Lue keskustelun säännöt.
Käytkö terapiassa ja sinulla on lääkitys?
01.03.2015 |
Jotkut kutsuvat hoitajalla/psykologilla juttelemassa käyntiä terapiaksi, mutta puhun nyt ihan psykoterapiasta. Kauanko olet käynyt ja kuinka pitkään sinulla on ollut lääkitys, ja mihin/mitä lääkettä käytät? Eikö terapia ja lääkitys ole yleensä ihan klassinen yhdistelmä?
Nyt kysyn sitten itseeni liittyen;
Käyn neljättä vuotta nyt terapiassa, enkä saa käyttää lääkkeitä. Olen pyytänyt monta vuotta edes rauhoittavia käyttööni (vuosia sitten nuorempana ja siihen saakka että terapiani alkoi sain kokeilla masennuslääkkeitä, kokeilin muutamaa mutta mikään niistä ei vielä ollut se oikea. Lisäksi mulla oli rauhoittavia).
Koen tarvitsevani rauhoittavia ihan oikeasti koska olen itsetuhoinen ja hyvin uupunut ja stressaantunut, ja kun ahdistun niin en saa itseäni hallintaan. Koen olevani ihan yhtä huonossa kunnossa kuin aiemminkin, terapia ole vielä tuonut oikeaa apua ahdistukseeni. Olen siis masentunut vieläkin. Mutta terapeuttini ei tahdo minun käyttävän lääkkeitä eikä lääkärini niitä suostu antamaan, uusi lääkärini siis. Voinko vaatia lääkäriltä lääkkeitä ilman terapeutin lupaa? Onko oikeasti niin ettei terapian aikana saa edes rauhoittavaa lääkitystä?
Ahdistuneena soitan usein kriisipuhelimeen että edes joku auttaisi minua rauhoittumaan. Lisäksi turvaudun muihin kyseenalaisiin keinoihin epätoivoisena, kun tahdon vain saada jotain konkreettista apua!
Kommentit (11)
Vuosi psykoterapiaa takana. Ei lääkitystä. Mulla burn out / masennus takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 15:01"]
Et voi vaatia. Psykiatri kirjoittaa jos katsoo aiheelliseksi. Kolmas vuosi itsellä psykoterapiassa, OCD, depressio, insomnia ja gad. Lääkityksenä masennuslääke ja tarvittaessa bentzo. Terapeutti ei lääkityksiini puutu, mikä onkin ihan oikein.
[/quote]
Tokihan se niin on, että määräävät vain jos kokevat aiheelliseksi. Mutta en jotenkin ymmärrä miksi osa saa terapian aikana lääkityksen ja osa ei. En ole työkykyinen esimerkiksi, elän kelan tuilla ja yritän käydä aikuiskoulutuksen (eli muutama ilta kuukaudessa) kautta mukautetulla aikataululla tutkintoa koska en pysty/jaksa opiskella kokopäiväisesti. Sekin lähinnä että pysyn jonkinlaisessa rytmissä elämässäni. En pysty edes tekemään koulutehtäviä. Aiempi lääkärini haastatteli aina kunnolla kun kysyin lääkitystä, ja sainkin siis. Uusi lääkäri on muutenkin vittumainen bimbo, joka ei kysele mitään oikeaa asiaa.
Kuinka pohjalla pitää olla että saa edes jotain. Rauhoittavista puhun siksi, että mulla on niistä kokemusta ja ajattelen että jos en mielialalääkkeitä saa niin edes jotain silloin kun oikein ahdistaa. Että saisin edes kouluni käytyä. Mutta ei kai sitten.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:40"]
Miksi et saa käyttää lääkettä, siis mielialalääkettä?
[/quote]
En ole varma. 4-5 vuotta sitten kokeilussa siis muutama, mutta ei löytynyt sopivaa, ja terapian alettua en enää saanut ollenkaan. Tajuan, että syynä voi olla sen vaikutus itse terapiaan mutta olen käynyt jo niin pitkään ja jotkut oireistani ovat vain pahentuneet. Joitain aiheita osaan käsitellä kypsemmin nyt, mutta toisaalta ahdistuneisuuteni ei ole koskaan ollut tällä tasolla etten saa itseäni hallintaan. Vuosien takainen viiltely oli esimerkiksi mulle aina ihan tietoinen päätös että ok, nyt mä taidan hakea veitsen.
Taustalla siis vakava masennus jo toistakymmentä vuotta.
Käyn terapiassa ja lääkitystä löytyy; kaksi mieliakantasaajaa, antipsykootti ja ahdistuslääke. Ei ole haitannut terapiaa.
Et voi vaatia. Psykiatri kirjoittaa jos katsoo aiheelliseksi.
Kolmas vuosi itsellä psykoterapiassa, OCD, depressio, insomnia ja gad. Lääkityksenä masennuslääke ja tarvittaessa bentzo. Terapeutti ei lääkityksiini puutu, mikä onkin ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et saa käyttää lääkettä, siis mielialalääkettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pyytää jotakin muita kuin rauhoittavia lääkkeitä. Vaihda lääkäriä ja hanki joku masennuslääke,joka lievittää myös ahdistuneisuutta. Ns.rauhoittavat lääkkeet ovat yleensä riippuvuutta aiheuttavia,eikä niitä sen vuoksi määrätä ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön.
Olen käynyt muutaman vuoden psykoterapiaa ilman lääkitystä. Tyttäreni kävi myös terapiaa ja oli tilanteen huonontumisen vuoksi kerran osastolla ja siellä annettu kokeiluluontoisesti lääkitys, terapeutti oli kuullessaan todella harmissaan ettei häneltä asiaa kysytty, koska lääkitys vaikuttaa suoraan psykoterapiaan. Kyseessä oli psykoosilääkitys jolla oli voimakkaat sivuvaikutukset, en tiedä miten esim ssri-lääkkeiden kohdalla olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on psykoottistasoinen häiriö, on lääkitys yleensä todella tarpeen,samoin vakavassa masennuksessa.
Käyn psykologilla tällä hetkellä ja aloitan psykoterapian tässä keväällä. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Aloitan tänään myös sellaisessa ryhmässä käymisen. Lääkityksenä mulla on seroquel prolong, ketipinor ja propral.
Aika outoja lääkäreitä jos ei anna sun käyttää lääkkeitä. Itse menisin käymään toisilla lääkäreillä, itse tietää kuitenkin vointinsa parhaiten.