Aivan jumissa avioliitossa

Yhdessä vaiheessa (varsinkin vielä viime vuoden puolella ennen joulunpyhiä) tosiaan kirjoiteltiin melkein joka yö. Yritän tässä jälkikäteen analysoida omia Facebookin kommenttejani, että missä olen mennyt vikaan. En uskalla tehdä kommentin osalta itse aloitetta hänelle, vaan odotan, että hän kirjoittaisi minulle jotain. En siis halua vaikuttaa yli-innokkaalta. Toisaalta aina, kun kirjoittelemme, en enää osaa hillitä itseäni, vaan alan leperrellä jotain melkein rakkaudentunnustuksia. Olen myös aivan kamalassa halipulassa jne., niin oon senkin vuoksi aivan tuskallisen kaipuun vallassa. Mieheni kanssa meillä ei ole ollut enää pariin vuoteen seksiä ja hän työntää mut kauemmas, jos vaikka leikilläni halaisin. Mutta siis haluaisin erota miehestäni, varsinkin jos saisin exäni takaisin. T. AP

Sekin on noloa, että toiveikkaana stalkkailen hänen Faceprofiiliaan päivittäin. Ilmeisesti mun osaltani juna meni jo. Mutta miten pääsen tästä kaipuusta ylitse. Mulla oli teini-ikäisenä ja parikymppisenä tätä samaa ongelmaa - olin ihan mielettömän ja tuhoavan tuskallisen ihastunut etänä joihinkin tyyppeihin (esim. julkkikset), joita en voinut saada. Nyt exäni on saanut saman aseman elämässäni. T. AP

Keskity siihen suhteeseen, missä elät. Toihan on ihan hömpötystä...haikailee muita juttuj...eli pakenet arkea ja omaa elä,älä. Pakenet vastuutaan tästä missä olet.

mene sinne miehesi viereen nukkumaan ja rupea elämään tätä päivää tässä ja nyt.

etsi ja oivalla tästä olevasta se arvokas mikä sinulla nyt on. Mikä sua pelottaa?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:03"]

Keskity siihen suhteeseen, missä elät. Toihan on ihan hömpötystä...haikailee muita juttuj...eli pakenet arkea ja omaa elä,älä. Pakenet vastuutaan tästä missä olet.

mene sinne miehesi viereen nukkumaan ja rupea elämään tätä päivää tässä ja nyt.

etsi ja oivalla tästä olevasta se arvokas mikä sinulla nyt on. Mikä sua pelottaa?

[/quote]

En enää rakasta miestäni eikä hänkään rakasta minua. Olemme nukkuneet erikseen jo noin reilun vuoden verran. Olemme yhdessä lähinnä lasten tähden ja taloudellisista syistä. Mieheni on epäreilu, itsekäs, saa myöskin kamalia raivareita sekä _erittäin_ huono seksissä (seksi on aina ollut aivan onnettoman huonoa hänen kanssaan, mutta olin aluksi niin ihastunut häneen, että katsoin huonoja puolia sormieni lävitse).

Voisinhan mä tietenkin unohtaa nuo unelmani ja vain yrittää keskittyä onnettomaan nykyhetkeen ja yrittää tehdä siitä parempaa. Mutta silti olen vahvasti kallistunut eron puolelle. Täytyy tässä pähkäillä, mitä teen. T. AP

Tajusin tässä juuri syyn omien ihmissuhteitteni epäonnistumiseen sekä angstailuuni: en ymmärrä sitä, että sen toisen osapuolen pitäisi aidosti rakastaa ja olla kiinnostunut minusta. Mä aina jämähdän ihmisiin, jotka eivät aidosti rakasta minua ja sitten hylkään sellaiset, jotka välittävät minusta ja pitävät viehättävänä. Esim. oma mieheni kohteli minua tosi huonosti jo heti alussa, mutta jotenkin olin vain ihan koukussa häneen ja ajattelin, että ei sillä hänen rakkauden puutteellaan tai _erittäin_ huonolla seksilläkään ollut väliä (hänellä siis on koko suhteemme ajan ollut pahoja erektio-ongelmia sekä hän on todella huonosti varustettu ja _erittäin_ huono seksissä, ts. se on pelkkää jyystämistä kello kädessä pienellä ja veltolla vehkeellä). Exäni oli about tuhat kertaa parempi silläkin saralla. Lisäksi exäni piti minua viehättävänä ja rakasti - nykyiseni mielestä olen "keskinkertaisen" näköinen enkä hänen makuunsa muutenkaan. Hän vain halusi kulissiperheen ja sovin siihen kuvioon pelinappulaksi. T. AP

