Lue keskustelun säännöt.
Muistatko lapsuutesi jouluista, mikä oli ihan eka hartaasti toivomasi joululahja, jonka sait joulupukilta aattoiltana?
29.11.2021 |
Joululahja, jota olit toivonut yli kaiken saavasi pukilta, ja sait sen. Mikä se oli, ja milloin vuonna ja minkä ikäinen olit silloin?
Kommentit (21)
Joku 50-60 luku. katosoin ikkunasta ulos ,odotaen joulupukkia. Näin kun ystävälleni Riitalle ja hänen kaksoissiskolle Ritvalle,meni aina joulupukki jolla punaset vaateet. Ajattelin voi kun meillekin tulisi punainen joulupukki.( ei tullut koskaan) Toisiksi vanhin siskoni joulupukkina papan vanhoissa vaateissa,karvalakki ja takki)Toinen en koskaan käsittänyt kyseisien siskon poika Seppo ,minua 1v.nuorempi.Sai aina isonkasan lahjoja, Minä 2kpl.Olin ollut kiltti ,kuin muut sisarusarjassamme ,mutta sama asia 2kpl lahjaa,.Oli vain toive punaisin puketunut joulupukki tulisi.Kertoisi miksi olimme eri arvoisia lahjoissa,kun kaikki olimme oleet kuitenkin kilttejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain nuken, jollaista olin toivonut, se oli lempinukkeni, oikeastaan ainoa nukke jonka muistan. En tosin saanut sitä joulupukilta, sillä meillä ei käynyt pukki aattona. Äiti asetteli lahjat kuusen alle jossain kohtaa aattoa ja siitä ne jaettiin jouluaterian jälkeen.
Mulle joulupukki ei koskaan tuonut sitä mitä toivoin. Meille pukki toi paljon lahjoja, mutta lahjat olivat halpaa ryönää. Sitä en tiedä miksi pukki ei voinut tuoda samalla rahalla niitä paria toivottua kalliimpaa. Olisi ollut huoneen siivoaminenkin helpompaa kun joka soppi ei olisi pullistellut halparoskaa vaan ne muutamat kalliit tavarat olisivat mahtuneet yhteen hyllyyn. Meidän lapsille pukki tuo vain pari pakettia, mutta aina toivottua.
Jännä tuo suomalainen tapa, että joulupukki tulee kotiin ja sitä ihan odotetaan. Me asutaan ulkomailla ja joulun kohokohta on se, kun herätään aamulla, pukki on käynyt yöllä ja syönyt hänelle jätetyt eväät (niitä hartaudella tehdään ja asetellaan lautaselle joka joulu) ja jättänyt lahjat kuusen alle :)
Itse aloitukseen, en muista tarkkaan. Toivoin aina muutamaa lahjaa ja taisin ne saadakin. Omatkin lapset toivovat lahjoja maltilla kun täällä ei tule mitään lelukuvastoja kotiin, joten lapset eivät toivo lahjaa joka aukeamalta, kuten Suomessa kuulemma nykyään.
Muistan kun sain, nukkekodin, oon ollu joku 5v ja sellaisen ihana barbon, on varmaan ollut seraava joulu tms. Olin ainoa lapsi ja lahjoja oli aina paljon, vaikka perheen taloudellinen tilanne ei tosiaan ollut mikään erikoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo suomalainen tapa, että joulupukki tulee kotiin ja sitä ihan odotetaan. Me asutaan ulkomailla ja joulun kohokohta on se, kun herätään aamulla, pukki on käynyt yöllä ja syönyt hänelle jätetyt eväät (niitä hartaudella tehdään ja asetellaan lautaselle joka joulu) ja jättänyt lahjat kuusen alle :)
Itse aloitukseen, en muista tarkkaan. Toivoin aina muutamaa lahjaa ja taisin ne saadakin. Omatkin lapset toivovat lahjoja maltilla kun täällä ei tule mitään lelukuvastoja kotiin, joten lapset eivät toivo lahjaa joka aukeamalta, kuten Suomessa kuulemma nykyään.
