Lue keskustelun säännöt.
Oletteko yhä rakastuneita mieheenne (yhdessä yli 10 v.)
13.09.2006 |
Minä rakastan edelleen miestäni, mutta olen huomannut, että nykyään tulee helpommin riitaa kaikesta. En tiedä, olenko vasta nyt alkanut olemaan oma itseni, enkä enää anna periksi. Jotenkin tuntuu, että vaatisin mieheltä enemmän huomioo tai jotakin, ja kun sitä saisin, torjun mieheni (en puhu nyt seksistä). Ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan.
Mies on sellainen, että työtä tekee paljon, ja sittenpä vaan nukutaan muu aika, ja aina on työ mielessä. Puuttuu kahdenkeskistä aikaa ja perheen yhteistä aikaa.
Meillä on yksi lapsi, ja harkinnassa oli toinenkin, mutta tuntuu, että miehellä ei ole aikaa edes tälle yhdelle, niin miksi hankkia toista. Minun mielestä molempien vanhempien pitäisi satsata lapsiin, ei vain äidin.
Toivottavasti joku ymmärsi jotakin. Kommentteja!
Kommentit (19)
Rakkaus ei tietenkään ole sellaista huumaa enää aina,joskus kuitenkin on vielä niinkin! Ja lapsia on kaksi,kolmas tulossa. minä aina kantanut päävastuun lapsista,mies tekee paljon töitä. mutta molemmat olemme tähän tyytyväisiä ja vietämme myös yhteistä aikaa aina,kun se vaan on mahdollista. Siis koko perhe yhdessä,sekä minä ja mies kahdestaan. Elämä on ihan ok ja rakkaus on jo sellainen " riippuvaisuus" -suhde,että ilman olis tosi outo kuvitella elävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltu pian 12 vuotta. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. me puhutaan paljon ja aika avoimesti. Riidellään kovasti ja rakastetaan avoimesti. ollaan omat itsemme.
Kyllä, olen edelleen rakastunut mieheeni ja hän minuun. Toki elämä on huomattavasti paljon tasaisempaa kuin alkuaikoina eikä pikkuasioista jaksa enää tapella, mutta intohimoa ei onneksi arki oo tappanut. Uskon vahvasti, että olemme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, kaikki toistemme viat hyväksyen.
Jos sinulla ja miehelläsi menee huonosti ei se tarkoita että kaikilla olisi niin. Kurjaa, että sinulla on noin pessimistinen katsantokanta.
Molemmilla on omat kuvionsa, ja tehdään mitä mieli tekee, yli 20 vuotta takana, ja tää sopii meille. Ollaan aina oltu seksuaalisesti ylivilkkaita, ja kun on pari joka sopii täydellisesti, aika hyvin se kompensoi mahdolliset puutteet. Meillä paljon lapsia, ja yhteistä, kahdenkeskistä aikaa vaan se mitä sängyssä vietetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuminen on itsepetosta, minä valitsin mieheni järkiperustein. Kohta 15 vuotta täynnä ja olemme erittäin sopiva pari vieläkin, mutta emme rakastuneita.
Ja tämä on paljon parempaa kuin se kuluttava rakastuneena oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää rakastunut samalla lailla kuin ensimmäisen vuoden olen. Mutta kyllä voin sanoa, että olen rakastunut. Tunne tosin ailahtelee, mutta kyllä se rakkaus on siellä pysyvää. Kertakaan en ole edes ajatellut eroa.
Koskaan ei ole vähääkään tuntunut siltä, etteikö hän olisi se ihminen jonka kanssa haluaisin jakaa koko loppuelämäni.
Itse olen viime vuosina ehkä jopa hieman tasaantunut hurjan temperamenttini kanssa, joten sellaisia turhia kinoja on jopa vähemmän kuin ennen. Varmaan lapsellakin on osansa asiaan. Elämä on valtavan onnellista ja koen että olemme aika lailla osanneet hyvin rakentaa myös kaikkien meidän kolmen välisen ajankäytön. Yhteistä aikaa miehen kanssa on ihan kivasti ja perheenä vietämme paljon aikaa yhdessä. Myös mies puuhailee paljon lapsen kanssa kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tumma, komea ja nuoruuten unelmieni kohde. Sen lisäksi että hyvä isä, ihana mies ja saa jalat vieläkin tärisemään. Seksissäkään ei tarvittais esileikkejä, kun saa mut kiihkoon muutenkin.
Eli kyllä olen =)
Yhteiseloa takana 16 vuotta, 2 lasta. Yhdessä olemme, kun emme muutakaan osaa. Onhan tuo toisaalta ihan mukava ja kiva, kun on joku, jonka tuntee tosi hyvin. Mutta ei me kyllä enää rakastuneita olla. Rakastaminenhan taas on jotain ihan muuta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan rakastuneita ollaan edelleen. Missäs se pahapaha arki on mistä pelotellaan? Ei meillä ainakaan, vaan yhtä rakastuneita ja höpsöjä ollaan edelleen, kuin seurustelun alussa. Alkuhuuma ei ole meiltä lähtenyt poies, vaan rakastetaan toisia ihan mielettömästi. Ihanaa tämä elämä :)
AP teidän pitää yrittää järjestää enemmän yhteistä aikaa, kahdenkeskistä ja koko perheen yhteistä. Olen samaa mieltä kanssasi, että molempien vanhempien pitää satsata aikaa yhteiseen lapseen, ei lapsi ole pelkästään ädin.
kuinka on noiden vastausten perusteella mahdollista, että yli 50 % liitoista päättyy eroon (ja lopuistakin monilla menee kehnosti)?
av-mammojen elo se on yhtä auvoa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen senkin suhteen kokenut joka päättyi eroon 12 vuoden jälkeen, tosin ei oltu naimisissa. Onnekseni löysin minulle kuuluvan ihmisen.
t: 13
Oli välillä vaikeaa, aika kamalaa kun lapset oli ihan pieniä. Hirmusti on tehty töitä suhteen eteen.
Sen sijaan rakkaus on syventynyt yhteisten vuosien aikana ja perheen kasvaessa.
Rakastuminen ja rakastaminen ovat aivan eri asioita...
Erotuksena vain että meillä on jo useampia lapsia.
Suhde on vain parantunut vuosien kuluessa. Ei turhia riitoja enää, ihan riidatontakaan ei kuitenkaan ole. MIkä parasta, miehestä on tullut aina vaan parempi ja taitavampi rakastaja. Kyllä täytyy todeta, että hyvä seksi on suhteen a ja o, 10v kokemuksella!