Lue keskustelun säännöt.
Mua niin vihastuttaa yksi juttu, kun 20-vuotiaana sain lapsen
07.03.2015 |
Se, mikä asenne joillain on nuoria äitejä kohtaan. "Tyhmät tekee lapsia nuorena" yms. Kommentit kyllä raivostuttavat.
Eniten ärsyttää se, kun ajatellaan kaikkien olevan samanlaisia. Yleisin kommentti "wt" on tullut tutuksi.
Olen miehen kanssa ollut yhdessä 5 vuotta, joista 4 avoliitossa ja 3 kihloissa. Meillä on molemmilla ammatit, molemmilla vakipaikat, yhteinen omistusasunto ja molemmilla omat autot. Minun täytyi hankkia nuorena lapsi, ehdin saada vain yhden, sen jälkeen kohtuni ja munasarjat poistettiin erään sairauksen takia.
Älkää yleistäkö :( tekisin mitä vaan, että saisin vielä olla raskaana, synnyttää ja kokea vauva-ajan uudelleen.
Kommentit (90)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:04"]15 jatkaa
Sekin hyvä puoli nuorena äidiksitulosta on, että on mahdollisuus saada lapsenlapsia silloin kun vielä jaksaa niiden kanssa touhuta ja jos oikein hyvin käy niin myös lastenlastenlastenkin kanssa.
[/quote]
Mummoni jaksoi touhuta lastenlastensa kanssa ihan loppuun asti eli 86-vuotiaaksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tekis ihan kauheasti yleistyksiä fb:n vauvaryhmistä, koska niissä tuntuu porukka ihan iästä huolimatta olevan aika wt.
kyllä nuo "korkeakoulutetut" mammat on huvittavia... joo ja ensimmäinen lapsi vasta yli kolmikymmppisenä. ja paska duuneja ei tehdä. Jos suomalaisten naisten asenne on tämä en ihmettele että mennee huonosti
Aihetta sivuaa uutinen Iltasanomissa, jossa todettiin joka toisen alle 20-vuotiaan polttavan raskausaikana.. joten kyllä se yleistys on olemassa ihan syystä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:47"]
Miten sä olet ehtinyt saada aikaiseksi nuo kaikki 20 vuottiaana...?
[/quote]
Mikä ongelma noissa "saavutuksissa" on? Kun rima on riittävän alhaalla niin kyllähän se joka tohvelilta likipitäen onnistuu. Yleensä nämä "olen opiskellut, ollut 5 vuotta parisuhteessa, on vakityö ja asuntokin" tarkoittaa suomeksi, että on opiskeltu amiksessa ammatti taikka lukion jälkeen joku vuoden meikkauskurssi. Sitten on vakipaikka r-kioskilla, lähärinä, tarjoilijana tai jossain kassalla. Voi olla ihan opintoja vastaavaa työtä, eli jopa ollaan omalla alalla. Omistusasunto on ja varmaankin aika vaatimaton sellainen, tuskin siitä esim. omakotitaloksi/isommaksi rivari- tai kerrostaloasunnoksi ihan lähivuosina on muuttumassa tai tuskin asunto löytyy aivan sieltä halutuimmalta alueelta. Ne on niitä ei niin mahdottoman himoittuja asuntoja... (ellei sitten ole peritty rahaa tai vanhemmat aikanaan sijoittaneet ja niillä ostettu). Eikä näissä mitään, tämä elämä sopii monelle ja moni on ihan tyttyväinen näin. Minä en tyytyisi kylläkään.
