Minkälaisia parisuhteita teillä on, jotka olette uskossa?

Onnellisia, vaikka kyllä mekin joskus " riidellään" . Oikein tyytyväisiä elämäämme. Varmaan aika tavallinen kategoriassa ikuisesti yhdessä

Meillä on ihan tavallinen, toisiamme kunnioittava avioliitto. Olemme 32 vuotiaita, olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja meillä on kolme lasta.

Yhtä ikuisia, yhtä riitaisia, yhtä riidattomia, yhtä monimutkaisia, yhtä helppoja jne.

olen tavannut muutamia uskovia...joilla ei takuulla ole riitoja, vaan käsittämätön harmonia ja sopusointu, uskokoon joka haluaa ja olkoot uskomatta joka ei tahdo uskoa. Näille tuntuu sisäistyneen se raamatun sana, että " kilpailkaa toinen toisenne kunnioittamisessa"

meillä on siihen ainakin oppimista

luullakseni nro 8

Naimisissa ollaan, molemmat uskovaisia.

Avoliitossa asuttiin, mutta nyt menossa naimisiin -> tuntuu oikeammalta.



Ollaan tasa-arvoisia, riidelläänkin välillä kuten muutkin pariskunnat, hoidetaan lapset, tehdään töitä, harrastetaan, jne.



Tarkenna kysymystä?

Minä uskossa, mies ei.



Ns. taviksien suhteesta tämä kai eroaa siinä, että sitouduimme toisiimme avioliitolla nuorina ja ilman avoliittoa. Miehellekin tämä oli ihan luonnollinen ratkaisu ja asia oli yhteinen päätös, vaikka hänellä ei taustalla mitään vakaumusta siis ollutkaan. Paljon on muuten saanut kunnioitusta osakseen ihan omassakin kaveripiirissään siitä, että on näin tohtinut tehdä :)



Meille avioliitto on myös loppu iäksi solmittu, ei kumpikaan pidä eroa mitenkään mahdollisena. Joten kun tässä ollaan aina ja ikuisesti, niin siitä suhteesta on pakko pitää huolta. Sitä on pakko vaalia! Mutta toisaalta se, että tietää liiton olevan kuolemaan asti kestävä antaa välillä tosi rentouttavankin tunteen: ei haittaa vaikka tänään on nihkeää, huomenna on taas paremmin, eikä tuo puoliso tuosta kumminkaan mihinkään lähde :)



Mutta en tosiaankaan väitä, etteikö tällaisia suhteita voisi olla muillakin kuin uskovilla! Ihan varmasti voi.

Parisuhteemme on varmasti mitä normaalein; ylämäkiä ja alamäkiä.

Monet ulkopuoliset eivät varmaan tiedä, että ollaan uskovaisia. Olemme niin taviksia uskovaisia...

puolisen vuotta avoliitossa.



Suhteemme on mielestäni oikein hyvä: keskusteleva, toinen huomioonottava, intohimoinen. Aidosti haluamme toisillemme hyvää.



Usko on yksi meitä yhdistävä tekijä. Usein rukoilemme yhdessä. Ja kerran-pari kuussa käymme yhdessä kirkossa.



Odotan nyt esikoistamme, miehellä on kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan.