Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kamala keski-ikä, mistä puhtia elämään? Erostako??

Vierailija
22.03.2015 |

On tää kauheeta kun on jo vähän päälle 40v. Aiemmin aina jotenkin oli vielä "elämää edessä, mahdollisuuksia". Ja mahtui kaikkea motivoivaa muutosta elämään melkein joka vuodelle: lasten saamisia, muuttoja parempaan kotiin, työpaikan vaihtoja ym....

Nyt sitä on jotenkin jämähtänyt. Asioita kriisiyttänyt vielä entisestään

- miehen masennuskohtaukset /alkoholin käyttö. Ei nyt ole mikään rapajuoppo, mutta sellaista alkoholismiin taipuvasien käytöstä / masennuksia, ja tätä ollut jo vaihtelevasti parisen vuotta

- ja itsellä kertynyt työ- ja kotistressin vuoksi (ja niitä sitten "helpottanut" tietty jollain sipsiä+viiniä setillä, ja liikunta jäänyt vähiin), ja kertynyt painoa n. 10kg 2-3 vuodessa (painoindeksi nyt ehkä joku 27-28)

Eroa olen miettinyt useasti kun miehen kanssa niin hankalaa. Mietin että jos se saisi mut myös jaksamaan paremmin, tulisiko uutta puhkua ja energiaa? En söisi niin paljon herkkuja, kun hän niitä kotiin enemmän meille kantaa. Ehkä laihtuisin ja saisin itsetuntoa takaisin?

Toisaalta, tulee fiilis että katuisinko sitäkin, mies on ihan kiva kun on "vanha oma itsensä" eikä ole masennus/juomispäällä. Ja huolisiko kukaan muukaan enää tällaista vanhaa rumaa punkeroa?RAnkkaa se arki olisi yksinkin lasten kanssa.

Toisaalta, en enää oikein osaa muusta haaveilla, kun että olisi OMA koti lasten kanssa, ilman miehen tuomaa ahdistavaa ilmapiiriä.

Käytännössä kuitenkaan en JAKSA tehdä mitään senkään asian eteen: en edes saa alettua tavaroita karsimaan, että voisi laittaa nykyisen talon myyntiin.

Työni jaksan hoitaa aika hyvin, mutta muutoin jaksan huonosti harrastaa liikuntaa, tehdä kotihommia, mitään. Teen pitkiä työpäiviä, ja jos tekisin vain normaalin, en osaa tarttua mihinkään hommaan kotona, jotain pientä pakollista ährään ja sitten surffaan jossain netissä.

Toinen mistä haaveilen on matkustelu. Käytännössä siinäkin vaan kauhea suunnittelu ja valmistelu. N. kerran pari vuodessa käydään vapaa-ajan matkalla työmatkojen lisäksi.

En tiedä mistä tähän elämään saisi nyt jotain spurttia? Vieläkö pitäisi tehdä yksi lapsi??? (ei kyllä oikein jaksaisi mutta kun nuorin pyytää pikkusisarusta :) )

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
23.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, itsekin koen että tuo pienten asioiden arvostaminen ja kiitollisuus siitä mitä on, on hyvästä. Aina vaan ei jaksa kuitenkaan käytännössä ...

Jo se että koti on jatkuvasti vähän sekainen ja sotkuinen (lapset, lemmikit), saa semmoisen lamaantuneen tunteen. Puhumattakaan että pitäisi raivata kaappeja ja lajitella vanhoja tavaroita ja viedä kirppikselle, ja sisustaa ja tehdä jotain pientä pintaremppaa joihinkin kohtiin...

Tuntuu että meillä on liikaa neliöitä kun ei näitä jaksa ylläpitää, toisaalta ahdistaa ajatus myös että olisi taas tosi vähän tilaa, kun lopulta päässyt tämmöiseen väljempään asumiseen kiinni.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
4/19 |
23.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saispa joskus naida puumaa koko viikonlopun.

Vierailija
5/19 |
23.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 18:44"]

Saispa joskus naida puumaa koko viikonlopun.

