Ihan kamala ajatus että 6-vuotiaani pitäisi olla kohta koulukypsä!
Täysin ikätasoisesti kehittynyt tyttö, ei osaa vielä lukea mutta muuten hyvinkin pärjäävä. Yksin ei kuitenkaan ole koskaan ollut viittä minuuttia kauempaa, veljen kanssa maksimissaan puoli tuntia. Nyt pitäisi alkaa kulkemaan itsenäisesti kouluun! Toki pääsee iltapäiväkerhoon, eli yksinäisiä iltapäiviä ei ole, ja aamuisinkin olen kotona herättämässä ja laittamassa aamupalan, ja siitä kouluun lähtee isoveljen kanssa, ei yksin.
Miksi tämä sitten tuntuu musta niin kauhealta? En tiedä, en tiedä mitä pelkään, mutta vaikka tyttö on silloin jo 7-vuotias, ei tunnu sopivalta jättää selviämään edes aamuista tai koulumatkasta (alle 1 km) ilman aikuista.
Johtuuko tämä siitä että lapsi on kuopus? Veljet olivat tytön iässä vielä lapsellisempia, mutta en muista että mulla olisi silloin ollut näin kouristava huoli selviämisestä. Lyhennettyyn työaikaan ei ole taloudellisesti varaa.
Kommentit (21)
Nyt on aika alkaa harjoitella noita yksinolojuttuja, turvallista koulureittiä, kellonaikoja, kännykän käyttöä ym. Ei se koulunaloitus yllätyksenä tule. Varmaan suhtaudut myös lapseen eri tavalla ja olet ehkä kasvattanutkin eri tavalla, koska on tyttö ja koska on kuitenkin se kuopus, joka isompien sisarusten rinnalla on aina vähän sellainen vauva ja hellitty ja lellitty. Mieti omaakin asennettasi ja sitä, odotatko lapselta iänmukaisia juttuja vai pidätkö häntä vielä pikkuisena ja avuttomana. Lapsi pärjää, jos itse suhtaudut asiaan niin, että hän osaa ja pärjää kuten muutkin ikäisensä etkä näytä hänelle murehtimistasi. Yritä saada lapsi syksyllä ns. aamuryhmään, esitä opettajalle toive hyvissä ajoin, ne kympin aamut voi olla haastavia, jos lapsi ei tykkää olla kotona yksin. Toisethan taas tykkä olla aamun omassa rauhassa.
Joopa, meillä koulumatka 20km ja on vaan pakko pärjätä ; ( kermapyttykö se siellä kasvamassa?
Nyt on vasta maaliskuu, kypsymistä tapahtuu ihan hurjasti ensi elokuuhun mennessä! :) Monet alkavat yksinolon harjoittelunkin vasta kesällä ennen koulujen alkua.
Lukujärjestykset ei muuten välttämättä mene veljen kanssa yksi yhteen, voi olla niinkin, että jonain päivänä toisella on meno 10, toisella taas toisena. Mutta koulumatkoja voi kulkea lähellä asuvien kavereidenkin kanssa, niin minä aikoinaan perheemme esikoisena tein. :)
Ihan normaaleja ajatuksia tulevien ekaluokkalaisten vanhemmilla! Pääasia lienee että ajoissa harjoittelua b luodaan lapselle ilmapiiri, että hänselviää kyllä. Useimmat lapset taitaa kuitenkin olla lähinnä innokkaama kasvamassa isoksi.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:23"]
Joopa, meillä koulumatka 20km ja on vaan pakko pärjätä ; ( kermapyttykö se siellä kasvamassa?
[/quote]
tuskinpa se sun ekaluokkalaisesi sinne 20 km:n päähän ihan itsenäisesti kävelee.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:23"]
Joopa, meillä koulumatka 20km ja on vaan pakko pärjätä ; ( kermapyttykö se siellä kasvamassa?
[/quote]
Oletpa ihana ja empaattinen äiti. Ja ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko se jotenkin hirveän kypsää pärjäämistä hypätä oman talon pihalta tutun koulutaksin kyytiin? Siinähän se lapsi on koko ajan tutun ja turvallisen aikuisen huolehdittavana, hyvä jos kahta metriä ehtii itsenäisesti koulumatkaansa taivaltaa. Teillä on siellä ihan ihannetilanne, joten turha tulla tänne luomaan mielikuvaa, että sulla se vasta rankkaa on.