Monet puhuvat, että haluavat ensin opiskella, saada vakipaikan, hommata asunnon ja nähdä maailmaa. Tässä puhutaan toki näiden 16-20-vuotiaiden äitien kanssa samasta asiasta, mutta eri "tasolla" ja mieleltään tavoitteet vähän toisin. Halutaan ensin korkeakoulututkinto, lukea ja sivistää lisää ja saada vakipaikka jossain muussa kuin ihan perus duunarityössä. Halutaan ns. haasteellinen ja koulutusta vaativa työ eikä mitään kesätyöksi miellettyä. Kyllä siihen menee se 3,5 vuotta vähintään jos korkeakoulusta meinaa valmistua. Halutaan avartaa maailmankuvaa matkustelemalla, kenties lähdetään myös opiskelijavaihtoon ja reppureissuille. Ystäväpirikin on usein sitä hieman kouluttautuneempaa. Kerätään työkokemusta ja hommataan työpaikka. Asunto on mahdollista ostaa vapaammin sieltä mistä halutaan jne.Joka penniä ei ehkä tarvitse kituuttaa, harrastuksina on mahdollista kustantaa muitakin kuin jumppakerhoa 45min viikossa. Korkeampi koulutus ja elintaso periytyy helpommin myös lapsille.
En nyt viitsi tähän kilometrin verran avata mitä kaikkea hyötyä siitä on, että on ensin vanhemmat kasvaneet itse kunnolla aikuisiksi... Ne, jotka ovat valinneet toisin eivät kuitenkan tajua ja me muut tiedetään kirjoittamattakin :)
[/quote]
Sepäs se hienoa olisikin jos kaikki kouluttautuisi korkealle eikä kukaan haluaisi olla se kaupan kassa.
Ihme, että olet opiskellut niinkin korkealle, muttet silti osaa sitä isompaa maailmankuvaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Ihminen kun on onnellinen, kun saa toteuttaa haaveitaan ja selvittää haasteita."
Ne lapset eivät voi olla kenenkään haave? Mutku ei, sanalla ihminen tarkoitat itseäsi ja samalla tavalla ajattelevia. Voit sanoa toisen puolesta, ettei hän ole elämäänsä myöhemmin tyytyväinen, se kertoo sinusta jo aivan riittävästi. ;)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 17:50"]Hei arvoisat AV mammat,
Olen 23-vuotias lukion käynyt yrittäjä joka asuu 800k arvoisessa talossa ja raha-asiat muutenkin kunnossa. Menin juuri hyvin korkeasti koulutetun 34v mieheni kanssa naimisiin ja ollaan oltu yhdessä onnellisesti 3 vuotta. Olen matkustellut elämäni aikana noin 20 maassa ja asunut vuoden ulkomailla. Matkakuume on kuitenkin vaihtunut vauvakuumeeksi tässä viimeisen parin vuoden aikana. Saadaanko alkaa yrittämään lasta tässä noin vuoden sisään vai pitäisikö pakottaa itseni vielä yliopistoon viideksi vuodeksi että mua ei teidän arvokkaassa seurassa pidettäisi ihan hulttiona teiniäitinä?
Opinions please. :(
[/quote]
Lisäkoulutuksesta en tiedä, mutta suhde on melko tuore lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakouluissa tuntuu oppivan lähinnä ylemmyydentunnetta ja minäminä-asennetta palstan mukaan.
Olisit tehnyt toisenkin ennen kohdun poistoa! T. Mummoäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:47"]
Miten sä olet ehtinyt saada aikaiseksi nuo kaikki 20 vuottiaana...?
[/quote]
Mikä ongelma noissa "saavutuksissa" on? Kun rima on riittävän alhaalla niin kyllähän se joka tohvelilta likipitäen onnistuu. Yleensä nämä "olen opiskellut, ollut 5 vuotta parisuhteessa, on vakityö ja asuntokin" tarkoittaa suomeksi, että on opiskeltu amiksessa ammatti taikka lukion jälkeen joku vuoden meikkauskurssi. Sitten on vakipaikka r-kioskilla, lähärinä, tarjoilijana tai jossain kassalla. Voi olla ihan opintoja vastaavaa työtä, eli jopa ollaan omalla alalla. Omistusasunto on ja varmaankin aika vaatimaton sellainen, tuskin siitä esim. omakotitaloksi/isommaksi rivari- tai kerrostaloasunnoksi ihan lähivuosina on muuttumassa tai tuskin asunto löytyy aivan sieltä halutuimmalta alueelta. Ne on niitä ei niin mahdottoman himoittuja asuntoja... (ellei sitten ole peritty rahaa tai vanhemmat aikanaan sijoittaneet ja niillä ostettu). Eikä näissä mitään, tämä elämä sopii monelle ja moni on ihan tyttyväinen näin. Minä en tyytyisi kylläkään.