[/quote]

Miehinen kannanotto naisten keski-iän kriiseilyyn. Piristävä. Tänks :)

N43

Vierailija
6/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

upp

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuten sympatiseerasin sua (samankaltainen tilanne) mutta kun aloit kirjottamaan lisää kakaroita tuohon tilanteeseen niin pointsit laskivat fiiiuuu vaan. Vaikka mun pointseilla mitään väliä olekaan.

Vierailija
8/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä ainakaan tee lisää lapsia.. lähinnä siis siksi, jos parisuhde nytkin on hieman vaikeuksissa. Lapsen tuomat lisähaasteet vaikeuttavat tilannetta entisestään (jos ei muuten, niin ihan vaan yövalvomisten tuoman väsymyksen vuoksi).

Sun pitäis nyt vaan saada itsesi innostumaan jostain, vaikka uus harrastus tai sitten alat selaamaan vaikka matkalehtiä ja suunnittelet seuraavaa matkaa johonkin ihanaan kohteeseen. Tai opettele uusi kieli, tai mene kuntosalille.

Vaikkei niin huvittaiskaan, niin kunhan PAKOTAT itsesi ensin johonkin, se tuo aikaa myöten intoa ja virtaa. En usko että ero on varsinainen ratkaisu mihinkään, toki olisi mukava kun mies innostuisi myöskin saamaan itsensä irti juomisesta jne. Ehkä voisitte yhdessä keksiä jotain uutta kivaa harrastusta teille molemmille? Tsempit!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samat fiilikset, ikää 35. Tähän asti olen aina ajatellut että tulevaisuus on edessä, mutta nyt se onkin jotenkin tässä ja nyt, ja se masentaa. Että se elämän korkea hetki on nyt ja se pitäisi "osata elää" masentumatta, katkeroitumatta, urautumatta samoille rutiineille jne... ikätoveritkin on alkaneet näyttää keski-ikäisiltä ja tapaamisissa juttumme ovat sellaisia, joita olen aina pitänyt "mummojen ja pappojen höpinöinä" sellaista ällöttävää pinnallista kahvipöytäkeskustelua höystettynä puolihuolimattomilla itsekehuilla (jotka kuitenkin ovat vain valjuja yrityksiä saada ne oman elämän saavutukset tuntumaan merkityksellisiltä) koskien uutta taloa, ylennystä työpaikalla yms. Itsestäkin ne tuntuvat oikeasti ihan bullshitiltä, ja siksi 70% tekee kuten miehesi, masentuu ja lääkitsee itseään alkolla. Joten ystävätapaamisissa minut aina erityisesti valtaa alakulo, että tässä me ollaan, oman elämämme alaspäin viettävällä ovaaliradalla. jotkut jo vähän enemmänkin masentuneina, autoimmuunisairaudet puhjenneina, ekat erot ja unelmatalojen myynnit jo takana, lapset viikko-viikko vai miten kas siinä pulma...

heikoimpina hetkinä sitä tosiaan haaveilee erosta, toisina hetkinä takertuu siihen ainoaan turvaan ja kauneuteen minkä tuntee, eli omaan perheeseen. 

minulla ei ole tähän mitään ratkaisua, paitsi haaveilen, että ottaisin työelämässä jonkinlaisen uuden suunnan... mutta sekään tuskin tuo iloa, jollen pääse tästä kyynisyydestäni eroon

 

Vierailija
10/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä sanoja 5. Itse kuitenkin ajattelen, että elämän ei kuulukaan olla jatkuvaa pyrkimistä seuraavaan etappiin. Elämän tarkoitus on siinä, että pystyy myös nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä, mitä on saanut. Enkä nyt tarkoita, että pitää jäädä laakereilleen neljänkympin tienoilla, mutta tietty rauhoittuminen kuuluu kypsymiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä taas olen kauhean iloinen että ikää on jo 42. Ei tarvitseniin kauheasti mitään tavoitella. Kunhan elää arkea ja toivoo terveyttä.

