Miten valmistaudut koko ajan lähenevään kuolemaasi?
Kommentit (22)
Ajattelin ostaa arkun. Sehän on sinkun sängyksi aika näppärän kokoinen.
Loitonnan sitä lisäämällä liikuntaa ja syömällä terveellisesti.
Olen tehnyt testamentin ja koonnut pankki-, vakuutus- ym. asiat yhteen helposti löytyvään mappiin.
Muuten panostan ennemminkin elämään. Siis liikun, nukun ja syön kunnolla. Ideana se, että olisin vielä vanhanakin terve ja eläisin hyvän vanhuuden ankean kituutuksen sijaan.
Testamentti on tehty, hautajaistoiveet on kirjattu ylös.
Minulta on kuollut jo kaksi hyvää ystävää, syöpään ja tapaturmaisesti. Elämä voi oikeasti päättyä kesken kaiken. En enää valita vaikka olisi räntäsateinen maanantaiaamu. Yritän nauttia jokaisesta päivästä rakkaiden kanssa.
Olen tehnyt hautaustestamentin, valinnut biisit ja jatkopaikan hautajaisille. Sekä tietenkin kutsuvieraat (se tilanne voi kyllä vielä muuttua). Sukuhautaan kopsahdan läheisen sukulaisen viereen.
Henkivakuutukseni ja säästöni kattavat hautajaiskulut. Testamenttia en ole tehnyt, mutta sitä olen ajatellut.
42-vuotiaana naisena olen puolet elämästäni käyttänyt. Eläkkeelle voisin nykylainsäädännöllä päästä vuonna 2037. Saa nähdä, pääsenkö tuon vuoden näkemään.
Pari kertaa jo ollut treffeillä Kuoleman kanssa niin sitä nauttii jokaisesta päivästä kuin olisi viimeinen.
Hautajaisia en ole suunnitellut, surkoot miten parhaaksi kokevat.
Tuhlaamalla päiväni työjön, mistä en pidä, ja lukemalla aaveetä, mistä en nauti.
Nikkaroin arkun itselleni, teetätin kuolinpuvun räätälillä, olen valinnut hautajaisten pitopaikan, syömiset hautajaisiin, virret, Italialaisia itkijöitä, papin, hautapaikan, kuolinpäivän. Kaikki on valmiina elämäni suurimpaan hetkeen, kuolemaan!
Menen tien viereen itkemään ja anomaan armoa jumalalta, ettei se päivä ole tänään... kun ikääkin on jo vähän päälle 17 vuotta mittarissa niin pitää alkaa jo odottaa kuolemaa
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 22:32"]
Pidän hyvät välit Jumalaan.
[/quote]
Minkä jumalan puolesta veikkaat?
Niin kauan kuin on elämää ei ole kuolemaa.
Mitäpä sitä etukäteen valmistautumaan, luotan että se parituhatta vuotta sitten puuhun naulattu puuseppä on järjestänyt asiat menemään niin kuin pitää. Ja onhan kuolleena joka tapauksessa reilusti aikaa järjestellä olot mukaviksi. Keskityn nyt tähän elämään.
Elämällä tässä hetkessä ja olemalla sinut itseni kanssa. Varmistamalla että lapsilla on hyvät eväät elämään myös minun jälkeen (kasvattamalla järkeviä omillaan toimeentulevia aikuisia). Itse kuolema ei pelota, se tulee kun on tullakseen.
Nautin kaikikista hetkistä koska yolo
Kärsin jokaisesta hetkestä. Ehkä saan taivaassa sitten korvaamattomia neitsyeitä palkinnoksi.
Nautin kun voin.