Esikoisella ja tulevalla vauvalla 1v3kk ikäeroa. Muutama kysymys.?

Riippuu vauvasta ja taaperosta kuinka helppoa on. Mitään varmaa vastausta tähän ei ole. Meillä lasten ikäero esikoisella kakkoseen 1v5kk ja siitä kolmanteen 1v9kk. Omalla kokemuksellani en osaa sanoa mitään muuta kuin ota rennosti äläkä suorita mitään. Menet vain sieltä mistä aita on matalin jos tuntuu, ettei jaksa. Sitten panostat enemmän kun on voimavaroja käytössä.

Alkuun eivät ole olleet kovasti kiinnostuneita vauvasta. Vähän haluavat tökkiä silmää ja istua päälle mutta muuten eivät erikoisemmin ole alkuun osoittaneet kiinnostusta. Olen aina tehnyt alusta asti kannustanut yhdessä olemiseen. Parin kuukauden ikäinen on jo ollut täysillä "mukana" eli istutaan ja köllötellään olkkarissa kaikki. Vauva siinä vieressä lattialla seuraamassa muiden touhuja. Kannustan muita ottamaan vauvan leikkiin "mukaan" siten, että esim. kasataan kaikki pehmolelut vauvan viereen (ja päälle), että tämäkin näkee, hoidetaan vauvaa yhdessä, tehdään maja ja otetaan vauva sinne jne. Lapsista on tullutkin tosi tiivis kolmikko. 

Raskaat ajat ovat vaihdelleet vauvan mukaan. Vaikea, paljon heräilevä vauva väsyttää ja pinna on sitten itsellä kireällä uhmaikäisen kanssa. Toisaalta sekin on ollut raskasta aikaa kun nuorin lähtee liikkeelle ja alkaa systemaattisesti tuhoamaan vanhimman leikkejä. Haluaa kovasti olla muiden mukana leikissä mutta taidot ja äly ei riitä. Riippuu niin paljon lapsista, millaiseksi arki muotoutuu. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:46"]Meillä on tytöillä ikäeroa 1v4kk. Meillä ei ollut missään vaiheessa raskasta.Esikoinen nukkui vauvan synnyttyä jo täydet yöt,ja söi normaalia ruokaa. Tuli synnärille katsomaan vauvaa isän kanssa kun vauva oli syntynyt.
Mustasukkaisuutta ei ollut. Isosisko pääsi alusta asti auttamaan vauvan hoidossa (eli antoi puhtaan vaipa,vei likaisen roskiin jne). Esikoisen kanssa vietettiin aikaa kun vauva nukkui ja alussahan ainakin meidän lapset ovat vain pääasiassa nukkuneet.
Nyt tytöt ovat jo 8v ja 9v. Aina olleet läheisiä,toki myös riitelyä mahtuu mukaan.

[/quote]
Ja sanoisin että nykyään on miljoona kertaa haastavampaa elämä kun lapset ovat isompia,kuin vauva-aika.

Koska lapsiperheen rutiinit ovat jo olemassa, kuopus solahtaa siihen elämään aika huomaamatta. Ja jos lapset pysyvät terveenä, niin mikään aika ei ole erityisen raskasta (joku päivä voi olla huonompi, mutta noin kokonaisuutena).

Ainakin alkuvaiheessa kannattaa itse yrittää ottaa vähän rennommin. Maailma ei kaadu muutamaan pölypalloon ja nukkumaan pystyy vaikka pussilakana ei ole silitetty. Jos isovanhempia tai muuta apua löytyy, niin käytä hyväksesi - pääset vaikka kauppareissulle yksin tai esikoinen voi ulkoilla muiden kanssa (niin sinä voit nukkua päikkärit vauvan kanssa).

Meillä on kolme poikaa 3,5 vuoden sisään, ja hyvin on mennyt.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:53"]

Mitkä vaiheet tulevat olemaan niitä raskaimpia? Esikoinen nyt vasta 11kk. Miten kannattaisi esitellä vauva (synnyttyään) esikoiselle ja käyttäytyä ekat päivät kotona, esim. Voiko jo 1v3kk ikäiselle saada kerrottua yhtään, mistä asiassa on kyse ym. Kannattaako ekoina päivinä yrittää olla paljon esikoisen kanssa?

