Mistä apua kaaokseen ja uupumukseen?
Mä alan olla niin loppu että haluaisin vaan ajelehtia pois koko maailmasta tai vähintäänkin käpertyä omaan kuoreeni ja olla vaan. Lapsen vieminen päiväkotiin aamuisin tunuu ylivoimaiselta, koska joka aamu olen nykyään niin väsynyt ja päähän sattuu. Päivisin en saa edes pieniä juttuja aikaiseksi(olen opiskelija), meidän asunto on aivan hirveässä kunnossa, laskut on maksamatta. Kaikki kaatuu niskaan. Julkiset paikat ja meteli ahdistaa ja laumauttaa minut täysin. En jaksa , en. Mistä voisin aloittaa? Minkä teen ensin? Kertokaa jotain vinkkejä miten tälläisestä tilasta pääsee eteenpäin?
Kommentit (9)
Aamulla soitat opiskeluterveydenhuoltoon. Minuakin väsyttää ja on saamaton olo.
Tsemppiä.
Joo, mutta miten ne ystävät auttaa. Ei ne voi laskuja maksaa tai laittaa tätä asuntoa kuntoon tai tehdä puolestani hommia. Koko kuvio tuntuu kaatuvan niskaan. Tuntuu ahdistavalta, että näitä onglemia on niin paljon. Eikä nämä ongelmat ole isoja mutta ne tuntuu ihan kamalan isoilta. Haluaisin olla vaan yksin ja niin olen viime aikoina ollutkin. :( Ei silti auta
Jos asuisin lähellä ja ottaisit apua vastaan, niin tulisin mielelläni siivoomaan kämppäsi ja helppimään sen minkä pystyisin. Laskuja ym ei tietysti voi puolesta hoitaa, mutta asioitten organisoinnilla saisi jo helpotusta kaaokseen. Olen itsekin ollut samassa tilanteessa joskus, mutta selvinnyt ja enemmän kun mitään toivoisin, että voisin ihan työkseni auttaa ihmisiä jotka käyvät samaa läpi. Harmi vaan, ettei nykyään hirveästi panosteta sen puolen töihin, enempi taitaa mennä siihen soskun kyttäävään puoleen.. Mutta ihan vapaaehtoisenakin tekisin, jos joku apua pyytäisi, kun en tiedä onko netissä vaikka paikkaa, jossa apua voi tarjota?
Mene lääkäriin. Tarvitset varmaan monenlaista apua ja tukea. Ulkopuolinen voi saada jostain langanpäästä kiinni, mistä lähdet tilannetta parantamaan. Keskusteluapu voi selkeyttää ajatuksiasi. Älä mene siihen toivottomuusansaan, ettei kukaan eikä mikään voi sua auttaa. Kun aivot ovat masennuksen/uupumuksen takia jumissa, voi tuntua just siltä ettei tähän ole mitään ratkaisua. Kuitenkin siihen on.
Mä olen itseasiassa käynyt psykologilla ja menen pian uudelleen. Tuntuu etten osaa puhua siellä ooikeita asioita. Tai tuntuu että ajatukset ajelehtii, etten saa niistä otetta. Kuulostan varmaan oudolta. Mutta tuo ajelehtiminen tuntuu olevan koko elämäni perusongelmista nykyään. Pelkään että elämä on pian ohi ja minä olen vain ajelehtinut ja raahautunut päivästä toiseen.
Niin ja siitä ajelehtimisesta seuraa syyllisyys ja syyllisyydestä tulee masennus.
Kirjoita lapulle tai nauhoita puhetta. Voit sitten siitä laittaa halutessasi asioita etiäppäin. Onpa ainakin johonki kerrottu. Sekin saattaa jo auttaa.
Ystäviä?