Onko kukaan toipunut vakavista traumoissa ja miten?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:59"]

Ap. Oletko sairauslomalla nyt? Ollut miten pitkään? Minkä ikäinen olet? Onko sinulle psykiatrin toimesta ehdotettu eläkettä?

[/quote]

En ole sairauslomalla, tt- tuella elän. Olin jossain vaiheessa "sairaslomalla" mutta en saanut sairaspäivärahaa koska ei ollut tarpeeksi tuloja joka olisi sitä kerryttänyt. 30 v, ei oo eläkettä kyllä ehdotettu mutta en tiedä miten voin tulla työkykyiseksi ilman hoitoa ja sitä en saa.
[/quote]

Eikös tuo vähintään työmarkkinatuesta lasketa jos ei tuloja. Näin ainakin minulla. Nyt 6 kk sairauslomalla, trauma...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:55"]

Eipä traumoista voi parantua jos niitä ei käsittele. 

[/quote]

Läheskää kaikista traumoista ei voi parantua. Niiden kanssa voi kyllä oppia elämään joten kuten, mikä tarkoittaa sitä ettei ole koko aikaa vetämässä itseään hirteen.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:49"]

Kaikenlaista larppaus-vinkkiä homeopatioineen varmasti tulossa mutta oikeasti tuohon auttaa kolme asia: terapia, terapia ja terapia. On se ihme juttu, että jos autolla ajaa kolarin ja moottori leikkaa kiinni, niin auto viedään korjaamolle mutta jos tulee kolari elämän kanssa ja pää leikkaa kiinni, niin siinä sitten koitetaan itse korjata sitä päätä.

[/quote]

Terapian vaikutus traumoissa ei ole ihan yksiselitteinen. Se voi myös vahvistaa muistijälkiä, mistä on haittaa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:14"]Taatusti saat terapiaa jos haet- itsekin saan!
[/quote]

Tottakai ap saa terapiaa jos hakee!
Itselläni on pahimmat traumat mitä vaan voi olla ja tässä on selviydytty.
Aion hakea "oikeaa" terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:34"]

Saako kysyä, mikä voi noin traumatisoida?

[/quote]

No ihan perus: seks. hyväksikäyttö, hullut henkisesti väkivaltaiset alkoholistivanhemmat, koulukiusaaminen (koska em. juttujen takia käyttäydyin melko omituisesti)- varmaan jos olisi ollut joku jolle puhua silloin kun näitten keskellä elin niin en olisikaan traumatisoitunut tälle tasolle mutta eipä ollut. Lisäksi tuo  hyväksikäyttö on tapahtunut kun olin ihan pieni, joten se on luultavasti itsessään vaurioittanut aivojani jollain tavalla peruuttamattomasti, seksuaalinen stimulaatio sellaiselle joka ei ole fyysisestikään siihen valmis selvästikin aiheuttaa ihan konkreettisia vaurioita, ei pelkästään häpeää ja likaisuuden ja pahuuden ja syyllisyyden tunteita.

Olen siis hakenut terapiaa mutten saanut koska olen "liian" sairas. Vaihtoehtona on siis olla ilman kunnollista hoitoa. Lääkkeitä olen syönyt vuosia mutta kroppa ei kestä niitä enää- olen fyysisesti aika burn out ja nuo lääkkeet ilmeisesti kuluttaa jotain hormoneja.
[/quote]

Kyllä sää saat terapiaa. Nyt haet vaan!
Minäkin olin jo lapsena katatoninen.
Aion onnistua ja jos ei, vaihdan lääkäriä.
Myös kunnalliselle voi päästä.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 04:32"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:49"]

Kaikenlaista larppaus-vinkkiä homeopatioineen varmasti tulossa mutta oikeasti tuohon auttaa kolme asia: terapia, terapia ja terapia. On se ihme juttu, että jos autolla ajaa kolarin ja moottori leikkaa kiinni, niin auto viedään korjaamolle mutta jos tulee kolari elämän kanssa ja pää leikkaa kiinni, niin siinä sitten koitetaan itse korjata sitä päätä.

[/quote]

Terapian vaikutus traumoissa ei ole ihan yksiselitteinen. Se voi myös vahvistaa muistijälkiä, mistä on haittaa.
[/quote]

Terapian täytyy vaikealle traumataustaiselle olla asiantuntevaa.
Riski on uudelleentraumatisoitua, jos terapeutilla ei ole hajua minkä asian kanssa painii.
Mutta sanoisin, että ainoa toimiva hoitomuoto traumatisoitumiseen on nimenomaa terapia.
Itse olen mm.lääkketön, ei ole hoitovastetta lääkkeillä minuun, eikä traumojen hoidossa lääkkeellinen hoito missään tapauksessa olenkaan ensisijainen.
Eli ap.kin tarvitsisi traumapsykoterapiaa, enkä keksi miksi hän olisi liian huonokuntoinen saadakseen. Saan itsekkin, vaikka minun parantumiseni on aika utopistinen ajatus, ja vaikka diagnoosini on vaikea.
Kehottaisin selvittämään hoidon mahdollisuutta vielä uudelleen.
T.4

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:46"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:07"]

Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta.