Lisäksi pelkään eroa ilman exäni saamista, sillä pelkään, että en koskaan löytäisi ketään muuta ihmistä elämääni ja jäisin vain onnettomaksi ja surkeaksi YH:ksi. En nimittäin ole koskaan pitänyt baareista ja olen liian ujo nettideittailuun. En juo alkoholia tai tupakoi yms., joten baarit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi Suomessa harvempi mies tulee iskemään naista suoraan kadulta, joten yksin saan sitten olla. :( Harva mies myöskään kiinnostaa itseäni, sillä olen vähän krantunpuoleinen. T. AP

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 02:53"]

Minulla on erittäin onneton suhde aviomieheni kanssa (syitä on lukuisia) ja nykyisin nukun yksin ohuella patjalla lastenhuoneen nurkassa. Tapasin syksyllä Facessa ulkomailla asuvan exäni, johon olen nyt sitten kovinkin ihastunut ja aluksi exä vaikutti siltä, että häntäkin voisi kiinnostaa palata yhteen. Nyt sitten ollaan kirjoiteltu koko talvi ja hän näyttää ottaneen etäisyyttä minuun. Oon ihan jumissa tässä tilanteessa - ikävöin jatkuvasti exääni, joka kuitenkin piti minua viehättävänä sekä välitti (hän tosin oli pelottavan äkkipikainen ja sai kamalia raivokohtauksia pikku asioista, minkä vuoksi erosin hänestä tuolloin viitisen vuotta sitten). Toisaalta olin kokematon, enkä tajunnut, minkä kultakimpaleen hänessä menetin.

Toissa viikonloppuna kirjoittelimme taas ja laitoin tuoreen kuvan itsestäni sekä paljastin tunteitani hänelle ja sen jälkeen hän on vain laittanut laimean kuulumistenkyselyn eilen. Hän myös on alkanut vaikuttaa siltä, että ei häntä kiinnostaisi muu kuin seksi kanssani. Olimme aikoinamme sielunystäviä ja olimme toisillemme elämämme suurin rakkaus. Olin itse tyhmä, kun liian hätäisin perustein erosin ja nyt hän on löytänyt toisen naisen sillä välin viiden vuoden aikana. En tajua, mitä tekisin. :( APUA, tarvitsen kipeästi neuvoja!!

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että sinulla on kaksi ongelmaa, jotka kuitenkin liittyvät toisiinsa. 

Ensinnäkin sinulla on huono avioliitto ja siksi nukut lastenhuoneessa. Et kuitenkaan kerro, millä tavalla avioliittosi on huono. Millainen puoliso ja isä miehesi on? Kohteleeko hän sinua huonosti? Onko tilanne niin huono, että tilannetta ei voi millään korjata? Oletteko keskustelleet tilanteesta keskenänne? Oletteko hakeneet ammattiapua, esim. pariterapiaa? Jos olette, onko siitä ollut apua?

Toinen ongelmasi on exä, jonka kanssa olet seurustellut nuorena ja nyt olet ollut hänen kanssaan yhteydessä Facebookissa. Kerrot, että exä on ollut sinua kohtaan äkkipikainen ja saanut pelottavia raivokohtauksia. Kuitenkin kerrot myös, että hän oli sinun sielunystäväsi ja elämäsi rakkaus. Olet nyt sitä mieltä, että olet eronnut hänestä liian hätäisesti.