Monet puhuvat, että haluavat ensin opiskella, saada vakipaikan, hommata asunnon ja nähdä maailmaa. Tässä puhutaan toki näiden 16-20-vuotiaiden äitien kanssa samasta asiasta, mutta eri "tasolla" ja mieleltään tavoitteet vähän toisin. Halutaan ensin korkeakoulututkinto, lukea ja sivistää lisää ja saada vakipaikka jossain muussa kuin ihan perus duunarityössä. Halutaan ns. haasteellinen ja koulutusta vaativa työ eikä mitään kesätyöksi miellettyä. Kyllä siihen menee se 3,5 vuotta vähintään jos korkeakoulusta meinaa valmistua. Halutaan avartaa maailmankuvaa matkustelemalla, kenties lähdetään myös opiskelijavaihtoon ja reppureissuille. Ystäväpirikin on usein sitä hieman kouluttautuneempaa. Kerätään työkokemusta ja hommataan työpaikka. Asunto on mahdollista ostaa vapaammin sieltä mistä halutaan jne.Joka penniä ei ehkä tarvitse kituuttaa, harrastuksina on mahdollista kustantaa muitakin kuin jumppakerhoa 45min viikossa. Korkeampi koulutus ja elintaso periytyy helpommin myös lapsille.
En nyt viitsi tähän kilometrin verran avata mitä kaikkea hyötyä siitä on, että on ensin vanhemmat kasvaneet itse kunnolla aikuisiksi... Ne, jotka ovat valinneet toisin eivät kuitenkan tajua ja me muut tiedetään kirjoittamattakin :)
[/quote]
Mitä vikaa noissa ammateissa? Olet kyllä ahdasmielinen, kun ajattelet noin.
T: yläasteen opo
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:14"]Ap: olet siis 16-vuotiaana muuttanut avoliittoon miehesi kanssa? Se on nelikymppisen näkökulmsta yksinkertaisesti liian nuorena. Silloin nykymaailmassa ei vielä pitäisi kantaa itse vastuuta elannostaan. Ja jos vanhemmat vielä elättävät, kyse ei ole avoliitosta vaan kotileikistä.
Uskon, että nuorikin voi kasvattaa täyspäisiä lapsia. Helpoksi sitä ei ole tehty! Nykyään vaaditaan asioita, jotka ovat hankalia toteuttaa jos on lapsi.
Asenteet nuoria vanhempia kohtaan tulee varmaan siitä, että ajattelee millainen olisi itse ollut parikymppisenä. Itse lähdin vasta opiskelemaan 24-vuotiaana ulkomaille ja se ei olisi ollut mitenkään mahdollista lapsen kansaa.
Voi jessus mulla oli jo ammatti ja 2 muksuu tossa iässä.
Vou jessus. Mulla oli jo 2mukauu
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:47"]
Miten sä olet ehtinyt saada aikaiseksi nuo kaikki 20 vuottiaana...?
[/quote]
Mikä ongelma noissa "saavutuksissa" on? Kun rima on riittävän alhaalla niin kyllähän se joka tohvelilta likipitäen onnistuu. Yleensä nämä "olen opiskellut, ollut 5 vuotta parisuhteessa, on vakityö ja asuntokin" tarkoittaa suomeksi, että on opiskeltu amiksessa ammatti taikka lukion jälkeen joku vuoden meikkauskurssi. Sitten on vakipaikka r-kioskilla, lähärinä, tarjoilijana tai jossain kassalla. Voi olla ihan opintoja vastaavaa työtä, eli jopa ollaan omalla alalla. Omistusasunto on ja varmaankin aika vaatimaton sellainen, tuskin siitä esim. omakotitaloksi/isommaksi rivari- tai kerrostaloasunnoksi ihan lähivuosina on muuttumassa tai tuskin asunto löytyy aivan sieltä halutuimmalta alueelta. Ne on niitä ei niin mahdottoman himoittuja asuntoja... (ellei sitten ole peritty rahaa tai vanhemmat aikanaan sijoittaneet ja niillä ostettu). Eikä näissä mitään, tämä elämä sopii monelle ja moni on ihan tyttyväinen näin. Minä en tyytyisi kylläkään.
