Mitä tarkoittaa arvomaailma?

Olisko Eira tai Westend?

Henkilön maailmankatsomuksen voidaan ajatella jakautuvan osiin, josta henkilön arvomaailma, eli se, että millainen maailman tulisi henkilön mielestä olla, on yksi. Muita maailmankatsomuksen muita osia voisivat olla esimerkiksi maailmankuva, eli henkilön käsitys siitä, millainen maailma todellisuudessa on, tai henkilön tietoteoreettinen kanta, eli hänen käsityksensä siitä, mitä maailman luonteesta voi tietää.

Yhteisöllisen arvomaailman voidaan varmaankin ajatella muodostuvan niistä henkilökohtaisten arvomaailmojen osista, jotka yhteisön jäsenet jakavat toistensa kanssa. Esimerkiksi koska monetkaan suomalaiset eivät pidä aborttia pahana asiana, voidaan abortin hyväksymisen sanoa kuuluvan suomalaiseen arvomaailmaan.

Arvomaailmat ovat ideologiaa. Tähän asti ne ovat aina ottaneet huomioon asioita yksipuolisesti, ja jättäneet näkemättä jotkut tietyt asiat.

Ei mitään. Arvoista puhuminen on tarpeetonta ja aiheuttaa pelkkää sekaannusta. Oikeasti kyse on oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka eivät ole mitään tästä maailmasta irrallaan leijuvia "arvoja" vaan ihan konkreettisia asioita. Arvohöpinällä yritetään välttyä vastuulta ottamasta kantaa siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin on.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Arvoista puhuminen on tarpeetonta ja aiheuttaa pelkkää sekaannusta. Oikeasti kyse on oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka eivät ole mitään tästä maailmasta irrallaan leijuvia "arvoja" vaan ihan konkreettisia asioita. Arvohöpinällä yritetään välttyä vastuulta ottamasta kantaa siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin on.

Mistäs ne oikeudet ja velvollisuudet johdettiin... kivitauluistako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Arvoista puhuminen on tarpeetonta ja aiheuttaa pelkkää sekaannusta. Oikeasti kyse on oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka eivät ole mitään tästä maailmasta irrallaan leijuvia "arvoja" vaan ihan konkreettisia asioita. Arvohöpinällä yritetään välttyä vastuulta ottamasta kantaa siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin on.

Mistäs ne oikeudet ja velvollisuudet johdettiin... kivitauluistako?

Miten se auttaisi asiaa, jos ne johdettaisiin jostain arvoista?

Miksi niiden arvojen itsenäinen olemassaolo olisi jotenkin helpompi hyväksyä kuin oikeuksien ja velvollisuuksien olemassaolo? Jos ensin oli olemassa yksi metafyysisesti ongelmallinen asia (oikeudet ja velvollisuudet), niin miten ihmeessä ongelmaa helpottaa se, että oletat niiden lisäksi toisen vähintään yhtä ongelmallisen asian (arvot)? En kertakaikkiaan tajua tuota päättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Arvoista puhuminen on tarpeetonta ja aiheuttaa pelkkää sekaannusta. Oikeasti kyse on oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka eivät ole mitään tästä maailmasta irrallaan leijuvia "arvoja" vaan ihan konkreettisia asioita. Arvohöpinällä yritetään välttyä vastuulta ottamasta kantaa siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin on.

Mistäs ne oikeudet ja velvollisuudet johdettiin... kivitauluistako?

Miten se auttaisi asiaa, jos ne johdettaisiin jostain arvoista?

Miksi niiden arvojen itsenäinen olemassaolo olisi jotenkin helpompi hyväksyä kuin oikeuksien ja velvollisuuksien olemassaolo? Jos ensin oli olemassa yksi metafyysisesti ongelmallinen asia (oikeudet ja velvollisuudet), niin miten ihmeessä ongelmaa helpottaa se, että oletat niiden lisäksi toisen vähintään yhtä ongelmallisen asian (arvot)? En kertakaikkiaan tajua tuota päättelyä.

Onko oikeudet ja velvollisuudet siis satunnaisesti valittu, vai onko niille jokin syy?

Kyllähän suomalaisetkin jakavat tietynlaisen arvomaailman. Perustuu esim. luterilaisuuteen, sosialismiin jne. Ei ole siis puhtaasti henkilökohtainen asia tämä. Suomessa ateistitkin omaavat protestanttisen etiikan...

"Onko oikeudet ja velvollisuudet siis satunnaisesti valittu, vai onko niille jokin syy?"

Kyllä ne historiallisesti pohjautuvat raamattuun, jonka päälle täällä entisessä Ruotsi-Suomessa tuli sitten se maallinen lainsäädäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Arvoista puhuminen on tarpeetonta ja aiheuttaa pelkkää sekaannusta. Oikeasti kyse on oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka eivät ole mitään tästä maailmasta irrallaan leijuvia "arvoja" vaan ihan konkreettisia asioita. Arvohöpinällä yritetään välttyä vastuulta ottamasta kantaa siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin on.

Mistäs ne oikeudet ja velvollisuudet johdettiin... kivitauluistako?

Miten se auttaisi asiaa, jos ne johdettaisiin jostain arvoista?

Miksi niiden arvojen itsenäinen olemassaolo olisi jotenkin helpompi hyväksyä kuin oikeuksien ja velvollisuuksien olemassaolo? Jos ensin oli olemassa yksi metafyysisesti ongelmallinen asia (oikeudet ja velvollisuudet), niin miten ihmeessä ongelmaa helpottaa se, että oletat niiden lisäksi toisen vähintään yhtä ongelmallisen asian (arvot)? En kertakaikkiaan tajua tuota päättelyä.

Ensinnäkään, asia ei vaikuta olevan siten, että ihmisten moraalista toimintaa ohjaisi kattavasti jokin yli-inhimillinen oikeuksien ja velvollisuuksien järjestelmä. Vaikuttaa siltä, että jokainen on ainakin näennäisesti vapaa valitsemaan miten esimerkiksi kohtelee toisia, ja että yhteisöt ovat vapaita valitsemaan minkälaista käytöstä ne sallivat ja mitä eivät.

Toiseksi, arvot eivät ole ristiriidassa oikeuksien ja velvollisuuksien käsitteiden kanssa. Arvojeni perusteella voin tuntea että minulla on oikeus tai velvollisuus jotakin asiaa kohtaan, tai jollain muulla oikeuksia tai velvollisuuksia minun suhteeni.

Asioiden eettinen suotavuus myös joskus jaetaan kiellettyihin asioihin (esim. murha, varastaminen), vältettäviin asioihin (esim. töykeys, meluaminen), neutraaleihin asioihin (esim. hengittäminen, kadulla käveleminen), suositeltaviin asioihin (esim. ahkeruus, kohteliasuus) ja pakollisiin asiohin (esim. hengenvaarassa olevan auttaminen tai varoittaminen). Eli siis voi olla, että ihmisillä on psykologinen taipumus jakaa asioita muuhunkin kuin vain pakolliseen tai kiellettyihin asioihin.