Huomaatko, kuinka ristiriitaista tämä on? Exäsi on kohdellut sinua huonosti, silti pidät häntä elämäsi rakkautena. Eikö tämä pelota sinua yhtään? Entä jos olisitte olleet yhdessä ettekä eronneet? Hän olisi jatkanut sinun pelotteluasi, olisi saanut järjettömiä raivokohtauksia ja ne olisivat pahentuneet vähitellen. Lopulta hän olisi käynyt sinuun käsiksi ja olisi hakannut sinut sairaalakuntoon? Näin siinä olisi lopulta käynyt. Vieläkö olet sitä mieltä, että olet ollut hätäinen, kun erosit tästä eksästä?

Haikalet eksäsi perään, koska avioliittosi on huonossa jamassa. Olen ihan varma, että jos avioliittosi olisi kunnossa, et olisi halunnut olla missään tekemisissä exäsi kanssa. Nyt haikailet exää ja haaveilet, että saisit menneen takaisin. Haikailet, että ex tulee ja pelastaa sinut. 

Tajuatko sinä tyttö hyvä (kuvittelen, että olet melko nuori, ehkä oman aikuisen lapseni ikäinen), että haikailet sellaisen perään, jota ei ole olemassa? Ei ole koskaan ollutkaan. Aikaisempi seurustelusuhteesi exän kanssa ei ole ollut auvoinen lintukoto, jossa sinä ja exäsi olisitte olleet onnellisia. Teillä molemmilla oli paha olla. En tiedä, miksi exäsi oli pahoinvoiva, mutta sitä hän oli, koska hän sai raivokohtauksiaan ja (todennäköisesti) purki pahaa oloaan sinuun muullakin tavoilla.  Sinä puolestasi halusit epätoivoisesti rakastaa jotakuta ja siihen sinulla oli ex, joka on kaikkea muuta kuin hyvä mies. 

Kaiken lisäksi exäsi on jatkanut elämäänsä ja löytänyt itselleen uuden kumppanin. Kunnioita sitä äläkä yritä rikkoa heidän välejään. Teille molemmille teidän viestittelynne on ollut kivaa ajanvietettä. En tiedä, miksi exä on halunnut pitää sinuun yhteyttä, mutta sinulle viestien lähettely on antanut iloa ja voimaa jatkaa kurjalta tuntuvaa elämääsi. Nyt sinusta tuntuu siltä, että olet jumissa ja haluaisit, että exäsi tulisi ja pelastaisi sinut.

Sinun pitää yrittää hoitaa avioliittosi kuntoon ja erota, ellei sitä saa kuntoon. Joka tapauksessa elä omaa elämääsi. Tiedän, että tämä voi tuntua sinusta julmalta, mutta sinun pitää jättää exä taaksesi. Jos päädyt eroon, sinun pitää etsiä itsellesi tasapainoinen ihminen rinnallesi.

Oletko muuten ajatellut, että sinulle voisi tehdä hyvää puhua elämäntilanteestasi jonkun ammattiauttajan kanssa? Terveyskeskuksissa on psyk. sairaanhoitajia, joiden luona voi käydä puhumassa ilmaiseksi. Kannattaa varata aika heti aamun tullen. 

Usko pois, tiedän, mistä puhun, sillä olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa. Haikailin muiden miesten perään ja haaveilin, että joku tulee pelastamaan minut huonosta avioliitosta, jota ei pystynyt pelastamaan yrityksistäni huolimatta. Näin ei kuitenkaan käynyt, kukaan ulkopuolinen ei pelastanut minua. Sitten pelastin itse itseni ja erosin puolisostani. Nyt voin paremmin. Minä ihan tosissani yritin pelastaa liittoni, mutta se ei vain onnistunut, koska yrittäjiä oli yksi, minä. Exäni mielestä avioliitossa ei ollut mitään vikaa vaikka hän ryyppäsi kaiket vapaa-ajat ja kohteli minua ja lapsiaan huonosti.  

Terveisin Melkein samassa veneessä ollut.

Ap:llä on poikkeuksellisen huono itsetunto. Unohda miehet ja hoida itsesi kuntoon, jo lastesikin vuoksi.

