En uskalla erota -N28

Aseta joku aikaraja itsellesi? Selvästi olet jo päätöksen erosta tehnyt joten ei kannata pitkään odotella tai jälkeenpäin harmittaa.

Mieti asiaa tältä kannalta: Jos eroat nyt, ensi kuussa se parempi saattaa jo kävellä vastaan. jos et eroa nyt, se parempi kävelee ohitse, koska olet vielä suhteessa.

Uudet asiat pelottavat aina, mutta uskon, että kun olet vihdoinkin muuttanut erilleen, asunut hetken yksin, huomaat miten helpompi sinun on hengittää ja olla. Sitten etsit itsellesi miehen, joka ei petä, joka kohtelee sinua hyvin ja joka on hyvä malli tuleville lapsillesi. Etkai oikeasti tahdo lapsillesi isäkuvaksi miestä joka pettää ja kaltoinkohtelee heidän äitiään ja ylipäätänsä naisia?

Jos et halua ajatella eroa itsesi puolesta, niin ajattele tulevien lasten.

Minäkin olen 28, mutta en kiirehdi. Monet naiset tekevät lapsia vasta 30+.

Olen samassa veneessä. Tiedän, että tästä ei tule ehkä koskaan enää kunnon parisuhdetta. Lähteminen on kuitenkin vaikeaa.

Vittuilua. Miten yllättävää av-palstalla.

Tiedoksesi kuitenkin, että pikavippiä nostavan mieheni rahoilla on melko vaikeaa elellä, mutta mm. asumiseen liittyvät kulut olemme jakaneet.

-ap

Parempi nyt kuin 5 vuoden päästä, jos tiedät että erootte kuitenkin. Kyllä se siitä. Mäkin erosin 26 vuotiaana, vuoden ikäisen vauvan kanssa muutin yksin. Se oli pelottavaa mutta huomasin että kannatti, olen nyt paljon onnellisempi kuin avioliitossani.

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:53"]

Vittuilua. Miten yllättävää av-palstalla.

Tiedoksesi kuitenkin, että pikavippiä nostavan mieheni rahoilla on melko vaikeaa elellä, mutta mm. asumiseen liittyvät kulut olemme jakaneet.

-ap

[/quote]

Eli loisit miehen lompakolla, jota et edes rakasta. Yllättävää.

[/quote]

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Asumiskulujako ei kuuluisi jakaa, vaikka asumme yhdessä? Argumentoisitko ja avaisitko vielä vähän heittojasi?

Kiitos asiallisista viesteistä kaikille. Erottava on, mutta nyt täytyisi vain saada se ratkaiseva teko aikaiseksi. Viiden vuoden päästä en missään nimessä enää tässä suhteessa ole.

-ap

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:53"]

Vittuilua. Miten yllättävää av-palstalla.

Tiedoksesi kuitenkin, että pikavippiä nostavan mieheni rahoilla on melko vaikeaa elellä, mutta mm. asumiseen liittyvät kulut olemme jakaneet.

-ap

[/quote]

Eli loisit miehen lompakolla, jota et edes rakasta. Yllättävää.

[/quote]

Mitä kohtaa et ymmärtänyt? Asumiskulujako ei kuuluisi jakaa, vaikka asumme yhdessä? Argumentoisitko ja avaisitko vielä vähän heittojasi?

Kiitos asiallisista viesteistä kaikille. Erottava on, mutta nyt täytyisi vain saada se ratkaiseva teko aikaiseksi. Viiden vuoden päästä en missään nimessä enää tässä suhteessa ole.

-ap

[/quote]

Hyväksikäyttöähän se on, että mies maksaa puolet kuluistasi. Sillä voisi olla rakastava nainen, ei lompakkoa kuppaava naisenkaltainen.

[/quote]

Maksaa puolet YHTEISISTÄ kuluista. Asumme yhdessä, jolloin kai ihan normaalia maksaa myös kulut yhdessä. Olet ilmeisesti porvoosta ja minun pitäisi yrittää olla porvoistumatta typeristä jutuistasi.

