Olin 1v10kk vanha kun sain pikkuveljen.

Kun pikkuveljellä oli ollut ristiäiset, niin eräs naapuri poikkesi kylään ja kysyi minulta, että mikä vauvan nimeksi tuli. Silloin minä juuri 2 vuotta vanha pikkutyttö mietin hetken ja totesin, että "Tatti Juhannus". Veljen nimeksi tuli siis Matti Johannes ja vaikka minä olin alle 2 vuotta häntä vanhempi, niin minä parhaani mukaan kovasti yritin olla mukana hänen hoidossaan ja autoin veljeä aina kaikessa missä pystyin. Mutta sitten kun minä olin 7-vuotiaana ensimmäistä luokkaa koulussa niin eräänä päivänä melko pian koulun alkamisen jälkeen veli oli karannut 5-vuotiaana kotipihasta pois eikä äiti ollut huomannut sitä että olisi lähtenyt perään. Niin veli sitten jäi kodin lähellä auton alle. Hän eli vielä pari päivää mutta kuoli sitten sairaalassa vaikka lääkärit olivat tehneet parhaansa mitä 1950-luvun lopulla pystyivät tekemään ja olivat tehneet veljelle suuren leikkauksen heti kun hän oli päässyt sairaalaan. Toistakin leikkausta suunniteltiin mutta veli ehti kuolla ennen sitä. Erikoista on, että vanhemmat koko loppuelämänsä ajan syyttivät minua veljen kuolemasta. Heidän mukaansa veli ei olisi kadannut pihasta ja jäänyt auton alle jos olisin ollut kotona vahtimassa häntä mutta ei, minä en ollut vahtimassa häntä vaan olin koulussa enkä huolehtinut velvollisuudestani eli vahtinyt veljeä.