Lelukuvastot on sielunvihollisen keksintö. Niissä on vielä hirmu suppea määrä leluja. Kaikki toistensa kopioita. Yritän aina heittää ne roskiin ennenkuin lapset näkee. Osaa niistä leluista ei edes löydä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Mulle joulupukki ei koskaan tuonut sitä mitä toivoin. Meille pukki toi paljon lahjoja, mutta lahjat olivat halpaa ryönää. Sitä en tiedä miksi pukki ei voinut tuoda samalla rahalla niitä paria toivottua kalliimpaa. Olisi ollut huoneen siivoaminenkin helpompaa kun joka soppi ei olisi pullistellut halparoskaa vaan ne muutamat kalliit tavarat olisivat mahtuneet yhteen hyllyyn. Meidän lapsille pukki tuo vain pari pakettia, mutta aina toivottua.
Käsittämätöntä. Miksi joku pistää rahansa roskaan saadakseen paljon paketteja mistä saaja ei edes tykkää? Todellakin ennemmin toivottua ja vähän paketteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Commondore64!!
Voi ristus sitä riemua. Vanhemmat säästivät tuohon paljon aikanaan. Tämä oisko ollut -85 vuonna. En toivonut mitään muuta enkä tämän jälkeen muina jouluinakaan varmaan pariin vuoteen.
Muistan, että peräkkäisinä vuosina, 5- ja 6-vuotiaana 1980-luvulle tultaessa, tärkein lahjatoiveeni toteutui: toisena vuonna sain autoradan ja toisena legolinnan, mutta sitä en muista, kumpana vuonna kumpikin oli :P Sekin jäi mieleen, että naapurissa asunut raisu serkkupoikani ihastui autorataani siinä määrin, että ajoi sillä aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, vaikka yritin ehdottaa, että tehdään välillä jotain muuta... Pari päivää joulun jälkeen yksi ajokisko kiertyi ylöspäin kiharalle eikä rataa saatu enää korjattua entiselleen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 70-luvulla kaupassa näin nuken joka oli toisen värinen kun muut . Ihastuin ja yllätys kun sain joululahjaksi , on vieläkin nukke tallessa . Äitini oli neulonut vaatteitakin pakettiin .
Vierailija kirjoitti:
Jännä tuo suomalainen tapa, että joulupukki tulee kotiin ja sitä ihan odotetaan. Me asutaan ulkomailla ja joulun kohokohta on se, kun herätään aamulla, pukki on käynyt yöllä ja syönyt hänelle jätetyt eväät (niitä hartaudella tehdään ja asetellaan lautaselle joka joulu) ja jättänyt lahjat kuusen alle :)
Itse aloitukseen, en muista tarkkaan. Toivoin aina muutamaa lahjaa ja taisin ne saadakin. Omatkin lapset toivovat lahjoja maltilla kun täällä ei tule mitään lelukuvastoja kotiin, joten lapset eivät toivo lahjaa joka aukeamalta, kuten Suomessa kuulemma nykyään.
No onpas jännä juttu 🙄 Kauhea tarve väittää, että kyllä me ollaan parempia ja fiksumpia. Voin kertoa ette ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista aikaa, jolloin olen mahdollisesti uskonut joulupukkiin, joten en myöskään muista jotain ehkä joulupukilta toivomaani lahjaa.
