Lue keskustelun säännöt.
Olisitko alkanut miehesi kanssa tietäen kaiken hänestä ja perheestään?
Kommentit (18)
Olisin. En itseasiassa ollut miehestä lähtötilanteessa niin innoissani ja jos olisin tiennyt sen mitä nyt, olisin pelännyt, että joku muu saa hänet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaan. Kyllä mä tiesin aika paljon jo aika aikaisin, mutta kyllähän se pahimpien kertomista viivytteli. Silti koen, että aika avoimin silmin lähdin tähän. Enkä ole joutunut katumaan, vaikka moni olisi varmaan juossut.
En olisi ollut. Olisin kiertänyt kaukaa. Sittemmin on paljastunut maanis-depressiivinen anoppi, perinnöllistä sairautta kantava appiukko ja oma miehenikin on neuroottinen, sisaruksistaan puhumattakaan. Huoh. Näiden kanssa vielä selviäisi, mutta kun omat lapsetkin alkavat oireilla perimänsä mukaan, tekisi mieli juosta ja kauas. Tai olisi aikoinaan pitänyt :(
En tiedä, ehkä jos oisin tiennyt miehen mielenterveyden heittävän niin en olisi, mutta nyt jälkeenpäin ei kyllä kaduta yhtään :) Siitä koettelemuksesta selvittiin ja se on hitsannut meidät entistä vahvemmin yhteen! Lisäksi kokemus kasvatti mua muutenkin ihmisenä ja muokkasi arvomaailmaani paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luultavasti, jos olisin nuorena tajunnut, miten hankala äitipuolisuhde vaikuttaa lapseen, kun isänsä oli leski ja hän oli hyvin sulkeutunut.
En tajunnut puolison jasvuympäristön vaikutusta.
En. Miksi tutustua tyyppiin, josta tietää jo kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 lisää, että.lisäksi en tajunnut, että ongelmat periytyvät tietty miehen lapsiinkin.
Kyllä. Miehen suku on upea ja lämmin. Semmoisia hippiperinteitä kunnioittaen tms.
Itse olen taas ollut täysin päinvastaisen perheen mustalammas, koskaan ollut sopiva omieni joukkoon. Ainoa, joka ei käynyt lukiota ja hankkinut itselleen KUNNIALLISTA ammattia.
Miehen sukuun mä kuulun jo 22 vuotta, nautinnollisesti. Täällä tehdään käsin ja viljellään, oma ravintolakin on. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En! Mutta,siitä huolimatta minulla on paras mies ikinä.hänen perheen Ym.sukulaisten kanssa ei juuri olla tekemisissä.ei näitä asioita vain voi aina etukäteen tietää jne..sama koskee joitakin omia sukulaisia.riittää,että minä ja mieheni ollaan onnellisia.sukulaisten kanssa ei ole mikään pakko olla yhteydessä jos tuntuu että niistä on harmia tms..
Olisin, koska otin kyllä selkoa miehestäni ja hänen elämän historiastaan ja seurustelin sen verran pitkään, että asiat kyllä selvisivät, mitkä pitikin ennen sitoutumistani avioliittoon ja lasten hankintaan mieheni kanssa, mutta hieman säälitti yksi kälysköistäni, joka oli sen verran rakkauden sokaisema, että ei älynnyt ottaa selkoa miehensä historiasta tarkemmin, nooh, kukapa sille raukalle olisikaan ko. asiasta kertonutkaan kuin minä, mutta eipähän se mun asia ollut kertoa, millaiseen paskakasaan hänkin narahti - ittepähän valitsi puolisonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole miestä, mutta en tosiaan olisi alkanut exän kanssa ja tehnyt lasta jos olisin tiennyt, millainen hän oikeasti on ja millaisesta perheestä/suvusta tulee.
Luultavimmin, sillä vieläkään tuskin tiedän miehestä tai suvustansa kaikkea. Eikös seurustelu ole juuri tutustumista varten, ettei päätäpahkaa mennä avioon tai tehdä lapsia 'tuntemattoman' kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 02:06"]
Olisin, koska otin kyllä selkoa miehestäni ja hänen elämän historiastaan ja seurustelin sen verran pitkään, että asiat kyllä selvisivät, mitkä pitikin ennen sitoutumistani avioliittoon ja lasten hankintaan mieheni kanssa, mutta hieman säälitti yksi kälysköistäni, joka oli sen verran rakkauden sokaisema, että ei älynnyt ottaa selkoa miehensä historiasta tarkemmin, nooh, kukapa sille raukalle olisikaan ko. asiasta kertonutkaan kuin minä, mutta eipähän se mun asia ollut kertoa, millaiseen paskakasaan hänkin narahti - ittepähän valitsi puolisonsa.
[/quote]
Ihan järkyttävän sekavaa tekstiä sinäkin suollat. Mitä tuossa sanotaan? Käytä pisteitä ja edes vähän jäsentele ajatuksiasi.
En oo ihan varma. Miehen isästä en pidä (se pomottaa poikaansa, kuopustaan, 24v, ja mies on ihan tossun alla sen kanssa). Samaisesta alistuneesta käytöksestä miehen osalta, en pidä siitä yhtään. Toisaalta, tän miehen avulla lähdin ja pääsin viimein irti väkivaltasesta eksästä. Ristiriitasta.
Eikö se riipu aika paljon siitä, että millainen suhde kumppanilla on perheeseensä ja sukuunsa. Kaikki, joilla on esim. hankalia sukulaisia, niin eivät välttämättä ole tekemisissä juurikaan heidän kanssaan, vaan he keskittyvät oman elämänsä rakentamiseen. Mun mielestä se on aika tapauskohtaista. Tiedän esimerkiksi naisen, jonka suvussa on alkoholismia (hänen isänsä myös) eikä hän ole ollut vuosiin tekemisissä heidän kanssaan vaan on rakentanut omaa hyvää elämää. Se mutkistaa asioita jos kumppani elää yhä aikuisena vaikeiden vanhempien tossun alla.....
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="29.03.2015 klo 02:06"]
Olisin, koska otin kyllä selkoa miehestäni ja hänen elämän historiastaan ja seurustelin sen verran pitkään, että asiat kyllä selvisivät, mitkä pitikin ennen sitoutumistani avioliittoon ja lasten hankintaan mieheni kanssa, mutta hieman säälitti yksi kälysköistäni, joka oli sen verran rakkauden sokaisema, että ei älynnyt ottaa selkoa miehensä historiasta tarkemmin, nooh, kukapa sille raukalle olisikaan ko. asiasta kertonutkaan kuin minä, mutta eipähän se mun asia ollut kertoa, millaiseen paskakasaan hänkin narahti - ittepähän valitsi puolisonsa.
[/quote]
Ihan järkyttävän sekavaa tekstiä sinäkin suollat. Mitä tuossa sanotaan? Käytä pisteitä ja edes vähän jäsentele ajatuksiasi.
[/quote] Itse olet seko tai muuten vaan lukihäiriöinen ja ymmärryksesi taso alhainen, jos et käsittänyt. Normijärkinen kyllä tuosta ymmärtää, että kirjoittaja on ottanut selkoa hyvissä ajoin tulevasta miehestään, mikä hän on miehiään, eikä tehnyt kuten tuo kälyskänsä, joka ei ilmeisesti tiennyt, että oli sotkeutunut, noh, jätänpä nyt sen asian kertomatta, ettei tuu taasen raivopäistä tekstiä vastineeksi.