Monet puhuvat, että haluavat ensin opiskella, saada vakipaikan, hommata asunnon ja nähdä maailmaa. Tässä puhutaan toki näiden 16-20-vuotiaiden äitien kanssa samasta asiasta, mutta eri "tasolla" ja mieleltään tavoitteet vähän toisin. Halutaan ensin korkeakoulututkinto, lukea ja sivistää lisää ja saada vakipaikka jossain muussa kuin ihan perus duunarityössä. Halutaan ns. haasteellinen ja koulutusta vaativa työ eikä mitään kesätyöksi miellettyä. Kyllä siihen menee se 3,5 vuotta vähintään jos korkeakoulusta meinaa valmistua. Halutaan avartaa maailmankuvaa matkustelemalla, kenties lähdetään myös opiskelijavaihtoon ja reppureissuille. Ystäväpirikin on usein sitä hieman kouluttautuneempaa. Kerätään työkokemusta ja hommataan työpaikka. Asunto on mahdollista ostaa vapaammin sieltä mistä halutaan jne.Joka penniä ei ehkä tarvitse kituuttaa, harrastuksina on mahdollista kustantaa muitakin kuin jumppakerhoa 45min viikossa. Korkeampi koulutus ja elintaso periytyy helpommin myös lapsille.
En nyt viitsi tähän kilometrin verran avata mitä kaikkea hyötyä siitä on, että on ensin vanhemmat kasvaneet itse kunnolla aikuisiksi... Ne, jotka ovat valinneet toisin eivät kuitenkan tajua ja me muut tiedetään kirjoittamattakin :)
[/quote]
Mitä vikaa noissa ammateissa? Olet kyllä ahdasmielinen, kun ajattelet noin.
T: yläasteen opo
[/quote]
just aattelinki, että eikö amispohjalla pääse kuitenki useammanki tonnin kuukausipalkalle... kelpais mulle
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 21:59"]Aihetta sivuaa uutinen Iltasanomissa, jossa todettiin joka toisen alle 20-vuotiaan polttavan raskausaikana.. joten kyllä se yleistys on olemassa ihan syystä.
[/quote]
Tässä ei puhuttu alle 20-vuotiaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:51"]Vaikka sinä olet toiminut fiksusti, ollut henkisesti valmis ja joutunut sairauden saneleman pakon edessä tekemään lapsen aikaisin, ei se muuta sitä tosiasiaa, että valtaosa ikäisistäsi äideistä on tulleet äideiksi holtittomasti ilman suunnittelua, ilman taloudellisia edellytyksiä huolehtia petheestä jne. Esim. tuoreen tilaston mukaan 45 % nuorista äideistä tupakoi raskausaikana. Se jo kertoo jotain vastuuntunnosta, tai ettei sitä ole.
[/quote]
Amen.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:15"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 21:59"]Aihetta sivuaa uutinen Iltasanomissa, jossa todettiin joka toisen alle 20-vuotiaan polttavan raskausaikana.. joten kyllä se yleistys on olemassa ihan syystä.
[/quote]
Tässä ei puhuttu alle 20-vuotiaista.
[/quote]
Mua kiinnostaisi tietää että kuinka moni vanhemmista äideistä on ollut parikymppisenä white trash tupakoitsijoita? Ihme oletus että nuoret aina polttavat.
Huoh ja seuraavaksi ketju mummo-mammoista...
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:22"]Sain lapsen 23 vuotiaana. Kerran koulun vanhempainillassa (kaikkien oppilaiden vanhemmat siis paikalla) musta käyttettiin jatkuvasti "teiniäiti" nimitystä. Ihan naurettavaa, ei yli 18 vuotias enää ole teini
[/quote]
No itse ainekin olin 18 vuotiaana ihan teini
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 08:47"]
Miten sä olet ehtinyt saada aikaiseksi nuo kaikki 20 vuottiaana...?