Nukkekoti, olin nelivuotias. Lahjat oli jo jaettu ja muistan olleeni pettynyt kun en nukkekotia saanut, mutta esitin iloista etten loukkaisi vanhempiani. Isäni sanoi vain, että ”Ai niin! Mullahan on vielä yksi lahja” ja haki itse tekemänsä nukkekodin. Se ilo ja onni, ylpeys isästä ei unohdu koskaan. Nukkekoti kulki elämässäni mukana, nyt tyttäreni leikkii sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla 3- tai 4-vuotias 90-luvulla kun sain ihanan pinkin, kaksikerroksisen Barbie-talon. :) Se oli aivan ihana, en tosin itse osannut koota sitä joten joka kerta jos se piti koota uudestaan (esim. oltiin purettu se huoneen siivouksen takia) isähän sen sitten kokosi ilman vastaväitteitä :D Se toimi monen hyvän Barbie-leikin näyttämönä, välillä oli niin draamaa leikeissä että seinätkin lähti irti :D
Vähän ot, mutta 3-vuotiaana toivoin todella hartaasti baby born- nukkea, kun kahdella kaverilla naapurustossa oli sellaiset. Mikä pettymys kun sain aattona tummaihoisen nuken (eno vissiin jostain ulkomailta tuonut kun sellaiset kai ilmestyivät Suomeen vasta myöhemmin.) Pelkäsin sitä eikä se ollut mielestäni söpö, kuten kavereiden nuket.
Toivoin Buzze Bulldog- lelua. Se on semmoinen muovinen koira, jolla on kupissa pieniä luita. Niitä on tarkoitus poimia pihdeillä osumatta kupin pohjaan, sillä silloin koira herää ja sinkoaa ylös hampaat irvessä. Näin siitä vaan kuvan sen nikkuma-asennossa ja mielestäni se oli söpö. Herrajestas kun ensimmäisen kerran osuin luita poimiessa kupin pohjaan. Se oli 4-vuotiaalle niin kauhea kokemus että kunnon itku pääsi :D Sen jälkeen koira irrotettiin kupista (oli kiinni kupissa jollain jousilla tms) ja leikin sillä vaan erikseen. Hankala selittää mutta katsokaa tämä
Niin ymmärrätte. Herrajumala en varmaan vieläkään näin kolmekymppisenä uskaltaisi ottaa tuon luita :D
Tässä video uudestaan jos toimisi
T.17
Mr. Bucket- lelu
https://www.coolshop.fi/tuote/mr-bucket-70034/AN62VW/
On tosin muuttanut muotoaan hieman modernimmaksi nykyään, mutten löytänyt alkuperäistä kuvaa.
Muovinen pyörillä liikkuva ämpäri, joka sylkee palloja suustaan liikkuessaan. Äiti meni ostamaan sen 2.5-vuotiaalle minulle ja katui katkerasti päätöstään :D Niitä palloja oli siis aivan kaikkialla ja äiti kompastui niihin monta kertaa. Kerran isä tuli muutenkin huonolla tuulella töistä ja lensi eteisessä selälleen kompastuttuaan palloon. Sitten lähti pallot takavarikkoon. Tyhjä sanko oli niin tylsä leikkiä että jäi pölyttymään kaapin perälle :(
Valokuvien perusteella olen saanut paljonkin kivoja lahjoja, vaikken muistakaan kovin tarkkaan, olinko niitä erityisesti toivonut vai en. Ensimmäinen sellaisen suuremman muistijäljen jättänyt lahja tuli varmaan joskus 8-vuotiaana. Olin toivonut hartaasti sellaista isoa Barbien hevosta, jolla jalat taipuivat nivelten kohdalta. Ja sellaisen sain. Voi sitä onnea! Ja varmasti se ikioma konvehtirasia on ollut yksi odotetuimpia lahjoja joka ikinen joulu lapsena. Niihin aikoihin kun ei makeaa vielä syöty yllin- kyllin ja kaikki jaettiin aina koko perheen kesken tasan.
En muista toivoneeni mitään erityistä muuta kuin koiranpentua jota kyllä toivoin ja halusin palavasti jo ihan pienestä. Sitä en saanut ennenkuin vähän isompana ja varmasti ihan hyvä niin.
Isä vain sanoi aina että katsotaan sitten myöhemmin.
Koira tai muu lemmikki kun ei ole lelu.