Mistähän tuo huono itsetunto on saanut alkunsa? Huono lapsuus? Miksi ripustaudut tällaisiin kehnoihin miehiin ja alistut nukkumaan lastenhuoneen nurkassa? 

8 jatkaa. 

Ap, olitkin kertonut omasta elämästäsi hieman enemmän sillä aikaa, kun kirjoitin ylipitkää kommenttiani. Tavallaan vahvistit omat olettamukseni. 

Neuvoni sinulle pysyvät samoina:

Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi ja mene juttelemaan avioliitto-ongelmistasi vaikkapa terveyskeskuksen psyk. sairaanhoitajalle, jotta saat tilanteestasi ammattimaisen arvion ja hyviä neuvoja. Tämä on tärkeää siksikin, että kerrot ihastumistesi etenevän tietyn kaavan mukaan (muistuttaa kovasti omaa toimintamalliani)

Heivaa ex pois kuvioista sotkemaan elämääsi entisestään. Ymmärrän kyllä tarpeesi pönkittää itsetuntoasi rakkaudentunteella. Sitä sanotaan laastarisuhteeksi. - Kyllä, laastarisuhteetkin voivat olla tuollaisia. 

Keskity avioliittosi pelastamiseen. Ellei se onnistu, eroa. 

Älä murehdi sitä, löydätkö koskaan itsellesi uutta puolisoa. Yksi ihmissuhde kerrallaan. Kestää aikansa ennen kuin toivut yhdestä erosta. Vasta sitten olet valmis uuteen ihmissuhteeseen. Sitäpaitsi sinun pitää hoitaa itsesi kuntoon: itsetuntosi tarvitsee kohentamista. Sinun pitää ruveta luottamaan itseesi. 

Mieti myös kumpi on tärkeämpi: kulissit (ja toimeentulo) surkeassa avioliitossa vai köyhä mutta onnellinen. Minä valitsin jälkimmäisen. Halusin lopultakin olla muutakin kuin kynnysmatto. 

Tsemppiä sinulle.

Eli koko ongelman ydin on siinä, että AP:n miehellä on pieni muna ja on täten huono seksissä. Miksi kummatkin miehesi ovat saaneet kamalia raivareita? Onko sattumaa vai onko sinussa jokin sellainen piirre tai ärsytät jotenkin (ei syyllistävää, vaan pohdintaa).

Ap on läheisriippuvainen. Toisaalta pelkää oikeaa läheisyyttä ja rakastuu sitten etäisiin, mahdottomiin tapauksiin. Syynä olematon omanarvontunto. Selitys: huono lapsuus. Oliko vanhempi/vanhemmat epäjohdonmukaisia alistajia/raivopäitä? 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:39"]

Eli koko ongelman ydin on siinä, että AP:n miehellä on pieni muna ja on täten huono seksissä. Miksi kummatkin miehesi ovat saaneet kamalia raivareita? Onko sattumaa vai onko sinussa jokin sellainen piirre tai ärsytät jotenkin (ei syyllistävää, vaan pohdintaa).

[/quote]

Ei kenelläkään ole oikeutta raivota hillittömästi kenellekään. Jos ap:n miehiä raivostuttaa, heidän pitää etsiä aikuismaisempi tapa ilmaista suuttumuksensa. Mikään, ei mikään oikeuta ketään käyttämästä henkistä väkivaltaa ap:ta eikä ketään muutakaan kohtaan. 

Mitä muuten tulee ensimmäiseen virkkeeseen, niin osasitpa tosiaankin kiteyttää ongelman ytimen. Not. Eiköhän se ole löydettävissä ap:n kommenteista: huonosti käyttäytyvät miehet ja ap:n huono itsetunto. Ap ei osaa pitää rajoistaan kiinni vaan sallii kaikenlaisten törkimysten kävellä hänen ylitseen ja pyyhkiä vielä jalkansakin häneen.