Vierailija
12/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 18:38"]Muuten sympatiseerasin sua (samankaltainen tilanne) mutta kun aloit kirjottamaan lisää kakaroita tuohon tilanteeseen niin pointsit laskivat fiiiuuu vaan. Vaikka mun pointseilla mitään väliä olekaan.
[/quote]

Samat sanat. Lapsiko tuohon pitäisi vielä pykätä kaiken keskelle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No se lapsi nyt oli vaan semmoinen heitto... joskus aiemmin haaveilin vielä iltatähdestä, mutta nyt on tuntunut että näitä on jo tarpeeksi ehkä kuitenkin. JOs ei olisi niin hankalaa työpaikan säilymisen kannalta, voisin ehkä vielä halutakin lapsen. Toisaalta se on aika rasitus omalle kropalle, jälkensä ja kilonsa jää.

Eihän se ole parisuhteen pelastus, paitsi meillä kyllä tavallaan vähän oli, kun miehllä oli n. 10v sitten kanssa masennuksia ja silloin etenkin oli rankkaa alkoholinkäyttöä, mutta kunnon elämän muutos (juu, yksi lapsistamme sitten tuli siihen syssyyn, ja samoin muutto eri ympyröihin), toi taas moneksi vuodeksi hyvää elämää.

ap

 

Vierailija
14/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 20:32"]

Hyviä sanoja 5. Itse kuitenkin ajattelen, että elämän ei kuulukaan olla jatkuvaa pyrkimistä seuraavaan etappiin. Elämän tarkoitus on siinä, että pystyy myös nauttimaan ja olemaan kiitollinen siitä, mitä on saanut. Enkä nyt tarkoita, että pitää jäädä laakereilleen neljänkympin tienoilla, mutta tietty rauhoittuminen kuuluu kypsymiseen.

[/quote]

 

Sitä itsekin toivoisin, mutta yhtenä laukaisijana tässä on ollut just tuo miehen olotila nyt muutaman vuoden. Ei jaksa itsekään olla aktiivinen ja elää "normaali arkea", kun saa jännittää aina mitä odottaa kotona. Toinen on vaativa työ ja siitä ajoittainen kova stressi ja turhautuminen.

jos oiskin niin että työstressiä ei olisi / päivät ei välillä venyisi niin kauheasti, ja mies olisi semmoinen tasainen kumppani, niin jaksaisi varmaan paremmin. Mutta hänkin on niin ailahtelevainen.

Ja herkut on mulle vähän kuin tupakka. Herkkuhetki on hetken rentoutuminen kaikesta. Mikä sen kivempaa kuin olla koneella tai lukea lehteä tai katsoa telkkarista jotain (vaikka yleensä sitä katsonkin aika vähän),ja samalla syödä karkkia tai sipsiä, ehkä ottaa pari lasia viiniäkin välillä. :( yök.

Samoin en jaksa väsyneenä usein panostaa kunnon aterioihin, ja monesti tulee kotiin tultua syötyä ensin jotain höpöä (kun niitä löytyy kerran kaapista kun mies ostaa), ennen kuin alkaa ruoan laittoon. Se esim. osti tossa taannoin 10pussia sipsiä kun oli tarjouksessa!! Ja mähän en vaan pysty olla syömättä. Ja karkkia se voi ostaa monta pussillista myös kerralla. Vaikken edes haluaisi niitä, on väsyneenä ja nälkäisenä niin helppo napata jotain tuollaista.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 18:47"]

Älä ainakaan tee lisää lapsia.. lähinnä siis siksi, jos parisuhde nytkin on hieman vaikeuksissa. Lapsen tuomat lisähaasteet vaikeuttavat tilannetta entisestään (jos ei muuten, niin ihan vaan yövalvomisten tuoman väsymyksen vuoksi).

Sun pitäis nyt vaan saada itsesi innostumaan jostain, vaikka uus harrastus tai sitten alat selaamaan vaikka matkalehtiä ja suunnittelet seuraavaa matkaa johonkin ihanaan kohteeseen. Tai opettele uusi kieli, tai mene kuntosalille.

Vaikkei niin huvittaiskaan, niin kunhan PAKOTAT itsesi ensin johonkin, se tuo aikaa myöten intoa ja virtaa. En usko että ero on varsinainen ratkaisu mihinkään, toki olisi mukava kun mies innostuisi myöskin saamaan itsensä irti juomisesta jne. Ehkä voisitte yhdessä keksiä jotain uutta kivaa harrastusta teille molemmille? Tsempit!

