kuitenkin pysyä eikä pääkaupunkiseudulle muuttaminen työn perässä houkuttele. En oikeastaan tiedä haluanko mitään varsinaista uraa tai työtä... Luulen että sopisin parhaiten lyhytaikaisiin projektiluontoisiin töihin, tai sitten työhön jota voisin tehdä omaan tahtiini.

Nämä ajatukset vahvistuvat vaan, kun siskoni juuri suunnittelee jatko-opintopaikkaansa. Hän on niin määrätietoinen ja miettii opiskelua uran kannalta. Tajusin samalla etten koskaan ole ajatellut mikä haluaisin olla ammatiltani. Lähdin vaan lukemaan sitä mikä kuulosti mielenkiintoiselta. Pelkään että musta tulee aivan luuseri :( Se ei ap ole sun pelkona, mutta jotain samaa ajatuksissamme ehkä on.

Sama juttu! Tällä hetkellä kouluttaudunkin hoitoalalle, jossa pätkätöitä riittää. Sopii minulle erinomaisesti, koska haluankin nähdä mahdollisimman paljon erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Ehkä joskus haluan asettua yhteen paikkaan, mutta onneksi sillä ei ole kiirettä.

Jos ei olisi velvollisuuksia, niin ajattelisin itsekin samoin. En ole hirveän pitkäjänteinen ja pidän siitä, että asioilla on alku ja loppu. Mutta taloudellisista syistä tarvitsisin sitä pitkäaikaista työpaikkaa edes siksi ajaksi, että lainasta olisi suurin osa hoidettu. Sitten voisi rentoutua eikä tarvitsisi pelätä.

Kakkoselle: Luulenpa, että minut joku luuseriksikin voi kokea. Mutta omapahan on elämäni.. t AP

Mä kouluttauduin lähihoitajaksi siksi, että vapaus. Töitä riittää, saa tehdä pätkiä ja keikkatöitä, muttei tarvitse sitoutua. Paras päätös ikinä. Tämä vapaus on aivan uskomatonta. Saan levähtää ja olla työtön milloin huvittaa, sitten taas thdä töitä. Jos huvittaa. ;)

Pitäisiköhän vielä kouluttautua lähihoitajaksi niin varmistaisi, että jotain pätkiä olisi aina tiedossa. AP

No siis kun kouluttauduin lähihoitajaksi, tiesin, että työtilanne todella hyvä. Mikä ylllätti, oli se, että se on ihan sairaan hyvä. Koko ajan rukoillaan joka paikkaan töihin. Työntekijällä on kaikki valta. Voin soittaa vaikka huomenna itselleni työpaikan ja saan sen heti siinä.  Se on ihan hullua... mutta toisaalta tosi mahtavaa, en koskaan voinut kuvitella olevani tällaisessa tilanteessa. Ihan järjetöntä, että on paljon porukkaa jotka itkee työttömyyttä, mutta tällä alalla saa työn heti sieltä mistä huvittaa, milloin huvittaa, työpaikkansa voi valita ja työntekijäjänä on herra(tai rouva!) verrattuna työnantajaan. Ei varmaan kovinkaan monella alalla ole näin... Vaikka työ on paska ja palkkakaan ei päätä huimaa, tämä vapaus ja vallan tunne korvaa nuo puutteet. Työnteekijän markkinat ;)

Työnteko on vanhanaikaista ja ahdistavaa monesti eikä muutu iloksi edes tilipäivänä vaan alkaa entistä enemmän vituttamaan , kaikki se vaiva ja näin vähän rahaa ( vain muutaman dollarin tähden tai kourallinen dollareita ) OMG