Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masentuneet, miten jaksatte?
10.12.2021 |
Varsinkin te, jotka olette työelämässä. En näe tulevaisuudessa mitään odotettavaa. Töitä jaksan juuri ja juuri, mutta niiden jälkeen en jaksa muuta kuin maata kotona. Elämässä ei ole mitään sisältöä kun ei vaan jaksa. Jos en lepää iltaa, seuraavana päivänä en selviä töistä. Lääkkeeni kuitenki toimivat mielestäni hyvin, sillä ilman niitä harkitsen itsemurhaa ym. Terapiaa olen käynyt sen mitä Kela suostui maksamaan eli 3 vuotta. Siitä oli vähän apua, mutta koska masennukseeni ei ole mitään syytä, traumoja tai muuta, en usko koskaan olevani terve.
Pitäisikö tässä oikeasti vaan 40 vuotta jaksaa tehdä töitä ja sitten eläkkeellä ehkä jaksaa jotain harrastaakin? Lapsia minulla ei ole, vaikka se suurin haaveeni elämässä olikin. En vain voi masentuneena ottaa riskiä etten jaksaisikaan. Parisuhteeseenkaan ei ole kiinnostusta, ku en mitään jaksaisi yhdessä tehdä.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Lähde opiskelemaan jotain muuta alaa, mä epäilen että työ on epäsopiva ja siksi et sen jälkeen enää jaksa yhtään mitään.
Tähän ei kyllä ole varaa. Ei ole kauaa siitä kun valmistuin korkeakoulusta ja opintolainaa on kamalat määrät maksettavana.
Työni on mielestäni aika leppoisaa ja en tiedä mikä olisi parempi työ minulle. Väsyttää vain olla 8+ tuntia päivässä skarppina ja sosiaalisena. Jokin etätyö sopisi varmaan parhaiten, mutta en tiedä mistä sellaista löytää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankkaa tämä on kun ei saa naistakaan.. ei oikein huvita mikään. näin sinkkuna kun ei kelpaa naisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde opiskelemaan jotain muuta alaa, mä epäilen että työ on epäsopiva ja siksi et sen jälkeen enää jaksa yhtään mitään.
Tähän ei kyllä ole varaa. Ei ole kauaa siitä kun valmistuin korkeakoulusta ja opintolainaa on kamalat määrät maksettavana.
Työni on mielestäni aika leppoisaa ja en tiedä mikä olisi parempi työ minulle. Väsyttää vain olla 8+ tuntia päivässä skarppina ja sosiaalisena. Jokin etätyö sopisi varmaan parhaiten, mutta en tiedä mistä sellaista löytää.
Ap
Koita löytää joku harrastus jos se toisi lisää energiaa, harrastaa voi ihan kotonakin, opettele vaikka kutomaan, lue kirjoja, tee oma blogi..
Mielestäni masennukseen on aina syy tai useita syitä. Muuten olisi aika toivoton paranemisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni masennukseen on aina syy tai useita syitä. Muuten olisi aika toivoton paranemisen suhteen.
Toivon, että näin olisi. Masennukseni todettiin 14 vuotiaana ja oireilin vuosia ennen sitä. Lapsuuteni oli ihan tavallinen ja turvallinen. Mitään vastoinkäymisiä ym. ei ole ollut. Elämä on vain aina tuntunut raskaalta ja pakkopullalta. Päiväkoti, koulu, kaikki on tuntunut "turhalta" siinä mielessä, etten ymmärtänyt mikä elämän tarkoitus on, kun pitää aina tehdä jotain mitä ei halua. En usko, että koskaan paranen tai tulen pärjäämään ilman lääkkeitä.
Rehellisesti sanoen odotan vain, milloin voimani loppuvat. Tiedän, että sitten voin hakea vielä apua, mutta pelkään sitä, että tulen hyödyttömäksi yhteiskunnan varoilla eläjäksi. Miten kehtaan elää esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä, jos siihen mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että voiko tavallisen ja turvallisen lapsuuden jälkeen olla noin masentunut, ja jo ihan lapsesta/nuoruudesta asti masentunut. Jotainhan syytä siellä takana varmasti on, mitä et ole itse tai terapeuttisikaan tunnistanut.
Minä en ole masentunut, minä olen iloinen! Laulan sateessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivuin keskivaikeasta masennuksesta, mutta se nostelee aika ajoinnpäätään.
Masennukseni on pitkälti reaktiivista johtuen omien oninaisuuksieni ja ympäristön yhteensopimattomuudesta, osin elämän vastoinkäymisistä(lähinnä lasten sairaudet ja muut ongelmat).
Minua auttavat jaksamaan perheeni, itsenäinen työ, sekä harrastukseni.
Elelen hieman säästöliekillä, mikä toisaalta johtaa ajoittaisiin toimeentulovaikeuksiin.
Unelmoin, että saan hommatta tämmöisen laitteen tai rakentaa sen aikanaan omatoimisesti. laitteella olisi varmasti monessa suvussa käyttöä. Toimisi myös vanhusten hoidon ongelmiin.
