Katsoin sarjaa, joka keskittyi osittain yksinhuoltajan taloudelliseen pärjäämiseen

Omista yh-ajoista jo niin monta vuotta ja tämä herätti muistoja.

Kävin pari päivää sitten ostamassa itselleni 400 euron silmälasit ja mietin, ettei minulla jäänyt aikoinaan vuokran jälkeen edes tuota summaa elämiseen.

Nykyään oma palkkani melkein 3500 e kuukaudessa (lisäksi pääomatulot, jolloin summa välillä jopa 5000 e / kk), aikanaan yh:na sain 1700 e bruttona myyjän töistä ja lapsen kanssa kotona ollessa.. en edes muista enää miten vähän.

En ole vieläkään alkanut pitämään rahaa itsestäänselvyytenä, mutta välillä arjen tohinassa unohtaa, miten hyvin taloudelliset asiani ovat olleet kymmenen vuoden ajan. Se, että voin mennä käteisellä ostamaan uudet lasit ja olla miettimättä miten pärjään palkkapäivään tai otanko laskulle..