[/quote]Saanko kysyä, mikä on vakavin traumatisoitumisen muoto? (Ja en siis kysy millään lailla pahalla.)
[/quote]

Sanoin itse vähän huolimattomasti. Kaikenkaikkiaan sairauteni ei liene ns.vakavin traumatisoitumisen seuraus, vaan ainoastaan persoonan rakenteen tasolla vaikea.
Minulla on siis ns.sivupersoonahäiriö.
Dissosiatiivinen identiteettihäiriö näin virallisemmin.
[/quote]

On mullakin sivupersoonaa ja dissosiaatio.
Tosin tyhmä lääkäri ei tunnu tietävän dissosiaatiosta.
Älä korosta sitä että olet niin huonossa kunnossa vaan ihminen voi toipua.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 06:11"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 04:32"][quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:49"]

Kaikenlaista larppaus-vinkkiä homeopatioineen varmasti tulossa mutta oikeasti tuohon auttaa kolme asia: terapia, terapia ja terapia. On se ihme juttu, että jos autolla ajaa kolarin ja moottori leikkaa kiinni, niin auto viedään korjaamolle mutta jos tulee kolari elämän kanssa ja pää leikkaa kiinni, niin siinä sitten koitetaan itse korjata sitä päätä.

[/quote]

Terapian vaikutus traumoissa ei ole ihan yksiselitteinen. Se voi myös vahvistaa muistijälkiä, mistä on haittaa.
[/quote]

Terapian täytyy vaikealle traumataustaiselle olla asiantuntevaa.
Riski on uudelleentraumatisoitua, jos terapeutilla ei ole hajua minkä asian kanssa painii.
Mutta sanoisin, että ainoa toimiva hoitomuoto traumatisoitumiseen on nimenomaa terapia.
Itse olen mm.lääkketön, ei ole hoitovastetta lääkkeillä minuun, eikä traumojen hoidossa lääkkeellinen hoito missään tapauksessa olenkaan ensisijainen.
Eli ap.kin tarvitsisi traumapsykoterapiaa, enkä keksi miksi hän olisi liian huonokuntoinen saadakseen. Saan itsekkin, vaikka minun parantumiseni on aika utopistinen ajatus, ja vaikka diagnoosini on vaikea.
Kehottaisin selvittämään hoidon mahdollisuutta vielä uudelleen.
T.4
[/quote]

Sama mulla. Ainoa keino on käydä läpi oikeassa terapiassa asiat läpi.
Ja omilla ehdoilla jos on valmis.

Tässä yhteiskunnassa on se vika, että terapista pitää tapeellja ja jonottaa. Aika usein kuulee kun joku ei mene terapiaan ja kysyy että miksi vastaus on se, että "no sinne olis 6kk jono". Joo, niin monissa paikoissa on, siihen jonono kannattaa siis HETI ilmoittautua kun pystyy. Ja kyllä pahimmissa tapauksissa, kuten ap, pääsee nopeammin, esim mielenterveyspäivystyksen kautta. 

Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin...

Eipä traumoista voi parantua jos niitä ei käsittele. 

Vakavasta traumasta tuskin paranee, ellei ole ammattitaitoista terapiaa. Kyllähän vaikeavammaisillekkin löytyy terapiansa ja näihin korvaustakin voi saada.

Minulla on vakava traumatausta. Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta. Ja en ole parantunut, enkä oleta koskaan olevani samanlainen kuin ns.normitaustaiset.
Pystyn kuitenkin elämään ja olemaan tässä hetkessä, toisinaan ainakin.

Vertaistuki netissä auttoi selviytymään.

Taatusti saat terapiaa jos haet- itsekin saan!

Hae lääkitys niin se alkaa pikku hiljaa helpottaa. Katkaisee ajatusten noidankehän, halusit tai et. Pystyt silti ajattelemaan.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:07"]

Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta.

[/quote]Saanko kysyä, mikä on vakavin traumatisoitumisen muoto? (Ja en siis kysy millään lailla pahalla.)

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:15"]

Oma tilanne on että kaikkien menneisyyden mörköjen vyöryttyä mieleen minusta on tullut melkein zombi: en jaksa keskittyä, mikään ei kiinnosta, mikään ei tuo iloa, paitsi välillä kun olen jotenkin maaninen ja euforinen ja kuvittelen että minusta tulee Hollywood- näyttelijä jne. Mutta tuijotan päivät lähinnä telkkaria noista em. syistä. Jos yritän keskittyä johonkin niin ne traumamuistot aktivoituvat, ainoa siedettävä tila on passiivinen poissaolevuus. Pitäiskö vain suosiolla hakea eläkettä, terapiaa en saa (koska olen liian traumatisoitunut). Olin ennen ihan älykäs ja aikaansaava ja mulla oli koko ajan miljoona projektia mutta nyt virikkeeksi riittää 5 tuntia Frendejä putkeen. Oikeiden ihmisten kanssa minulla ei ole luonnollisestikaan mitään yhteistä.

[/quote]

Saako kysyä, mikä voi noin traumatisoida?

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:07"]

Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta.

[/quote]Saanko kysyä, mikä on vakavin traumatisoitumisen muoto? (Ja en siis kysy millään lailla pahalla.)

[/quote]

Katatoninen tila.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:54"]

Ei voi olla totta... Kirjoitit tasan tarkkaan mun ajatukset ja elämäntilanteen viestiisi =O Vastauksia ei siis ole antaa, mutta et ole yksin...

[/quote]

On meitä täällä...

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 17:07"]

Kärsin vakavimmasta traumatisoitumisen muodosta.

[/quote]Saanko kysyä, mikä on vakavin traumatisoitumisen muoto? (Ja en siis kysy millään lailla pahalla.)

[/quote]

Dissosiaatio?