[/quote]

 

Kuntosali: aina joskus saan näitä että jee nyt käyn salilla tai lenkillä tai jotain.

No, esim. nyt kuntosali loppui jälleen:

- yritin tehdä oikein kunnolla, ehkä reuhdoin liikaakin kun tuli vähän outoja selän kipeytymisiä yms. (voi johtua osin muustakin)

- kunto-ohjaaja salilla antoi pienen näytetunnin ja sanoi että kaikki mitä olin tehnyt oli ihan väärin ja yritti myydä pakettiaan. Olisin ostanut muutaman tunnin mutta sanoi etten ehdi siinä ajassa oppia.

- kävin ohjaajan pakeilla vielä puhumassa hinnoista ja lupasin palata asiaan mutten sitten ikinä palannut kun jäin vaan miettimään asiaa ja se maksoi niin kauheasti se paketti, ja en pysty sitoutumaan kun kotona semmoinen masentunut alkoholisti (eli en voi jättää lapsia), ja teen niin pitkiä työpäiviä välillä, mutta ei se tuntunut oikein tajuavan enkä nyt kaikkea viitsinyt sille avautua

- nyt en enää ole kehdannut käydä salilla etten törmää siihen ohjaajaan, ja myöskään en tiedä mitä siellä oikein tekisin kun kaikki liikkeet ovat muka vääriä. No osaisin tehdä itse jotenkin niitä mitä hän näytti (ja mitä opin yhden toisen salin näytetunnilla), mutta niitä voisi tehdä kyllä kotonakin (jos vain tekisi), ei vaadi ihmeellisiä laitteita / erikoisvälineitä. Salin tilat on niin pienet ja aneemiset tuollaiselle tekemiselle ettei huvita edes sinne mennä. En ole käynyt moneen viikkoon ja sanoin kortin irti.

Että johonkin nää mun kuntoilupurskeet aina loppuu.

viimeksi kun aloitin kävely/hölkkäily-lenkkeilyn, se loppui kuin seinään n. kuukauden jälkeen, kun tuli yksi tosi stressaava tilanne eteen ja olin aika romuna. Ja muutenkin turhautti, kun paino vaan nousi siitä lenkkeilystä ja jalat kipeytyi (ja luin että juoksukin voi aiheuttaa stressiä ja siksi paino nousee).

ap

Vierailija
16/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sipsiriippuvuus ei ole vielä mikään hirveän iso ongelma :) Jätä ne syömättä ja palkitse itsesi vaikka jokaisen sipsittömän viikon jälkeen jollain kivalla, mistä nautit. Käy vaikka erikoiskahvilla jossain hienommassa kahvilassa tms.

Vierailija
17/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja että opiskelisin jotain tms. - ei ole vaan aikaa (eikä jaksamista).

Lapset vaatii vielä niin paljon ja en halua nyt tehdä samoja virheitä mitä vähän isompien kanssa, etten ollut tarpeeksi läsnä ja auttamassa pikkuasioissa, kun he oli pienempiä. (Tein niin paljon töitä silloin.)

Jos ottaisin itselle aikaa niin se pitäisi ehdottomasti käyttää liikuntaan.

Jonkun kielikurssien tms. harrastekurssien aika sitten joskus vanhempana kun kaikki lapset jo teini-iässä...

ap

Vierailija
18/19 |
22.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko, että elämän merkityksellisyys rakentuu kodin, parisuhteen, lasten tai työn kautta, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Ajattelen, että oleellista on kyky innostua ja nauttia ihan pienistäkin asioista. Olen 55 vuotias, enkä koe ettei elämällä olisi enää mitään annettavaa. Päinvastoin. Nyt on aikaa ystäville ja muille asioille, kuten opiskelulle, toisin kuin ruuhkavuosina. Myös samanikäiset ystäväni ovat onnellisia ja tyytyväisiä, eivätkä puheenaiheemmekaan ile väljähtyneet.

Vierailija
19/19 |
23.03.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meitä on monta kuulkaas.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kahdeksan kahdeksan