Minua mietityttää kuinka saa ja muistaa ottaa lääkkeet aamuisin, tuleeko ongelmia terveyden kanssa jnejne. Ja ihan loppuvuoden tapaus kyseessä. Olisin hakenut lykkäystä näistä syistä, mutta meille lähinnä naurettiin. Noheva lapsi kyseessä ja otan tarvittaessa aamulyhennyksiä.
Mitenhän ne lapset muualla maailmassa pärjää, kun kouluun menevät jo 5-vuotiaana (esim. Englannissa)??
Oikeesti koulun aloittaminen on pahaan saumaan, sillä tuossa vaiheessa moni tarvitsisi oikeasti vielä kunnon kasvattajaa (=aikuista katsomaan perään), sekä koulumatkoilla että välitunnilla. Ainakin meidän lapsilla meni kaverisuhteet ihan sekaisin koulussa, kun välitunneilla "saa valita kenen kanssa leikkii" ja "voi tehdä mitä vaan kunhan välkkävalvoja ei nää". Ja siis nämä samaiset lapset oli nuorempana opetettu ottamaan kaikki mukaan leikkeihin ja toimimaan sääntöjen mukaan.
Koulun aloittaminen oli rankkaa, onneksi nyt ovat jo isompia alakoululaisia ja osaavat toimia koulussa asiallisesti. Toki kouluissakin on eroja, mutta meidän lasten koulussa on vähän hakusessa tämä ekaluokkalaisten ohjaus.
tiedäthän 11 että ei ne brittilapset yksin sinne koulutielle tyhjistä kodeista 5-vuotiaana lähde. Eiköhän se koulu vastaa enemmänkin eskaria. Ei monessakaan sivistysvaltiossa oletusarvo ole, että 6-7 -vuotiaat koululaiset suoriutuvat itsenäisesti kouluun lähdöstä, koulumatkasta, yksinäisistä iltapäivistä. Kaikki eivät edes käy ip-kerhossa, silloin yksinoloa voi tulla viisikin tuntia. Aika hurjaa, kun toisaalla alle 12-vuotiasta ei saa jättää yksin kotiin..
Curling-mammako se panikoi jo puoli vuotta ennen koulun alkua? Oletko jo onnistunut tartuttamaan paniikkisi myös lapseen? Lukea tarvitse osata kouluun mennessä, mutta ei olisi pahitteeksi tunnistaa ja osata kirjoittaa oma nimi.
Mitenhän me vanhemmat polvet osasimme mennä kouluun ja olla siellä, kun ei ne mammat ehtineet saatella. Ei ollut edes tutustumispäivää keväällä, vaan vasta koulun alkaessa ilmoittauduttiin. Silloin äiti oli mukana, mutta ei sen jälkeen. Mitä se siellä olisi tehnyt? Johan ennen kouluakin oli osattu käydä kaupassa ja toimittelemassa muitakin asioita.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:01"]
Curling-mammako se panikoi jo puoli vuotta ennen koulun alkua? Oletko jo onnistunut tartuttamaan paniikkisi myös lapseen? Lukea tarvitse osata kouluun mennessä, mutta ei olisi pahitteeksi tunnistaa ja osata kirjoittaa oma nimi.
Mitenhän me vanhemmat polvet osasimme mennä kouluun ja olla siellä, kun ei ne mammat ehtineet saatella. Ei ollut edes tutustumispäivää keväällä, vaan vasta koulun alkaessa ilmoittauduttiin. Silloin äiti oli mukana, mutta ei sen jälkeen. Mitä se siellä olisi tehnyt? Johan ennen kouluakin oli osattu käydä kaupassa ja toimittelemassa muitakin asioita.
[/quote]
Nii-in. Oisko kuule vähän näin, että juuri siksi, kun me vanhemmat tiedetään, millainen on lasten maailma ilman aikuisen läsnäoloa, niin tajutaan jännittääkin? Ei se ehkä sitten ihan niin idyllistä ollutkaan lähteä yksin kouluun ja tulla tyhjään asuntoon yksin koulun jälkeen, kuin annat ymmärtää.
Eikö ap lapsesi ole esikoulussa harjoittelemassa kouluelämää varten?
Aloitus on masentava esimerkki pullamössösukupolven vanhemmista ja heidän lapsistaan.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:59"]
Mitenhän ne lapset muualla maailmassa pärjää, kun kouluun menevät jo 5-vuotiaana (esim. Englannissa)??
