Voiko lukiolaisen koulunkäyntiin puuttua?
Olen huolissani lukiolaisesta pikkuveljestäni. Koulu ei kiinnosta, numerot huonoja, kirjoitukset ovat tulossa ensi vuonna ja koeviikko alkaa ensi viikolla, mutta nytkin koko viikonloppu on vietetty tietokoneella pelaten/tyttöystävän kkanssa. Näin myös viikolla koulun jälkeen. Veljeni ei tee mitään kotitöitä, äiti tekee hänelle jopa aamupalaleivät valmiiksi lautaselle. Veljeni täyttää kohta 18, mutta koska asuu kotona, minusta jo sen perusteella vanhemmilla on sekä oikeus että velvollisuus puuttua veljeni asioihin. Vanhemmistani häntä ei tarvitse patistaa opiskelemaan, koska itsehän siitä kärsii. Totta, mutta entä vanhemman vastuu kun toinen on liian r tyhmä sitä itse tajuamaan . Heistä veljeäni ei myöskään tarvitse opettaa kotitöihin, koska "oppii kyllä kun muuttaa pois". Mielestäni vanhempani eivät tee velvollisuuttaan, mutta puheeni kaikuvat kuuroille korville.
Kommentit (16)
Ap jatkaa.
Vanhemmistani on myös OK se, kuinka veli reteesti vie kaljat kkylmään jääkaappiin kavereiden kanssa (ilmeisesti kavereiden kotona alaikäiset eivät saa juoda). Tätä jatkunut ehkä pari vuotta jo. Harmittaa vanhempien välinpitämättömyys ja laiskuus kasvattajina. Minua kohtaan vanhempani olivat yhtä välinpitämättömiä , mutta oman halun takia minulle kävi hyvin, opiskelin hyvän ammatin. Veljeni on erilainen, ja pelkään ettei hän tule pääsemään ikinä edes ttöihin ellei sitä joku hänelle tule kotiin tarjoamaan. Mitä mieltä olette? Loppuuko vanhemman vastuu muka yläasteelle? Saanko edes yrittää asiaan puuttua? Ap
Jos ei lukio kiinnosta, niin miksi siellä pitäisi olla? Kannusta etsimään se oma ala ja tarvittaessa jättämään koulu kesken, jotta voi vaihtaa seuraavaan. Asevelvollisuuden suorittaminen alkaa olla edessä, mutta jos nyt aloittaa koulun alusta, voi helposti hakea sen vuoden tai kaksi lykkäystä.
Veljeni haluaa käydä lukion, hänestä amikset on idiootteja, mutta pitää itseään parempana surkeine numeroineen. Ap
Te alapeukuttajat, voisitteko perustella? Alapeukku koska olen väärässä ja tulevaisuuden toivoja kasvatetaan nnäin? Ap
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:13"]Te alapeukuttajat, voisitteko perustella? Alapeukku koska olen väärässä ja tulevaisuuden toivoja kasvatetaan nnäin? Ap
[/quote]
Minkä ikäinen olet itse?
Mitäpä tuossa enää voi, jos kundi täyttää pian 18v, olisit puuttunut jo pari vuotta sitten veljesi asioihin.
[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:04"]Ap jatkaa.
Vanhemmistani on myös OK se, kuinka veli reteesti vie kaljat kkylmään jääkaappiin kavereiden kanssa (ilmeisesti kavereiden kotona alaikäiset eivät saa juoda). Tätä jatkunut ehkä pari vuotta jo. Harmittaa vanhempien välinpitämättömyys ja laiskuus kasvattajina. Minua kohtaan vanhempani olivat yhtä välinpitämättömiä , mutta oman halun takia minulle kävi hyvin, opiskelin hyvän ammatin. Veljeni on erilainen, ja pelkään ettei hän tule pääsemään ikinä edes ttöihin ellei sitä joku hänelle tule kotiin tarjoamaan. Mitä mieltä olette? Loppuuko vanhemman vastuu muka yläasteelle? Saanko edes yrittää asiaan puuttua? Ap
[/quote]
Kyseessä on veljesi. Ei lapsesi. Eli puuttumisen jättäisin vanhemmille. Jos eivät puutu niin sitten eivät puutu
Mä en vittiny tehdä lukiossa yhtään mitään. Kirjoituksestki meni vähän sinnepäin. Osasta nipin napin läpi.
Sain kuitenkin aikaiseksi lukea pääsykokeisiin ja pääsin sisään yliopistoon lukemaan haluamaani alaa ja siellä opiskelu jo kiinnosti... Joten loppu hyvin.
Mut toisaalta mä kyllä kustansin 18v täytettyäni oman elämäni.
Olen 29-vuotias. Olen juuri saanut lääkiksen päätökseen, ja tiiviin opiskelun, töiden ja vaihdon vuoksi olen ollut toisella paikkakunnalla vuosia. Olen kyllä yrittänyt asiaan puuttua, samoin mummini, mutta vanhempia ei kiinnosta. Itsekin olen jo äiti, ja en usko että tulisin tuollaista hyväksymään kun lapseni tulevan teini-ikään. Toivoisin keskustelua ei vain veljestäni, vaan nimenomaan teinien kasvatuksesta, siitä, miten paljon melkein aikuisen koulunkäyntiin ja elämään saa puuttua. Ap
Kovin täällä on yksi jos toinenkin lääkiksen käynyt.
Kyllä minä vielä lukion ajan olen lasteni opiskeluihin "puuttunut", kysellyt arvosanoja ja seurannut Wilmassa heitä ja patistellut lukemaan, varmistanut, että kirjat on hommattu jne. Mutta eihän sitä oikeasti voi toisen puolesta opiskella. Kun olivat alle 18-vuotiaita, edellytin, että tiedän missä menevät ja koska tulevat kotiin. Nyt onkin vähän outo olo, kun asuvat vielä kotona, mutta en enää ns. anna lupaa tai kiellä heitä. Onneksi ovat fiksuja kumminkin, minusta huolimattakin :D
Jos amikset ovat veljesi mielestä idiootteja, niin kannattaisikohan veljesikin mennä peilin eteen ja katsoa tarkaan, millainen idiootti häntä sieltä katsoo?
Annoin vapaat kädet ja hyvinpä tuo opiskelu on sujunut. Tulee pääsemään yliopistoon.
Minullekin annettiin vapaat kädet, ja erittäin hyvin pärjäsin. Veljeni kohdalla se vain ei toimi, koska ihmisiä on erilaisia. Toiset kasvattavat itse itsensä, toiset eivät. AP
Oi voi, ei tuo poika muuta kotoa pois vielä moneen, moneen vuoteen, jos vanhemmat jatkavat tuollaisella lepsulinjalla. Tuollaisella esityksellä ei jatko-opiskelupaikka aukea eikä työpaikkaa löydy. Eivätkä naisetkaan jaksa tuollaista loputtomiin katsoa, joten mamman helmoihin jää tämä sankari vielä pitkäksi aikaa.