Poikani puheissa jo vuosia siintänyt haave lentäjän ammatista

Ohjaat ja kannustat häntä sille uralle? Ihan samalla tavalla kuin vaikka lääkäriksi. Sitten jos ura ei urkene niin sitten ei urkene. Ei kaikki edes rupea tekemään sitä hommaa, johon kouluttautuu lukion jälkeen.

Jatkan vielä: eihän hän välttämättä edes pääse testejä pidemmälle, niin ehkä kannattaa katsoa jotain toista ammattia varalta

Käske lenkille joka ilta. Jos ei halua pakota.

Se on hyvä ammatti ja hankala päästä valituksi. Kannattaa harrastaa ilmailua ja mennä armeijassa ilmailupuolelle niin mahdollisuudet paranevat. Olisi mahtavaa päästä unelma-ammattiinsa ja saada harrataa ilmailua valtion piikkiin.

T. Evp

Järjetöntä utopiaa.

Käykää ilmailumuseon lentosimulaattoreissa.

Kannusta lastasi, mutta suosittele harkitsemaan plan A:n ohella plan B:tä - vaikkapa uraa neurokirurgina.

Vanhemman tehtävä on kannustaa lapsiaan tavoittelemaan unelmiaan. Toki pitää sanoa, että helppoa se ei ole ja kaikki haaveet eivät toteudu, mutta joka tapauksessa se pelkkä haaveen tavoittelu kehittää nuorta monella tapaa eteenpäin.

Mun ystävä haaveili lukiossa samasta. Yritti intissä päästä ilmailupuolelle, ei päässy. Intin jälkeen laski rimaa ja haki lentäjäkoulutukseen, ei päässy ekalla kerralla, toisella pääsi. Koulutus maksoi jotai 50 tuhatta muistaakseni? On nyt toiminut kymmenisen vuotta matkustajakoneen lentäjänä ja asuu jenkeissä, unelmaelämää näyttää somen perusteella elävän.

Ehdottomasti kannustat lastasi. Mikä kysymys tällainen oikein edes on..

Mikään ei onnistu ellei siihen itse ja lähipiiri usko. Kaikki tekeminen tulee tähdätä siihen unelmaan, joka ainoa aamu. Olen varma että poika on motivoitunut itse tähän, jos unelma on noin selvä jo lukiossa. Pätee kaikkeen muuhunkin vaikeaa ammattiin: vaikkapa kirurgi, ammattilaisjääkiekkoilija, ammattilaisgolfari, huippututkija, menestynyt yrittäjä jne

Onko teillä sukulaisia Ilmasotakoululla?

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä ammatti ja hankala päästä valituksi. Kannattaa harrastaa ilmailua ja mennä armeijassa ilmailupuolelle niin mahdollisuudet paranevat. Olisi mahtavaa päästä unelma-ammattiinsa ja saada harrataa ilmailua valtion piikkiin.

Juuri tuo suunnitelma on armeijan suhteen. Toki olen ollut realisti ja muistuttanut, että varasuunnitelma pitää olla. On rauhallinen kaveri, ulkoilee ja käy salilla ja tosiaan panostaa koulunkäyntiin. Tässä yksinhuoltajana vain tulee mieleen, että kun olisi ollut alusta saakka joku mies elämässä jonka kanssa tuollaisia asioita käsitellä, minä en ymmärrä tuosta alasta oikein mitään.

