Kummiksi pyytäminen ahdistaa
Siskoni ja hänen miehensä toivovat kolmatta lasta, mutta heitä vaivaa jo nyt se, ettei ole ketään tuttuja kummeiksi. Minulla ja siskollani ei ole muita sisaruksia, siskoni miehellä on yksi veli, mutta hän on jo esikoislapsen kummi. Muut kummit heidän lapsillaan ovat jotain väkisin hankittuja vanhoja koulukavereita, joita he eivät näe juuri koskaan.
Siskoni on toivonut toistuvasti minua ja miestäni kummeiksi lapsilleen, mutta emme kuulu kirkkoon. Ymmärrän siskoni ärsyyntymisen tässä kummiasiassa, mutta eihän minun ole mitään järkeä liittyä uskonnollisiin yhteisöihin vailla uskoa. Mitenhän päin tässä olisi?
Kommentit (5)
Sen lisäksi voi tietysti olla niitä " lisäkummeja" .
Liittymään kirkkoon siis. Sitä en tietenkään tehnyt, koska se olisi täysin elämänkatsomukseni vastainen valinta. Siitä huolimatta minusta tuli kyseisen lapsen kummi tai siis " kummi" . En ole kirkonkirjoissa (vaikka sain kyllä papilta todistuksen), mutta kylläkin vahvasti mukana lapsen elämässä.
Jos sisaresi jostain keksisi nimelliset kummit, niin voisit silti miehesi kanssa olla " todellisia" kummeja, tarkoitan käytökseltään. Jos kerran nämä aiemmat koulukaverit ym. eivät edes pidä yhteyttä.
Eli ongelma onkin meillä juuri se että kaksi virallista kummia pitäisi olla eikä ole kuin yksi. 2
kuin viralliset kummit, olenhan heidän ainoa tätinsä. En vaan halua olla töykeä ja olen jo useasti ystävällisesti puhunut siitä, etten koe järkeväksi liittyä kirkkoon.
Nyt vaan odotan, että siskoni ilmoittaa odottavansa kolmatta ja yritän välttää riidan..
-ap
Eilen juuri mietittiin että ketä ihmettä pyydämme toiselle lapsellemme kummiksi, kun veljeni ei kuulu kirkkoon. Ystäviä ja kavereita on mutta ei riittävän läheisiä.
Päätettiin että kysytään veljeltäni että onko hänellä halua liittyä kirkkoon. Tuntuu töykeältä sekin että EMME kysyisi häneltä ollenkaan vaan ottaisimme jonkun satunnaisen kaverin kummiksi. Todennäköisesti sanoo että ei halua liittyä kirkkoon, sitten mietitään niitä satunnaisempia...