Onko jonkun mies oppinut puhumaan?
Onko jonkun teistä mies oppinut suhteen aikana puhumaan ja jopa tunteistaan? Pelkään että suhteemme kaatuu siihen, ettei kommunikointi toimi. Kiltti ja hyväntahtoinen mies kyllä perusluonteeltaan, mutta nyt oireilee henkisesti, eikä osaa avautua. Noinkohan itsekään tietää, mitä ajattelee ja tuntee...
Kommentit (19)
Keski-ikäiset maaseutujen kouluttautumattomat miehet ovat tuollaisia. Omassa kaveripiirissäni miehet osaavat keskustella siinä missä naisetkin.
Eipä tuo oppinut, eron jälkeen kuulma vaihtoi naiseen jonka kanssa hänellä ei ole edes yhteistä kieltä. Ei ainakaan tarvitse puhua senkään vertaa.
Opin olemaan puhumatta, kun avioeroprosessissa ja sen jälkeen vaimoni kaivoi jokaisen puhumani asian uudestaan esille ja käytti sanomisiani minua vastaan kylillä ja toreilla. Eipä tule toistumaan.
Mistä te oikein löydätte näitä puhevammaisia miehiä?
Samaa pohdintaa täälläkin. Olen yrittänyt"opettaa" mutta aika toivotonta on. Hirveän vaikeaa lukea toisen ajatuksia.
Mun mies on aina osannut puhua, mutta minä olen vasta opetteluvaiheessa. Pelkään,että suhde kaatuu pian, koska en vaan osaa/uskalla avautua.
Kolmoselle: Minäkin olen aivan vasta itse oppinut puhumaan. Pelko on kai aiemmin estänyt. Mitä jos vain avautuisit pelosta huolimatta? Saman toivoisin mieheni tekevän, mutta toisaalta epäilen, ettei hän tosiaankaan itse edes tunnista tunteitaan, vaan hukuttaa ne mm. tupakkaan ja jonkin verran myös alkoholiin ja seksiin.
AP
Toivoa on, älä luovutua. Mieheni oli introvertin perikuva, eikä hallinnut sosiaalisia tilanteita. Syynä oli, että häntä oli syrjitty perheessään ja koko elämänsä ajan siellä ollut syntipukki. Kiltti ja ystävällinen hän on. Ensimmäinen ihminen, kenen kanssa hän voi puhua kaikesta, olin minä. Luottamus ja viisas suhtautuminen kaikkeen kokemaan oli työkalut. Nykyään hän on "normaali", puhuu, itsetunto on vahvistunut melkoisesti, ottaa vastuuta jne. Ei ole enää mitään korjattavaa, heh.
Vaikka sanotaan että toista ihmistä ei voi muuttaa, pitää paikkansa. Toiselle ihmiselle voi tarjota kumppanuuden (ympäristön), jolloin toinen alkaa tuntea olonsa vapautuneemmaksi ja silloin omaa persoonaa uskaltaa tuoda esiin. Jos todella haluat olla toisen kanssa, silloin matkan jaksaa käydä.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:10"]
Meidän mies vasta jokeltelee.
[/quote]
;D oi kun näkisi videoklippiä. Kiitos päivän naurusta, vain naisen ilmaisemana toimii. Miten sait jokeltamaan vai tuliko ihan luonnostaan?
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 12:10"]Meidän mies vasta jokeltelee.
[/quote]
Kyllä se siitä. Meillä tulee hiljalleen jo pari sanaa. "anna" ja "karhu" ainakin. Ja "äiti" tietysti.
Ei osaa ja ei koskaan opi. Jotain yrittää änkyttää kun vaatimalla vaadin. Turhaa...
Otin ulkomaalaisen miehen, niin opin itsekin puhumaan.
Jos yrittää pakottaa miehen puhumaan, se alkaa paniikissa puhua mitä sylki suuhun tuo ja olettaa sun haluavan kuulla. Koettu. Hitto miten turhauttavaa.
Oman kokemuksen pohjalta ongelma on, ettei naiset osaa/uskalla puhua. Olen miettinyt ero usein, koska vaimon kanssa ei kommunikaatio toimi. Puhuu vain lasten kuljetuksista tai töistä. Tunteistaan, suhteestamme ja seksistä vaikenee.
Mä en ymmärrä, miten sellaisen miehen kanssa pääsee edes alkua pidemmälle. Olen tapaillut yhtä.
Kiitos kuutoselle toivoa-antavasta viestistä ja joillekin muille päivän nauruista! :D
Ei ainakaan 20 vuodessa ole oppinut. Mutta 20 vuodessa minä olen tottunut ja hyväksynyt ettei kukaan ole täydellinen. Välillä tulee väärinkäsityksiä puhumattomuuden takia ja silloin annan miehelle kuulua. Ihan hyvin meillä menee :-)
Avoimuus ja toisen arvostaminen, kokeile niitä. Huumori mausteena, toimii. Pieni hulluus elämän iloksi.