[/quote]

Riippuu kovasti vauvasta. Jos mitään tyyliin koliikki-sairauskierre-nukkumattomuus-akselilla ei tule vastaan, paljon riippuu asenteesta. Siis mun lapsilla jotakuinkin sama ikäero.

Oma strategiani oli se, että kotona vietin mahdollisimman paljon aikaa ihan lattialla vauvan ja taaperon kanssa. Vauva oli siinä sylissä tai vieressä, taapero sylissä tai vieressä. 

Aamupäivisin mentiin ulos, aina. Oma vauvani nukkui paljon, siispä hän oli vaunuissa. Taapero oli niin pieni, että kannoin häntä. Sai läheisyyttä. Välillä hän kyllästyi kantamiseen ja päästin juoksentelemaan. Otin mukaan vaunuihin kosteita pyyhkeitä ja vaippoja, vaihdoin vaippoja kesällä ulkona molemmilta lapsilta. Ulkona oli paljon ihmeteltävää ja katseltavaa. 

Iltapäivisin oltiin aina kotona. Kun vauva alkoi olla enemmän hereillä, hän ihaili ja ihmetteli taaperon touhuja. Se riitti hänelle. Minä ihailin ja ihmettelin taaperon touhuja. Välillä vauva kieriskeli lattialla, välillä roikkui sylissä. MItenkään erityisesti en häntä ehtinyt huomioida. 

Hankalia aikoja oli, jos molemmat kaipasivat extrahuomiota tai jos vauva valvoi yöllä ja itse oli kauhean väsynyt ja kiukkuinen päivällä. Ei olisi jaksanut mennä ulos, mutta meidän kaikkien mielenterveyden ja taaperon energian purkamisen takia se oli ihan välttämätöntä! Vaikeaa oli myös, kun taapero teki tyhmiä ja piti hoitaa vauvaa, eikä päässyt hätiin. Inhottavaa oli, jos molemmilla oli oksennustauti tai ripuli samaan aikaan. Ihan mahdottomalta tuntui. Onneksi menivät nopeasti ohi!

Kasvoivat aika hyvin yhteen silti, pitävät toisistaan ja tappelevat kovasti. Joskus eivät juuri lainkaan, joskus on aina riita päällä. Molemmat tarvitsevat nyt vähän isompana niitä omia kavereita, etteivät tukehduta toisiaan. Itselläni oli onni siinä, että kumpikaan ei ollut koskaan kovin sairas ja molemmat nukkuivat AINA hyvin. 

Silti se arki oli sen verran raskasta kotona, että palasin osa-aikatyöhön kun nuorempi oli vain 1v. OIKEASTI on alkanut tuntua HUOMATTAVASTI helpommalta vasta, kun ovat 4 ja 5. Nyt sitä voisi MELKEIN vaikka olla heidän kanssaan kotonakin ;)

23 lisää 

Oli meillä myös tuplarattaat, jotka olivat kovalla käytöllä vuoden verran, mutta eivät sitä ennen eivätkä sen jälkeen. 

Meillä oli raskainta, kun nuorempi oli1,5-3,5 -vuotias. Vauvavuosi meni helposti. Ei se vuodenikäinen mitään tajua. Kannattaa selittää, mutta varaudu olemaan esikoiselle paljon läsnä. Kyllä se siitä!

En kokenu raskaaksi vauvavaihetta, eikä muutenkaan tullu sellasta tunnetta, että en olisi jaksanut. Meidän lapsilla ikäeroa 1v4kk ja nyt tappelee aika paljon, kun vanhempi on 4 ja nuorempi 3.

Mä muuten otin esikoisen kaikkiin neuvolakäynteihin mukaan, tuli myös ultraan (vaikka ei saisi!). Selitin joka mestassa, että äidin masussa on vauva. Sitten sitä vauvaa katseltiin ultrassa ja kuunneltiin sydäntä dopplerilla. Mitattiin mahaa ja verenpainetta. Oppi mittaamaan verenpaineen itseltään, ennen kuin vauva syntyi ;) (toki siis se kone ei oikeaa painetta näyttänyt, mutta sai rannekkeen päälleen ja painoi nappia).

Sitten heti kun vain kynnelle kykeni, tuli sairaalaan katsomaan pikkusisarusta. Oli se hämmästyttävää, että äidin masu oli muuttanut ulos, mutta kyllä se totuus siinä pikku hiljaa valkeni...