[/quote]
Mikä ongelma noissa "saavutuksissa" on? Kun rima on riittävän alhaalla niin kyllähän se joka tohvelilta likipitäen onnistuu. Yleensä nämä "olen opiskellut, ollut 5 vuotta parisuhteessa, on vakityö ja asuntokin" tarkoittaa suomeksi, että on opiskeltu amiksessa ammatti taikka lukion jälkeen joku vuoden meikkauskurssi. Sitten on vakipaikka r-kioskilla, lähärinä, tarjoilijana tai jossain kassalla. Voi olla ihan opintoja vastaavaa työtä, eli jopa ollaan omalla alalla. Omistusasunto on ja varmaankin aika vaatimaton sellainen, tuskin siitä esim. omakotitaloksi/isommaksi rivari- tai kerrostaloasunnoksi ihan lähivuosina on muuttumassa tai tuskin asunto löytyy aivan sieltä halutuimmalta alueelta. Ne on niitä ei niin mahdottoman himoittuja asuntoja... (ellei sitten ole peritty rahaa tai vanhemmat aikanaan sijoittaneet ja niillä ostettu). Eikä näissä mitään, tämä elämä sopii monelle ja moni on ihan tyttyväinen näin. Minä en tyytyisi kylläkään.
Monet puhuvat, että haluavat ensin opiskella, saada vakipaikan, hommata asunnon ja nähdä maailmaa. Tässä puhutaan toki näiden 16-20-vuotiaiden äitien kanssa samasta asiasta, mutta eri "tasolla" ja mieleltään tavoitteet vähän toisin. Halutaan ensin korkeakoulututkinto, lukea ja sivistää lisää ja saada vakipaikka jossain muussa kuin ihan perus duunarityössä. Halutaan ns. haasteellinen ja koulutusta vaativa työ eikä mitään kesätyöksi miellettyä. Kyllä siihen menee se 3,5 vuotta vähintään jos korkeakoulusta meinaa valmistua. Halutaan avartaa maailmankuvaa matkustelemalla, kenties lähdetään myös opiskelijavaihtoon ja reppureissuille. Ystäväpirikin on usein sitä hieman kouluttautuneempaa. Kerätään työkokemusta ja hommataan työpaikka. Asunto on mahdollista ostaa vapaammin sieltä mistä halutaan jne.Joka penniä ei ehkä tarvitse kituuttaa, harrastuksina on mahdollista kustantaa muitakin kuin jumppakerhoa 45min viikossa. Korkeampi koulutus ja elintaso periytyy helpommin myös lapsille.
En nyt viitsi tähän kilometrin verran avata mitä kaikkea hyötyä siitä on, että on ensin vanhemmat kasvaneet itse kunnolla aikuisiksi... Ne, jotka ovat valinneet toisin eivät kuitenkan tajua ja me muut tiedetään kirjoittamattakin :)
[/quote]
Mitä vikaa noissa ammateissa? Olet kyllä ahdasmielinen, kun ajattelet noin.
T: yläasteen opo
[/quote]
Niin varmaan
T: lukion rehtori
Minä sain esikoisen 24-vuotiaana, tyttö koht vuoden. Toista toivotaan parin vuoden päähän. Jos saan 26-v toisen lapsen, olenko edelleen nuori äiti?
Kuulun erääseen vauvaryhmään netissä odottajana. Ryhmässä on monta näitä 18-24 elämäm koululaisia joille toinen/kolmas/neljäs lapsi tulossa ja tietysti eri miehen kanssa kuin aikaisemmat.
Sielläkin ryhmässä vähän fiksumman oloinen väki saa lapsensa aikaisintaan 25v => jälkeen, sen sijaan selkeästi tämä alempi huonokoulutuksinen/työtön sosiaaluokka työstää vuosi toisensa jälkeen uutta pentua eri isälle.
Ehkä yleistystä, mutta mulla ei ole hyviä kokemuksia parikymppisistää äideistä.