Jos jo alus petti ja kaltoin kohteli, miks ihmees jäit siihe sillon? Olis ollu sillo viä helpompi poistuu takavasemmal, tuskin viä sillo pelkäsit et pärjäätkö yksin, jos sitä enne yksin olit

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:25"]

Jos jo alus petti ja kaltoin kohteli, miks ihmees jäit siihe sillon? Olis ollu sillo viä helpompi poistuu takavasemmal, tuskin viä sillo pelkäsit et pärjäätkö yksin, jos sitä enne yksin olit

[/quote]

Silloin ajatuskin erosta tuntui mahdottomalta. Olin niin toivottoman rakastunut kaikesta huolimatta. Tietysti järjellä ajatellen olisi pitänyt jo tuolloin jättää tämä laiva, mutta sydän sanoi muuta. Luulen myös, että tuolloin pelkäsin yksin jäämistä nykyistäkin enemmän, koska sinkkuaikani eivät ole olleet kovin onnellisia. Se ehkä vielä nytkin mieltä kalvaa.

jssap

Miksei modet anna lompakkoloisijamiehelle pysyvää bänniä? Eikö se oo palstalla mahdollista? Luulis että ne kaikki tulee samasta ip-osoitteesta. Alkaa pikkuhiljaa vituttaa kun sitä näkee joka vitun keskustelussa, yleensä semmosessa johon se ei edes sovi eikä kuulu, kuten tässä.

Ai niin, ja ilmiantakaa lompakkoloisijamiehen kommentteja asiattomiksi niin maan perkeleesti! Koska asiattomia ne on yleensä aina, esim. tässä ketjussa. Alapeukku ei riitä!

Kannattaa hoitaa pois alta nyt. Muuten huomaat että meni 10 vuotta ja olet edelleen samassa tilanteessa ja ERITTÄIN AHDISTUNUT.

btdt

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 21:59"]

Kannattaa hoitaa pois alta nyt. Muuten huomaat että meni 10 vuotta ja olet edelleen samassa tilanteessa ja ERITTÄIN AHDISTUNUT.

btdt

[/quote]

Niin kannattaa. Ja sen teenkin. Toivottavasti mahdollisimman pian. Tavallaan hyvä, että ajatus lapsista ja perheen perustamisesta on haaveissa ja ikäni vuoksi ajankohtainen, koska se jos mikä saa tajuamaan, että ei ole aikaa hukattavana. Olen vain huomannut, että joka kerta kun päätän, että tänään on se päivä niin peräännyn. Millä saisin itseni tajuamaan, että joskus se on tehtävä ja mieluiten nyt?

[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 20:38"]

Tarvitsisin tsemppausta. Olen jo puolen vuoden ajan miettinyt eroa päivittäin, mutta huomaan, että en suunnitelmistani ja aikeistani huolimatta tunnu pystyvän siihen. Välitän miehestäni liikaa, vaikka en enää rakasta. Ehkä olen jollain tapaa riippuvainenkin ja pelkään selviänkö pitkän suhteen jälkeen yksikseni. Onko jo valmiiksi raskas arki entistä raskaampaa? Selviänkö taloudellisesti? Tai löydänkö koskaan uutta elämänkumppania? Lasten tekokin alkaa olla ajankohtaista ja "isän" kanssa pitäisi ehtiä seurustelemaankin ennen niitä. Aika alkaa käydä vähiin. Olen kriittisessä 28 vuoden iässä.

Sisimmässäni kuitenkin tiedän, että ero on edessä nyt tai myöhemmin. Ajattelemme asioista aivan eri tavoin emmekä muutenkaan ole samasta puusta veistettyjä. Mies on myös suhteemme alussa pettänyt minua ja joskus kohdellut muutenkin kaltoin. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä selvempää minulle on, että tästä ei yksinkertaisesti tule mitään. Eroprosessi kuitenkin pelottaa liikaa. Kuinka siitä selviää? 

[/quote] eroa ja elä jonkin aikaa yksin. Hyvin ehdit saada lapsia, itse ehdin 44 vuotiaana. 

Kannattaa uskaltaa! Erosin aikoinaan täsmälleen samassa iässä ja samojen ristiriitojen raastamana, eikä aikaakaan kun löysin unelmieni sielunkumppanninin, nykyisen aviomieheni! Eksälläkin on tätä nykyä sopivampi puoliso ja olemme molemmat onnellisempia sopivamman kumppanin kanssa.

Olen ollut huomaavinani, että moni eroaa vähän ennen kolmeakymppiä "nuoruuden" paristaan kun ihmiset kasvavat ja muuttuvat tosi paljon. Helpompaahan se on kun ei ole lapsia, eikä ainakaan kannata ruveta tekemään lapsia tuohon suhteeseen koska ero todnäk tulee silti jossain vaiheessa ja lasten kanssa se on vain vaikeampaa.