Tuossahan nuo vaatimukset ovat. Tulosta ne ja laita lista jääkaapin oveen. Kerro pojalle etät voi hakea koulutukseen kun täyttää ne. Onnea matkaan!

https://intti.fi/en/pilots

Pääsyvaatimukset

hyvä terveydentila, palveluskelpoisuusluokka A

hyvä fyysinen kunto ja normaali verenpaine

yleinen uimataito (kykenee uimaan pysähtymättä 200 metriä)

hakijan tulee olla suomalaisen ylioppilastutkinnon suorittanut tai vähintään kolmevuotisen ammatillisen tutkinnon suorittanut tai muuten korkeakoulukelpoinen (lukion/3-vuotisen ammattikoulun viimeisellä luokalla opiskeleva voi hakeutua kurssille, mikäli hän täyttää em. kriteerit ennen palveluksen aloittamista)

kouluarvosanojen riittävä pistemäärä

vähintään 18-vuotias kurssin alkaessa, enintään 22-vuotias kurssin alkamisvuonna

hakeutunut Lentoreserviupseerikurssille enintään kaksi kertaa aiemmin

varusmiespalvelus ei tule olla suoritettuna loppuun ennen kurssin alkua

Suomen kansalaisuus ja riittävä suomen kielen hallinta

ei voimakkaasti oireilevia allergioita

fysiologiset mitat:

paino 47—94 kg

istumapituus 81—98 cm ja reiden pituus 55—67 cm (mitataan valintojen aikana erityisellä mittalaitteella)

näkö:

0.5 ilman laseja ja laseilla 1.0

silmälasien vahvuus enintään +2.5 – -1.5 diopteria

virheetön värinäkö

leikkauksilla korjattu näkö ei ole sallittu

Vaihto ensin johonkin ilmailulukioon ja sitten kohti unelmaa.

On kovakuntoisten hommaa. Tunnen yhden hävittäjälentäjän. Hän on varmaan rauhallisin ihminen, jonka tiedän.  Mun mies myös haaveili lentäjän ammatista aikanaan, mutta haave tyssäsi heikkoon näköön.

Ei muuta kun kunto kohilleen, lenkille mars! Ja pitkä matikka ja fysiikka auttaa kans, jos haaveissa elinikäinen lentäjän ura,  puolustusvoimien jälkeenkin. Ei ole ns. renkaanpotkijoiden touhua tuo, eli pitää olla tosissaan ja tehdä töitä jos mielii taivaalle. Kielitaito myös, enkku on minimivaatimus, koska ilmailukieli ympäri maailman on englanti.

Kannusta. Tosiaan se suunnitelma B kannattaa aina silti olla, mitä tahansa tavoitteleekaan. Kehota yrittämään kaikkensa ja keksimään myös varasuunnitelma/suunnitelmia varmuuden vuoksi. Unelmia tavoitellessa kehittyy aina vaikka reitti voi olla mutkainen eikä lopputulos ole välttämättä sellainen mitä kohti aluksi luuli menevänsä. Itseäni lyttäsi narsistinen äiti nuorena, nyt sitten vasta yli kolmekymppisenä ymmärrän että aina, aina kannattaa YRITTÄÄ. Mitään ei muuten koskaan saa. Virheitä saa tehdä, kyllä niistä selvitään! Paljon pahempaa seuraa siitä jos ei usko eikä luota itseensä, ei kuuntele intuitiotaan ja menee siitä mistä rima on matalin. 

Noissa hävittäjälentäjien kokeissa karsiutuu vielä psykologisissa testeissä enemmän porukkaa kuin fyysisissä. Eli paineensietokyvyn pitää olla todella kova ja mitään patologioita ei saa paljastua. Top Gun ja Bruce Willis asteroidilla ei anna oikeaa kuvaa hävittäjälentäjän työstä.

Komppaan. Lentäjillä varsinkin, mutta muutenkin maanpuolustuskorkeakoulun pääsykokeet karsivat kahjoimmat sotahullut pois. Mikään rambo ei sisään pääse, vaan upseerit, joita kaikki hävittäjälentäjät ovat, ovat poikkeuksetta fiksua, keskittymiskykyistä ja analyyttistä sakkia.

Mutta kuten moni ketjussa: kannusta ja auta lasta unelmassa. Kyllä hän itsekin osaa etsiä plan b:n jos homma ei lopulta onnistukaan. Mutta se on aivan varmaa, että se ei onnistu, jos vanhempi koittaa lytätä unelmaa jo näin aikaisin.