Eutanasian eli armonkuoleman voisi mahdollisesti toteuttaa tulevaisuudessa uudenlaisessa 3d-tulostettavassa tankissa.Sarco-koneen testaus alkaa Sveitsiläisellä eutanasiaklinikalla ensi vuoden alussa.Laitteen valmistajan mukaan Sarco päättää ihmisen elämän kivuttomasti muutamassa minuutissa.
Kehittäjän mukaan ainakin teoriassa Sarco-laite voidaan hinata käyttäjän valitsemaan paikkaan.”Tyylikäs ja elegantti tapa kuolla”, hän kuvailee. Suunnitelmat 3d-kopioita varten on tarkoitus julkaista netissä kaikkien saataville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että voiko tavallisen ja turvallisen lapsuuden jälkeen olla noin masentunut, ja jo ihan lapsesta/nuoruudesta asti masentunut. Jotainhan syytä siellä takana varmasti on, mitä et ole itse tai terapeuttisikaan tunnistanut.
Voi toki olla, mutta se ei paljoa lohduta, että jossain piilossa on jokin syy: en tiedä miten korjata tilanne. Totuus arjessani on se, että teen 8 h päivässä töitä vain voidakseni maata loppu illan sängyssä tai sohvalla. Kyllä minä esim. luen ja lenkkeilen, joskus näen kavereita, mutta ei se niin mukavaa ole, että työstä syntyvä ahdistus ja väsymys olisivat sen arvoista. Elämällä yksinkertaisesti ei ole mitään tarkoitusta.
Ap
Huonosti, kiitos kysymästä.
Viimeviikolla kävi jo aseenpiippu ohimolla, mutten uskaltanut vetää liipasimesta.
Pitää vielä miettiä, olisiko elämässä sittenkin tarjolla jotain sisältöä jos rämpii kaiken tämän paskan keskeltä edes sinne kuuluisaan aurinkoiseen risukasaan, vai onko kaikki vain tyhjää ja ihmiset ympärilläni hyötyisivät lähinnä jos minua ei enää olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valhetta, valhetta mutta silti laulelet.
Saikuttamaan vain. Minä sain masennuksella työkyvyttömyyseläkkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti, kiitos kysymästä.
Viimeviikolla kävi jo aseenpiippu ohimolla, mutten uskaltanut vetää liipasimesta.
Pitää vielä miettiä, olisiko elämässä sittenkin tarjolla jotain sisältöä jos rämpii kaiken tämän paskan keskeltä edes sinne kuuluisaan aurinkoiseen risukasaan, vai onko kaikki vain tyhjää ja ihmiset ympärilläni hyötyisivät lähinnä jos minua ei enää olisi.
Voimia sinulle! Yritän kanssa löytää jotain odotettavaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ei vaan jaksa uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. Minä en halua kuolla, mutta en nauti elämästä lähes yhtään. Läheiset tuovat kyllä iloa ja uskon, että myös minusta on heille iloa. Mutta ei kukaan voi "pitää minua kädestä" ja hengailla kanssani 24/7 vaan yksin on jaksettava esim. työt.
Voiko oikeasti esimerkiksi harrastus olla niin kiva, että sen avulla jaksaa muun arjen? Vai pitävätkö kaikki oikeasti työstään ja savaat siitä iloa?
Vierailija kirjoitti:
Saikuttamaan vain. Minä sain masennuksella työkyvyttömyyseläkkeen.
Oliko kuinka pitkä ja vaikea prosessi? Pärjääkö taloudellisesti?
Ap
Odotan vain iltaa että pääsee nukkumaan. Se on ainoa hyvä asia enää jäljellä. Ei jaksa edes kokoajan paeta alkoholin avulla. Ei tästä selvinpäin olemisestakaan ole mitään iloa tai hyötyä. Kaikki on turhaa ja haave on kivuton lähtö.
Pesäpallo tai muuta peliä harrastavaan seuraan. Varovainen aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Pesäpallo tai muuta peliä harrastavaan seuraan. Varovainen aloitus.
Mitenköhän tämmöinen auttaisi... Työpäivän jälkeen pitäisi vaan jaksaa lisää sosiaalisoida ja tsempata ja olla edustava. Kuulostaa ahdistavalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde opiskelemaan jotain muuta alaa, mä epäilen että työ on epäsopiva ja siksi et sen jälkeen enää jaksa yhtään mitään.
Tähän ei kyllä ole varaa. Ei ole kauaa siitä kun valmistuin korkeakoulusta ja opintolainaa on kamalat määrät maksettavana.
Työni on mielestäni aika leppoisaa ja en tiedä mikä olisi parempi työ minulle. Väsyttää vain olla 8+ tuntia päivässä skarppina ja sosiaalisena. Jokin etätyö sopisi varmaan parhaiten, mutta en tiedä mistä sellaista löytää.
ApKoita löytää joku harrastus jos se toisi lisää energiaa, harrastaa voi ihan kotonakin, opettele vaikka kutomaan, lue kirjoja, tee oma blogi..
Miten tuollainen blogi perustetaan? Siis jonnekin nettiin?
Alue: Aihe vapaa
Lähde opiskelemaan jotain muuta alaa, mä epäilen että työ on epäsopiva ja siksi et sen jälkeen enää jaksa yhtään mitään.