Voiko jännittäjä menestyä?

Burnoutti sulle tulee ennen pitkää. 

Huonot on lähtökohdat

Varmasti kaikkeen tottuu ja ajan kanssa helpottaa.

Sinuna ottaisin työn vastaan, mutta vastapainoksi vapaa-aikana alkaisin treenata esiintymistä, mm. joku improvisaatio- tai harrastajateatterikurssi voisi olla rautaa. Totut myös esiintymiseen uuden työsi myötä. Olen itse aivan samantyyppinen tuossa asiassa kuin sinä olet ja sen vuoksi olenkin hieman alisuoriutunut urani suhteen (en uskalla hakea töitä, jossa pitää esiintyä tai olla sosiaalinen, vaikka muuten selviäisin hyvin ko. työstä). Mutta sydämelliset ja vilpittömät tsemppini! Ota se työ vastaan. Pärjäät kyllä! :)

Tartu ihmeessä mahdollisuuteen. Jännittäminen on oikeasti todella yleistä ja sen kanssa toimimiseen on olemassa monenlaisia keinoja.

Toi on hauska, kevyt, lyhyt video, josta voi saada vinkkejä jännittämisen kanssa pärjäämiseen. Tsemppiä!

Todellakaan et jätät tilaisuuksia käyttämättä jännittämisen vuoksi! Hae jännittämiseen apua, tai puhu vaikka työnantajasi kanssa siitä, että sinulla on nyt alkujännitystä. Kaikki esiintyjät jännittävät jossain vaiheessa. Varsinkin taidepiireissä jännitys on todella yleistä, monet näyttelijät ovat aivan hermona ennen lavalle menoa ja suunnilleen kiipeilevät seinillä. Jotkut muusikot nappailevat jopa rauhoittavia tai pienen määrän alkoholia ennen keikkaa, ettei kädet tärisisi liikaa.

Olen sen verran itse elämäni aikana esiintynyt ja nähnyt lavan takaa muiden jännitystä, että ei se jännitys koskaan kokonaan lakkaa, mutta itse voi alkaa suhtautua jännittämiseen eri tavalla. Jännittäminenhän virittää kehon valmiiksi suoritukseen. Jännittäminen kertoo, ettei asiat ole yhdentekeviä. Jos en jännittäisi ennen esiintymistä, olisi esiintymiseni paljon löysempää. On siitäkin kokemusta, aina kun ei ole samanlainen jännitys ennen esiintymistä ja siten ei myöskään samanlainen lataus itse esiintymisessä. 

Tuo ehdotus improvisaatioteatteriryhmään hakeutumisesta on aivan loistava! Suosittelen kaikille esiintymispelkoisille! Itselläni on ehkä eniten auttanut joskus käymäni puheviestinnän kurssi, jolla myöskin videoitiin pitämiämme puheita. Silloin opin laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Myös improvisaatioteatterin tekemisestä on ollut paljon hyötyä, olen mm soittanut yleisön edessä soitinta, jota en oikeasti osaa soittaa. On ihan tervettä välillä mokailla ja nolata itseään ja nauraa itselleen, ei se maailma nimittäin siitä huolimatta tipahda raiteiltaan eikä aurinko sammu jos joskus punastuu tai tekee vahingossa jotain hieman pöljää. 

Tsemppiä!

Kyllä voi menestyä. Itse olen erittäin suuri jännittäjä mutta työhöni kuuluu paljon sosiaalista kanssakäymistä ja etenkin esiintymistä. Jännitys on osa minua ja olen tullut sinuiksi sen faktan kanssa. Kuulun maailmanlaajuisesti alani huippuihin ja ajattelen että tavallaan tuo jännitys on ajanut minua eteenpäin sillä haluan jatkuvasti voittaa pelkoni.

Mä olen ollut pienestä pitäen todella kova jännittäjä ja ahdistunut aina tilanteista, joissa joudun olemaan huomion keskipisteenä. Soitin pitkän aikaa pianoa ja muistan, kuinka kaikki joka syksyiset ja keväiset konsertit ja niissä esiintyminen jännitti ihan pirusti. Samoin kaikki kouluaikaiset esitelmät luokan edessä. Toisaalta sain aina hyvää palautetta ja esiintymisen jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Hain lukion jälkeen oikikseen opiskelemaan ja muutama vuosi sitten valmistuin. Opiskeluaikoina tein koko ajan myös töitä, lähinnä paperien parissa, ei mitään isoja esiintymisiä. Alkusyksystä 2014 sain kuitenkin mahtavan työtarjouksen, josta en voinut kieltäytyä vaikka työnkuvaan kuuluukin paljon esilläoloa. Aluksi ajattelin ihan samaa kuin sä, etten varmana uskalla - pelkäsin juuri tuota stressaantumista. Nyt olen kuitenkin reilut puoli vuotta tehnyt tätä uutta haastavaa hommaa ja on ollut ihan mahtavaa :) Olen pitänyt työstäni hyvin paljon ja saanut
myös kollegoilta kiitosta. Joka päivä tunnen ylpeyttä, että uskalsin lähteä uusiin haasteisiin. Edelleen esiintyminen jännittää, mutta siihen on oppinut suhtautumaan rennommin kun sitä tekee paljon. Pieni jännitys saa pitämään skarppina ja kuuluu asiaan. Kannattaa myös luottaa itseensä, juuri sinuthan he haluavat tehtävää hoitamaan eli varmasti uskovat sinuun. Lisäksi, mikäli työ jostain syystä olisi liian stressaavaa, aina voi vaihtaa työpaikkaa. Tartu siis ihmeessä rohkeasti uusiin kuvioihin!:)

Lohdutuksen sana. Olen kamala jännittäjä. Aikoinaan mm koulun esitelmät oli mulle yhtä piinaa. Nykyään olen esiintyvä säveltaiteilija. Jännityksen kanssa oppii elämään ja ajan kanssa sitä oppii hallitsemaan. On erilaisia harjoitusmetodeja ja tarvittaessa myös vaikka lääkkeitä.

Kannattaa kokeilla. Ja olla armollinen itseään kohtaan - se että juuri sinä suhtaudut jännittämisellä ei ole vika tai estä sinua olemasta yhtä hyvä mitä joku toinen voisi olla työssään. On eri keinoja ja ajatusmalleja miten voi muokata ajatteluaan kannustavampaan suuntaan, tärkeää on myös tarkkailla itseään rehellisesti ettei tule väsymään liiaksi.