Kukaan palannut HETI synnytyksen jälkeen töihin?

Lisää mielipiteitä olisi mielenkiintoista kuulla.

Oon saanut kaksi lasta koulun aikana, ja jatkanut tutkimustöitä kaiken muun ohessa. Imetin molempia 2kk, sitten pulloruokinnalla ja kiinteillä. Isä ja isovanhemmat ovat auttaneet, varsinkin isä on ottanut vastuun lapsista että olen saanut keskityttyä tentteihin ja duuneihin. Rankkaa on ollut, mutta hyvin on mennyt. Ei infektiokierteitä yms. Vuosikurssilla on kaksi muuta naista, joilla on sama tilanne.

Olenko mä joku luonnonoikku vai miten en olisi voinut kuvitellakaan mennä heti töihin. Alapää oli todella hellänä ja jälkivuoto aivan hirveää. Vauvat nyt alussa nukkuu enimmäkseen. Vessassa käyntikin on synnytysten jälkeen ollut parasta omassa kotona omassa vessassa.

Pakko kommentoida tähän, koska oma äitini teki noin, miten itse aiot tehdä. Oli pitkät päivät pois ja olin kotona isäni kanssa. Tätä jatkui 7v asti jolloin menin kouluun ja isänikin pääsi töihin. Koulun jälkeen olin yksin kotona, hetken kunnes vanhemmat tulivat kotiin. En ole koskaan pystynyt luomaan kunnollista suhdetta äitiini.

Vaan vieläkin olen etäinen tunnetasolla hänen kanssaan, vaikka joka viikko nähdäänkin. En ole asiasta katkera, lähinnä neutraali olotila häntä kohtaan, isäni kanssa minulla on paljon läheisemmät välit.

25 jatkaa.. Olen itse siis jo 30v.

Eiköhän ne entisajan maatilojen emännätkin olisi mielellään ottaneet muutaman kuukauden äitiysloman, jos olisi ollut mahdollisuus?

Mun mielestä ei ole sama, hoitaako vastasyntynyttä pääsääntöisesti isä tai äiti. Mun mielestä äidin tulee hoitaa, jotenkin vastasyntynyt on biologisesti kiinni äidissä, vaikka onkin jo syntynyt. en osaa selittää tätä paremmin ja tiedän, että olosuhteiden pakosta isiensä kanssa kasvaneet ihmiset ovat varmasti aivan täyspäisiä myös :). Mutta jos mun pitäis määritellä ideaalitilanne, niin se olis se että äiti on vahvasti läsnä ekat kuukaudet. Tämä ei sulje pois isän merkitystä.

Mutta jos mahdollista, niin mun mielestä on hienoa, jos naiset voivat tehdä töitä vauva-aikana. Että jos on yritys, mahdollisuus osa-aikatyöhön tai etätyöhön. 

Menin töihin kun vauva oli 1kk, mies oli kotona ja hyvin meni. Itse jäin sitten taas kotiin kun vauva oli 6kk. Mies hoiti rankimman ajan josta itselle jäi vähän huono omatunto.

Vähän eri asia puhua maatalon emännän töihin paluusta tai tutkijan töihin paluusta. Maalla emäntä kyllä imettää lapsen töiden välissä, eikä koko päivää olla poissa kotoa. Tutkija sen sijasn on koko päivän poissa lapsen luota, ei imetä eikä näe lasta.

Kannattaa muistaa, että työsopimuslaki kieltää työskentelyn synnytyksen tienoilla. Yrittäjiä tämä ei tietenkään koske, mutta työntekijä ei saa työskennellä.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055#L4P2

[quote author="Vierailija" time="22.03.2015 klo 16:07"]Varmaan suurin osa kautta aikojen eläneistä naisista on niin tehnyt. Ei entisaikaan ollut mitään äityislomia vaan työt oli hoidettava, jos mieli saada napaansa ruokaa.
[/quote]

Mutta nykyaikana niin ei onneksi tarvitse tehdä. Kukaan ei kuole nälkään Suomessa. On myös huomattu, että lapselle on eduksi muodostaa tiivis suhde vanhempiinsa.

Välillä kyllä tuntuu, että palstalla ihmiset ovat jotenkin normaalista vieraantuneita. Tai sitten vain hyvin poikkeavan mielipiteen omaavia...

Miksi pitää tehdä lapsia, jos niihin ei edes halua luoda kunnollista kiintymyssuhdetta, tai tunne halua olla lähellä, etenkään pienen vauvan kanssa, jolle äiti on ollut koko raskausajan läheinen. Toivottavasti miehet pystyvät synnyttämään tulevaisuudessa, niin voivat nämä äidit jättää senkin kumppaneilleen.