Mitenhän tässä toimis?
Saman kokeneet, neuvoja kehiin. Meillä tilanne siis tämä. Mulla on edellisestä liitosta 4v ja 6v lapset. Isä ei ole tavannut lapsiaan eron jälkeen. Erottiin kun odotin toista yhteistä lastamme. Isä ei halunnut olla lasten kanssa missään tekemisissä, ei maksanut elatusmaksuja jne. Tapasin nykyisen mieheni nuorimman ollessa 1kk vanha. Eli tämä lapsi ei ole koskaan biologista isäänsä nähnyt ja pitää siis nykyistä miestäni isänään. Toki ollaan hänelle kerrottu ettei nykyinen mieheni ole hänen biologinen isä. Vanhempi lapsistakaan ei juuri muista isää koska oli isän lähdön aikaan pikkasen reilu vuoden ikäinen. Nyt kuitenkin isältä tuli yllättäen kirje lapsille jossa kertoi omasta elämästään, uudesta perheestään jne, ja kertoi haluavansa tavata lapset ja ottaa heitä luokseen viikonloppuisin. Yli neljään vuoteen ei ollut isästä mitään kuulunut, vaikka olen monesti yrittänyt yhteyttä häneen ottaa. Jotenkin tuntuisi hassulta ruveta nyt tässä vaiheessa pyörittämään lapsia erisuuntiin, kun nuoremmalla on vielä todettu ADHD ja AS. Pelkään että tällainen pahentaa käytöstä jne. Mulla on yksinhuoltajuus lapsiin, ja nykyinen mieheni on myös lasten huoltaja oikeuden määräyksellä. Voidaankohan me kietlää tässä tilanteessa isän tapaamiset? Olen soittanut lastenvalvojalle, mutta hän ei enää muistanut meidän tapausta. Papereista vaan näki että isä on ilmoittanut ettei halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Jotenkin ihmetyttää myös se , että yhtäkkiä haluaakin tavata lapset. Myös arveluttaa se, että mitä jos kerran tapaa ja sen jälkeen ei taas haluaakkaan olla missään tekemisissä.
Kommentit (8)
se ei poista isän ja lasten tapaamisoikeutta.
Mielestäni sinun pitäisi antaa lapsien tavata isäänsä. Aloitatte silleen varovasti, et isi käy teillä lapsia tapaamassa. Myöhemmin te menette isille kylään jne.
Lapsesi vihaavat sinua myöhemmin jos kielsit heiltä oikeuden omaan isäänsä. Se olisi väärin tehty vaikka sinulle ja uudelle miehelle tietenkin helpompaa.
Lapsella oikeus isän tapaamiseen aina ellei isä vaarallinen ole. Parempi nyt kuin vasta aikuisena. Diagnoosit ei kuulu tähän mitenkään. Voihan olla että isättömyys aiheuttaa oireita myös. Jotenkin tuntuu että olette mustasukkaisia lapsista tai jotain
Toki ymmärrän ap et tunnet tilanteen epäreiluksi. On varmasti vaikea hyväksyä et isä joka lapset hylännyt eikä ole heistä välittänyt haluaakin nyt monen vuoden jälkeen tunkea elämäänne.
Silti niin on tapahduttava. Uskon että sinua pelottaa, jännittää jne. mutta usko pois, tilanne rauhottuu kun tapaamiset pääsee käyntiin ja kun huomaat lapsien ilon omasta isästään.
Käytä lapsiesi takia tilanne hyödyksesi ja suostu tapaamisiin. Se on lapsillesi hyväksi.
Meillä ei ole siis isättömiä lapsia, vaan esim nuoremmalle nykyinen mieheni on täysin isä, koska ei muuta isää tiedä tai tunne:( Unohdin mainita tuossa tekstissä, että ongelmalliseksi tässä hommassa tekee myös se , että isä asuu aika kaukana meistä, eikä ole kirjeen mukaan valmis tulemaan meille lapsia katosmaan, vaan minun pitäisi lapset viedä hänen luokseen. Perusteluna hänellä luki, että hän ei voi lähtä vaimonsa takia viikonlopun reissuun koska heillä on pieni vauva ja alle kaksivuotias taapero. Näin myös minulla, meillä siis nyk. mihen kanssa 2 vuotias lapsi sekä pienet kaksoset, joten ei reissaaminen kamalan helppoa minullekaan tulisi olemaan. Mies ei ole siis valmis itse tulemaan, mutta haluaa silti lapset tavata. Mietityttää vähän miehen " motiivi" tähän hommaan. Hän lähti avioliitostamme alunperin sen takia, että ei halunut lapsia enää elämäänsä. Mä olen itte valvonu monta yötä tän asian takia ja miettinyt mikä olis lapsille parhaaksi. -AP-
Ei tarvitse sinun lähteä lapsia viemään. Jos isä halukas heitä tapaamaan, tulee tietenkin teille. Lapsillakin turvallisempi tavata omassa kodissa.
Kirjoitat isälle kirjeen, kutsut kylään teille. Jos ei isälle sovi, niin sit ei voi mitään.
Jos mies haluaa tavata lapsia niin hän tulee teille silloin kun sinulle sopii ja piste.
älä kerro vielä lapsillesi mitään tilanteesta. Heille voi syntyä turhia odotuksia
Toisaalta olisin onnellinen että isän omatuntoa on alkanut soimaamaan mutta aprasta lienee ottaa yhteys lapsen etua ajavaan sos-toimistoon ja mahdollisesti järjestää aluksi valvottuja tapaamisia ja katso akuinka ne menevät?