Lue keskustelun säännöt.
Nainen ei saa naisesta helposti juttuseuraa tai edes kaveria
02.03.2015 |
Täällä olleesta piikittelyketjusta tuli mieleeni asia joka on alkanut näin keski-ikää lähestyvänä naisena hämmentämään. Nimittäin naisten suhtautuminen naisiin. Miehet näyttävän ainakin omassa lähipiirissäni (oma aviomies lähinnä) tulevan juttuun kaikenlaisten miesten kanssa ja meininki on sellaista tuttavallista ja rehtiä, tervehditään reilusti ja kätellään oli sitten puolituttu tai hyvä kaveri, vaihdetaan kuulumisia ja heitetään läppää ja aletaan juttelemaan aiheesta kuin aiheesta vieraankin tyypin kanssa, esim juhlissa ja tilanteissa joissa useampi ihminen on läsnä. Miehet on ikäänkuin kaikki kavereita ja niillä on heti sellainen yhteys samaa sukupuolta oleviin ja mitäs me jätkät-meiniki kaikessa.
Mutta mitä tekee naiset: hädin tuskin tervehditään, jutellaan tiiviisti vaan sen ainoan tutun ihmisen kanssa ja ollaan niin etäisiä ja viileitä ettei naisporukkaan mahdu muita keskustelijoita. Kyräillään, katsotaan ja arvioidaan vaivihkaa toisia naisia huoneessa ja jos vahingossa katseet kohtaa ja hymyilen ja nyökkään pää käännetään heti pois ja ollaan myöhemmin kuin ei tunnettais ollenkaan. Esim. jumpassa käy aina sama porukka naisia ja osa ei edes pukkariin tullessa tervehdi toisia (paitsi sitä ainoaa tuttuaan) naama vaan peruslukemilla ja katseet lattiassa. Pois lähtiessä ei vastata kun sanotaan moimoi. Poikkeuksia on toki. Miesten käytäytymistä seuratessa tulee mieleen rentous, avoimuus ja kohteliaisuus. Naiset ovat pidättyväisiä ja tarkkoja kenelle antautuvat juttelemaan. Tottakai omat ystävät ja tuttavaperheitten naiset ovat poikkeus. Mutta yleensä joidenkin naisten kanssa jään murtaminen on todella vaikeaa. Onko muilla vastaavaa kokemusta? Miksi naiset ovat toisilleen kylmiä ja pidättyväisiä kohdatessa?
Kommentit (7)
Minä olen parikymppinen, mutta olen ehtinyt tästäkin murheesta kehittämään itselleni stressin aiheen. Pitäisikö minun kiirehtiä ystävien etsimisessä samalla tavalla kuin jotkut tekevät kumppanin kanssa? Minä olen aika avoin ja rehellinen luonne ja pelkään että muutunko minäkin samalla tavalla itsekeskeiseksi ajan kanssa. Jotkut nimittäin ovat jo minun ikäryhmässäni sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut samaa. Tosi moni esim. mieheni kaverien tyttöystävä tai vaimo on ollut alkuun tosi varautuvainen mua kohtaan, mutta sitten jossain illan istujaisissa ovat tulleet sanomaan, että olen tosi ihana ihminen ja ihan erilainen kuin ovat kuvitelleet ulkonäöstäni(?!) päätellen. Olen siis pitkä ja urheilullinen nainen, ilmeisesti ovat ulkonäöstäni päätelleet, että olen tosi vittumainen ihminen.
Harmittaa kun etenkin naiset ovat niin varautuneita toisia naisia kohtaan. Ulkomailla asuessani koin ihan päinvastaista, moni tuli kaupassakin jutteleen, kehui pitkiä hiuksiani ja miten ihanan pitkä olen. Kerran jopa kassa sanoi huokaisten "sinä olet niin kaunis". Ei suomalaiset naiset pysty samaan, aina ollaan naama norsunvitulla jos joku näyttää vähänkin paremmalta kuin itse ja käännetään selkä eikä anneta tuttavuudelle edes mahdollisuutta, saati ystävyydelle.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:25"] Mä olen huomannut samaa. Tosi moni esim. mieheni kaverien tyttöystävä tai vaimo on ollut alkuun tosi varautuvainen mua kohtaan, mutta sitten jossain illan istujaisissa ovat tulleet sanomaan, että olen tosi ihana ihminen ja ihan erilainen kuin ovat kuvitelleet ulkonäöstäni(?!) päätellen. Olen siis pitkä ja urheilullinen nainen, ilmeisesti ovat ulkonäöstäni päätelleet, että olen tosi vittumainen ihminen. Harmittaa kun etenkin naiset ovat niin varautuneita toisia naisia kohtaan. Ulkomailla asuessani koin ihan päinvastaista, moni tuli kaupassakin jutteleen, kehui pitkiä hiuksiani ja miten ihanan pitkä olen. Kerran jopa kassa sanoi huokaisten "sinä olet niin kaunis". Ei suomalaiset naiset pysty samaan, aina ollaan naama norsunvitulla jos joku näyttää vähänkin paremmalta kuin itse ja käännetään selkä eikä anneta tuttavuudelle edes mahdollisuutta, saati ystävyydelle. [/quote]
Sama juttu. Minun vaaleita hiuksiani on kehuttu(naamaltani olen mitäänsanomaton :D omasta mielestäni), kun kävin Yhdysvalloissa. Oikeastaan ulkomailla naiset tukevat toistensa naiseutta, mutta Suomessa siitä on tullut taistelutanner. Varmaan sen takia kun kulttuurimme ei rohkaise sen ulos tuomiseen vaan pitää olla harmaa hiirulainen. Minä olen oikeasti pari kertaa halunnut sanoa toiselle naiselle että onpas tämä kaunis(esim. eräs kassa). Minä oikeasti pinnistelin asian kanssa että uskallanko sanoa, mutta lopulta kissa vei kielen. Ja toisaalta pelkäsin että kehuni otetaan epäsopivana kiinnostuksen osoituksena.
Kyllä syy löytyy peilistä ja siitä naisvihasta, mikä näistä kirjoituksista paistaa läpi. Kyllä ne naiset, jotka suhtautuvat suopeammin omaan sukupuoleensa, saavat myös sitä toverillista kohtelua. Tympii lukea tällaista roskaa. Ikinä miehet eivät mollaa omaa sukupuoltaan samalla tavalla. Naisten kimpussa sen sijaan ovat sekä miehet että naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän jumpassa moikataan. Alkuun alta kulmien mutta kun vaan sinnikkäästi jatkoin moikkaamista niin nyt moikkaillaan. Tosi kivaa mennä jumppaan. Ne naiset ovat mukavia, kunhan alku-ujoudesta päästään.
Mä olen samaa mieltä. Itse olen yrittänyt aikoinaan esim. paikallisesta jumpparyhmästä löytää kavereita. Olen erittäin ujo ihminen ja kun sanon melkein salilliselle porukalle moi eikä kukaan vastaa takaisin, niin sitä ei tee mieli tehdä montaa kertaa.
Mä ainakin olen sitä mieltä, että mitä useampi kaveri, sen mukavampi elämä. Aina saa kahvittelukaverin ja seuraa lenkille. En ymmärrä miksi suurin osa on sitä mieltä, että ystävystyä ei voi enää yli 30 vuotiaana uusiin ihmisiin.