Unikoulu

Aloitan unikoulun meidän tytön kanssa. Tyttö on nyt 1,3v vanha ja herää yöllä syömään monta monta kertaa tissiä ja nyt on mitta ihan täynnä. Olen pitkittänyt tätä ihan liian pitkälle, asumme kahdestaan ja koen tosi raskaaksi heräilyt huutoineen kun tissillä on saanut jatkaa unia helposti. Pakko se on nyt vaan tehdä, en jaksa tätäkään enää.

Päivällä tissiä ei kaivata juuri ollenkaan, imetän ennen päiväunia ja yöunille. Ruoka ei maistu ollenkaan, sekin vähän mietityttää, siksikö hän ei syö ruokaa koska nukkuu tissi suussa kaikki yöt?

Tässä on alkanut pinna olemaan tosi tiukalla vaikka nyt sitä vasta alkaakin tarvita, kun tyttö kokeilee kaikkea ja heittäytyy huutamaan lattialle n 50 kertaa päivässä milloin mistäkin.

Puremista ja nipistelyäkin esiintyy ja se suututtaa aika lailla. Ilmapiiri on muuttunut vähän kurjaksi kun ollaan yhdessä, yhtäkkiä hän nipistää, puree tai tekee muuta tosi ikävää ja taas ärsyttää niin perkeleesti, ei oikein jaksa väsymyksessä sitten ilakoida kohta taas. Nykyään ottaa jatkuvasti niin paljon pannuun että harmittaa. Stressaan ihan pienistäkin asioista. Nyt mua odottaa revitty levinnyt kakkavaippa sängyssä lakanoilla. Tuntuu että tulisipa itku niin helpottaisi tää jatkuva vitutus. Huudan ihan liikaa.

Postiivista on kuitenkin että mimmi nukkuu ulkona tosi pitkät päikyt jolloin voin tehdä kotihommia jos jaksan.

Onko kohtalotovereita täällä tai muuten tsemppiä ja kokemuksia?

Nostan tätä ja kerron miten sujuu.