Tänään todettiin keskenmeno..
Ultrassa ei kuulunut sydänääniä eikä näkynyt elonmerkkejä.. Ollut kuolleena muutaman viikon. Olo on niin musertunut :/ kaikki tulevaisuuden suunnitelmat murtui..
Onko muilla kokemuksia? Miten tästä pääsee yli?
Kommentit (14)
Lepää, ulkoile, itke.. Tee kaikkea, mikä tuntuu hyvältä. Pidä saikkua. Jos jaksat puhua niin puhu.
Otan osaa suruusi... Voimia jatkoon!
olen todella pahoillani.
(((hali)))
sun pitää vain yrittää uudelleen. ajattele että se pieni oli sairas eikä olisi pärjännyt. yritä uudelleen.
Onko jotain vertaistukiryhmiä? Keskustele asiasta hyvän ystäväsi tai (jos on) miehesi kanssa. Voimia!
Miten pitkällä sun raskaus oli tänään?
Voi, otan osaa. Kamalan iso pettymys. Olet varmaan menossa sairaalaan kohdun tyhjennykseen. Voitko siellä hakeutua keskustelamaan jonkun kanssa. Monissa sairaaloissa toimii myös sairaalpappi keskustelua varten.
Keskenmeno on aina luopumista paitsi vauvasta myös kaikista omista toiveista ja suunnitelmista. Sure rauhassa. Suru hellittää kun sen aika on.
Juuri kääntynyt viikolle 12.. tällä viikolla tyhjennys. Kiitos näistä viesteistä. :( -ap
Otan osaa:( Itsellä kaksi viimeisintä raskautta päättyivät keskenmenoon rv 16. Ensimmäinen keskenmeno oli vuonna 2010 ja toinen marraskuussa 2013. Oloa ei ole helpottanut mikään muu kuin ajan kuluminen. Ei se aikakaan kokonaan surua ole poistanut, mutta vie kuitenkin terävimmän tuskan pois. Yritän keskittyä niihin lapsiin, jotka meillä jo on.
Itseäni helpotti hieman kun yritin ajatella niin että luonto korjaa heikoimmat pois. Jotain hänellä oli pahasti vialla.
Aika auttaa! Itselläni esikoisen ultrassa vk. 12 ei löytynyt sydänääniä. Saatiin onneksi kaksi ihanaa lastakin, mutta toisen kerran 5 vuotta sitten ei löytynyt sydänääniä rv.9+. Uudestaan en ole enää raskaaksi tullut ja pikkuhiljaa päässyt jo ehkä asian ylikin, meille tuskin kolmatta lasta tulee. Eka kerralla tuo oli mielestäni paljon pahempi kun lapsia ei vielä ollut. Toki se koville otti silloin toisellakin kerralla.
Olen pahoillani. Suuri virtuaali halaus sinne! Aika on ainoa mikä auttaa, silti vuosienkin jälkeen ajatukset palaavat pieneen (itselläni aina niihin aikoihin kun suunnilleen laskettu aika olisi).
Onko sinulla jotain läheistä ihmistä joka kuuntelisi? Anna itsellesi aikaa surrra mutta jos vaikka naurattaa niin naura vain.
Voi, olen niin pahoillani puolestasi. Voimia!
Otan osaa suruusi. Sure rauhassa, selviät kyllä tästä yli. Muutakaan ei voi :( Keskenmenot ovat hyvin yleisiä.
Jaksamisia!❤️ Aika on ainut mikä vähän helpottaa surua!