Lue keskustelun säännöt.
Hiljaiset ihmiset
04.03.2015 |
Olen hiljainen ihminen. Siis tykkään olla hiljaa. Vaikka olen porukassa, niin minulla ei ole mitään sanottavaa. Ja jos joskus olisikin joku mielipide johonkin asiaan, niin olen silloinkin hiljaa, koska en vain jaksa sanoa mitään. Minulle käy hyvin, että olen vain hiljaa. Kuuntelen mielelläni muita ja ajattelen sitten asiaa mielessäni. Ärsyttää vaan, että tätä piirrettä ei hyväksytä. Monesti minua pidetään omituisena, kun olen porukassa, mutta en juuri ikinä sano mitään. Ahdistaa se, että pitäisi aina pakolla yrittää edes jotain joskus sanoa, että muu porukka ei hylkäisi.
Kommentit (17)
Siinähän ärsyttää, sillä faktaa on, että olet vähän omituinen, etenkin jos sulla on jokin mielipide, mutta ET JAKSA sanoa sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen puhelias ja tykkään viritellä keskusteluja. Minulla on ystävinä muutama todella hiljainen ihminen. Olen oppinut heidän ansiostaan että hiljaisuuskin on välillä hyvä. Toiset ovat läsnä tilanteissa vaikka eivät ole kokoajan äänessä. En lähde tivaamaan ja tenttaamaan. Jos uusi tuttavuus on todella hiljainen mietin joskus että pitääkö hän minua ärsyttävänä tai turhana kun ei puhu mitään.
Yhdessäolo, kaveruus tai vaikka työkaverin kanssa kahvilla istuskelu ja jutustelu perustuu siihen, että kumpikin saa toiselta jotain (juttukaverin, seuraa, uusia mielipiteitä, tietoa jostain, kuulumisten vaihtoa jne.). Kun olet aina hiljaa, sinulta ei saa mitään. Jos istut kahvilla kaksin jonkun kanssa, pitäisikö tämän toisen puhella yksin koko ajan saamatta mitään vastausta? Jos istutte kolmisin ja kaksi muuta juttelee jostain ja sinä et lainkaan kommentoi, tulee helposti sellainen tunne, että olet joko täysin erimieltä ja et halua kantaasi tuoda esille tai että olet vähän ylimielinen etkä "alennu" keskustelemaan heidän kanssaan. Tiedän, että et ehkä itse niin ajattele, mutta sellainen kuva tulee helposti tuppisuusta.
Puhumisen ja kuuntelemisen osalta on hyvä löytää tasapaino, mutta miksi ihmeessä olisin ihmisen kanssa joka ei sano mitään - edes silloin kun hänellä olisi jotain sanottavaa? Seuraavalla kerralla lähden kaljalle kiven kanssa.
Ymmärrän myös sen, että olen toki ikävää seuraa niille puheliaille ihmisille. Siksi harmittaakin tämä oma luonne, kun tykkää vaan olla hiljaa. Hankalaa tässä maailmassa, jossa pitäisi olla puhelias ja osata tuoda itseään tarpeeksi esille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä. Sinä näet ja kuulet enemmän kuin ne jotka on kokoajan päällepäsmäröimässä
Miksi ajatellaan, että ne jotka eivät ole tuppisuita, ovat sitten koko ajan hölöttämässä ja päälle päsmäröimässä?
Tietty määrä puhetta kuuluu jo hyvään käytökseen ja normaaliin toisten huomioimiseen. Jos koskaan ei sano mitään eikä tervehdi eikä lainkaan harrasta small talkia, on tyly. Se ei tarkoita, että pitää koko ajan höpöttää, sekään ei ole kohteliasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa tai aiheita mistä puhua. Joillakin saattaa myös olla puheen tuottamisen ongelmia, ei löydä esimerkiksi oikeita sanoja.
Mitä hiljaisempi on, mutta kun aukaisee suunsa sitä tarkemmin kuunnellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä hyvin voi sanoa, että mitä hiljaisempi, sitä enemmän pelkää, että avaamalla suunsa paljastaa oman tyhmyytensä muillekin. Hiljaisuus voi olla merkki huonosta itsetunnosta.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 12:34"]
Ymmärrän myös sen, että olen toki ikävää seuraa niille puheliaille ihmisille. Siksi harmittaakin tämä oma luonne, kun tykkää vaan olla hiljaa. Hankalaa tässä maailmassa, jossa pitäisi olla puhelias ja osata tuoda itseään tarpeeksi esille. Ap
[/quote]
Älä ole huolissasi, erilaisuus on voimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on raskasta olla ihmisen kanssa, joka ei puhu mitään. Jos siis ollaan esim. kylässä. On tosi ikävää vaan istua olohuoneessa sohvalla hiljaa jos toinen ei yhtään yritä pitää keskustelua yllä. Semmosia ihmisiä vältän koska ei niistä ole mitään iloa eikä seuraa.
Olen itse myös enemmän hiljainen kuin puhelias, mutta saan kuitenkin mielipiteeni sanottua. On ihan ok, jos oudommassa porukassa on hiljaisempi, mutta jos ei koskaan puhu mitään, niin eihän toisesta saa mitään irti. Pidemmän päälle alkaa ärsyttämään sellainen, että hiljaa vain seurataan porukan mukana kuunnellen muiden asioita jakamatta itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaindn saa olla juuri sellainen kuin on, hirveä pölöttäjä tai hiljainen hissukka, molempia tarvitaan yhtä paljon ja molemmilla on samat oikeudet Olla olemassa. Jos joku muuta väittää niin väittäköön, on jokaisen oma henkilökohtainen helvetti jos ei erilaisia ihmisiä pysty hyväksymään eikä siitä kannata olla huolissaan. Vain sinun tulee hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, muulla ei merkitystä ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse myös enemmän hiljainen kuin puhelias, mutta saan kuitenkin mielipiteeni sanottua. On ihan ok, jos oudommassa porukassa on hiljaisempi, mutta jos ei koskaan puhu mitään, niin eihän toisesta saa mitään irti. Pidemmän päälle alkaa ärsyttämään sellainen, että hiljaa vain seurataan porukan mukana kuunnellen muiden asioita jakamatta itse mitään.
Mikä sua siinä ärsyttää? Mitä se sulta on pois jos joku ei puhu sun (ja porukan) seurassa mitään? Mitä siitä toisesta pitäisi "saada irti"? Eikö voi vaan olla kavereita ja hyväksyä muut sellaisina kuin on?
Olen samanlainen. Ihmiset pitävät helposti tyhmänä.