T. 8, jolla kesti jokunen tovi ymmärtää, että on ollut kynnysmattona eksälleen ja ansaitsee parempaa kohtelua, kuten muutkin ihmiset. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:39"]

Eli koko ongelman ydin on siinä, että AP:n miehellä on pieni muna ja on täten huono seksissä. Miksi kummatkin miehesi ovat saaneet kamalia raivareita? Onko sattumaa vai onko sinussa jokin sellainen piirre tai ärsytät jotenkin (ei syyllistävää, vaan pohdintaa).

[/quote]

Ei kenelläkään ole oikeutta raivota hillittömästi kenellekään. Jos ap:n miehiä raivostuttaa, heidän pitää etsiä aikuismaisempi tapa ilmaista suuttumuksensa. Mikään, ei mikään oikeuta ketään käyttämästä henkistä väkivaltaa ap:ta eikä ketään muutakaan kohtaan. 

Mitä muuten tulee ensimmäiseen virkkeeseen, niin osasitpa tosiaankin kiteyttää ongelman ytimen. Not. Eiköhän se ole löydettävissä ap:n kommenteista: huonosti käyttäytyvät miehet ja ap:n huono itsetunto. Ap ei osaa pitää rajoistaan kiinni vaan sallii kaikenlaisten törkimysten kävellä hänen ylitseen ja pyyhkiä vielä jalkansakin häneen.

T. 8, jolla kesti jokunen tovi ymmärtää, että on ollut kynnysmattona eksälleen ja ansaitsee parempaa kohtelua, kuten muutkin ihmiset. 

[/quote]

Niin, huonoon käyttäytymiseen tosin viitattiin vain parilla sanalla, kun taas _erittäin_ huonoon seksiin ja pieneen munaan monta kappaletta useassa viestissä. Tiedä sitten, kumpi on se suurempi ongelma AP:n mielestä - jotain osviittaahan tuo kuitenkin antaa.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 04:00"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 03:39"]

Eli koko ongelman ydin on siinä, että AP:n miehellä on pieni muna ja on täten huono seksissä. Miksi kummatkin miehesi ovat saaneet kamalia raivareita? Onko sattumaa vai onko sinussa jokin sellainen piirre tai ärsytät jotenkin (ei syyllistävää, vaan pohdintaa).

[/quote]

Ei kenelläkään ole oikeutta raivota hillittömästi kenellekään. Jos ap:n miehiä raivostuttaa, heidän pitää etsiä aikuismaisempi tapa ilmaista suuttumuksensa. Mikään, ei mikään oikeuta ketään käyttämästä henkistä väkivaltaa ap:ta eikä ketään muutakaan kohtaan. 

Mitä muuten tulee ensimmäiseen virkkeeseen, niin osasitpa tosiaankin kiteyttää ongelman ytimen. Not. Eiköhän se ole löydettävissä ap:n kommenteista: huonosti käyttäytyvät miehet ja ap:n huono itsetunto. Ap ei osaa pitää rajoistaan kiinni vaan sallii kaikenlaisten törkimysten kävellä hänen ylitseen ja pyyhkiä vielä jalkansakin häneen.

T. 8, jolla kesti jokunen tovi ymmärtää, että on ollut kynnysmattona eksälleen ja ansaitsee parempaa kohtelua, kuten muutkin ihmiset. 

[/quote]

Niin, huonoon käyttäytymiseen tosin viitattiin vain parilla sanalla, kun taas _erittäin_ huonoon seksiin ja pieneen munaan monta kappaletta useassa viestissä. Tiedä sitten, kumpi on se suurempi ongelma AP:n mielestä - jotain osviittaahan tuo kuitenkin antaa.

[/quote]

Niin, ap:n mielestä. Metsää ei näe puilta ja niin edelleen. Jos hän näkisi tilanteensa selkeästi, ei hän kyselisi itselleen apua AV:lla. Ollaan me niitä metsän tarkkailijoita täältä kauempana ja autetaan ap:ta eikä keljuilla hänelle. 

Mitä mietit, ap? Joko tiedät, mitä pitää tehdä?

Mitä keljuilua siinä on, jos toteaa että suhteen toimimattomuuden syy on huono seksi? On minun mielestä ihan hyvä syy jatkaa elämässä eteenpäin, jos seksi toisen kanssa ei tyydytä yhtään.