Oikeesti koulun aloittaminen on pahaan saumaan, sillä tuossa vaiheessa moni tarvitsisi oikeasti vielä kunnon kasvattajaa (=aikuista katsomaan perään), sekä koulumatkoilla että välitunnilla. Ainakin meidän lapsilla meni kaverisuhteet ihan sekaisin koulussa, kun välitunneilla "saa valita kenen kanssa leikkii" ja "voi tehdä mitä vaan kunhan välkkävalvoja ei nää". Ja siis nämä samaiset lapset oli nuorempana opetettu ottamaan kaikki mukaan leikkeihin ja toimimaan sääntöjen mukaan.
Koulun aloittaminen oli rankkaa, onneksi nyt ovat jo isompia alakoululaisia ja osaavat toimia koulussa asiallisesti. Toki kouluissakin on eroja, mutta meidän lasten koulussa on vähän hakusessa tämä ekaluokkalaisten ohjaus.
[/quote]
Ensimmäiseen kysymykseen: ne viisivuotiaat viedään "kouluun" samoin kuin täällä päiväkotiin. Eivät englantilaiset ja keskieurooppalaiset "koulut" ole kouluja vielä tuon ikäisille. Muistuttavat päiväkotia, joskin opetuksellinen materiaali on painottuneempaa.
Mutta aloittajalle! Lapsesi pärjää aivan varmasti mainiosti. Huoli pois! Ja älä missään nimessä hätäile hänen aikanaan. Istutat vain epävarmuuden ja pahimmassa tapauksessa vastenmielisyyden koko koulua kohtaan.
Voi tätä nykyaikaa. En itsekään ole kuin 23, mutta minun lapsuudessani olin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien itse vastuussa heräämisistä ja koulumatkoista, ja yksin kotona iltapäivän. Aloittelin jopa ruoanlaittoa ja huolehdin lemmikeistä...
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:17"]
Voi tätä nykyaikaa. En itsekään ole kuin 23, mutta minun lapsuudessani olin ensimmäisestä koulupäivästä lähtien itse vastuussa heräämisistä ja koulumatkoista, ja yksin kotona iltapäivän. Aloittelin jopa ruoanlaittoa ja huolehdin lemmikeistä...
[/quote]
Sinä tiedät, ja minä tiedän, että sinun ikäluokkastasi on noin yleisesti ottaen huolehdittu oikein hyvin, ja se on hyvä asia, parhaimpia asioita joita yhteiskunnassa näen. Olette paljon tasapainoisempia ja avoimempia nuoria ihmisiä kuin aiemmat sukupolvet, noin yleensä ottaen, koska lapsesta välittäminen kasvattaa toisista välittäviä aikuisia. Se, että sinä olet ollut tomera ja reipas, on hyvä asia. Mutta, vaikka et olisi ollutkaan, olisit silti ollut hyvä lapsi. Lapsella on oikeus hoitoon, oikeus kypsyä rauhassa, oikeus myös tarvita sitä aikuista vaikka onkin ollut tässä maailmassa jo kokonaiset 7 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 14:11"]
Aloitus on masentava esimerkki pullamössösukupolven vanhemmista ja heidän lapsistaan.
[/quote]
Okei, eli vanhempi ei saa enää surkutella lapsien kasvamista anonyymistikaan? Saa kai sitä hyvänen aika miettiä miten koulu alkaa sujua. Kiellettyä sekin kun pitäis olla kaikkien vahvoja ja itsevarmoja tässä maailmassa....
"Ensimmäiseen kysymykseen: ne viisivuotiaat viedään "kouluun" samoin kuin täällä päiväkotiin. Eivät englantilaiset ja keskieurooppalaiset "koulut" ole kouluja vielä tuon ikäisille. Muistuttavat päiväkotia, joskin opetuksellinen materiaali on painottuneempaa."
Toki lapset yleensä viedään kouluun ja viedään pitkään yli 10-vuotiaiksi. Mutta kyllä ne koulut ovat ihan kaoulumaisia kuten suomessakin. Luokkakootkin useimmin isoimpia. Mieheni on britti, joten usein olen koulu - ja päiväkotiasioista keskustellut siellä asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa, joilla on lapsia tai ovat itse opettajia.
Sitä koulumatkaa kannattaa aloittaa harjoittamaan ajoissa. Kyllä tyttö pärjää!
Ymmärrän tosin tunteesi, meidän ainokainen 5 v lähtee syksyllä eskariin 17 km päähän, taksilla. Täyttää vasta ihan loppuvuodesta 6. Tuntuuhan se hurjalta, mutta niin ne vuodet vierii ja sitä varten se koulu on, että siellä oppii... :)