Kysymys narsistin lapselle

Up. Lisääkokemuksia ja vinkkejä?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 20:00"]

Up. Lisääkokemuksia ja vinkkejä?

[/quote]

Nyt on pakko kysyä että oletko varma että kyseessä on nimenomaan Narsisti. Koska tämän ketjun perusteella sinä et tiedä mitä Narsistinen persoonaallisuushäiriö tarkoittaa - ainakaan kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:03"]Olisin toivonut, että terve vanhempi olisi järjestänyt meidät pois siitä perhehelvetistä, mutta äitini oli sokea isäni narsismille. On edelleen. Minä olin ainoa joka tajusi isän narsismin.
[/quote]

Täsmälleen sama. Ei minulle tarvinnut sanoa mitään, etsin innoissani meille uutta asuntoa aina kun äiti sanoi että nyt tulee ero. Äiti ei ikknä eronnut isästäni ja me kaikki lapset olemme enemmän tai vähemmän sairaita. Minä olen meistä pärjäävin ja minullakin kn epävakaa persoonallisuushäiriö.

Tetävänäsi äitinä on suojella lasta. Narsisti tuhoaa lapsen.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:24"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:26"]

"Vanhempi on jäänyt teinin tasolle henkisesti"

[/quote] Juuri tällaista kurjaa en haluaisi lapselleni isästä puhua. Mutta miten selittää noita narsistin tekemisiä ja puhumisia siten, että se lapselle rakas ihminen ei muuttuisi yhtään sen vähemmän rakkaaksi?

[/quote]

Kaikista pahinta on jos lapsi todella rakastaa tuota vanhempaa. Tässä tapauksessa isä ei "ansaitse" kyseistä rakkautta. Se ei ole sellainen asia joka vain saadan nusasemalla lapsi maailmaan vaan teoilla.

[/quote]

No mikähän se vaihtoehto minulla on? Haukkua mies pystyyn lapselle ja käskeä lasta olemaan rakastamasta isäänsä? Kun todellisuus on kuitenkin se, että tuo lapsi joutuu kasvamaan puolittain sairaan isänsä kanssa. Se ihminen on mieleltään sairas. En halua uskoa, että hän olisi jotenkin jostain sydänverestään pahaa uhkuva hirviö. Mutta sairas hän on. Ja nyt yritän kysellä täällä, miten ja minkä ikäisenä noita asioita lapselle kerrotaan ja selitetään, ettei lapsen perusturvallisuus järky.

[/quote]

Tajuan mitä ajat takaa. Mutta jos olisin lapsi niin kyllähän siinä hieman petetty olo tulee että oma vanhempi altistaa minut tuollaiselle ihmiselle olettaen että minä olen se aikuisempi osapuoli. Siinä se perusturvallisuus vasta järkkyykin. Minä ottaisin kimpsut ja kampsut ja muuttaisin ulkomaille. Ja tämä on rehellinen mielipide miten minä ajattelen, mutta omalla tapaa kyllä ymmärrän jos jollekin se ei onnistu. En kuitenkaan tunne kyseistä ihmistä, joten en tiedä miten voimakkaasti tämä oireilee jne. Toisaalta nojaan kokemukseni siihen että narsistin rakkaus lapseen on pinnallista ja epäaitoa, joten en näe mitään hyötyä siitä että lapsi osoittaa ja odottaa aitoa rakkautta tältä.

[/quote] Jotenkin musta se on kuitenkin lapsen oikeus saada rakastaa kumpaakin vanhempaansa. Vaikka se toinen olisikin sairas. Jotenkin koitan koko ajan miettiä miten sille lapselle olisi paras. Ja yksi isoimmista asioista lapselle on kummankin vanhemman rakkaus. En tiedä mitä tulevaisuus tuo ja mihin suuntaan miehen mieli kehittyy, mutta minä puhun lapselle edelleen eronkin jälkeen että äiti ja isä rakastaa, ja että hän on äidille ja isälle tärkeintä. Itku kun on hankalaa.

[/quote]

Kirjoittaja ei tiedä, että narsistiset ihmiset ei rakasta ketään, pönkittävät vaan omaa itsetuntoaan alistamalla ja määräilemällä toisia. Kohtelevat hyvin toisia vain, jos hyötyvät toisesta ihmisestä jotain. Narsistiset psykopaatit eivät rakasta ketään, ei edes omia lapsia. 

Lapselle on vaikea saada tolkkua mikä on narsisti. Ihminen voi olla k*sipää olematta narsisti. Narsistit ovat täysin sairaita. Kun lapsi tulee tarpeeksi vanhaksi ja tajuaa mikä on narsisti niin rakkaus kuule loppuu siihen. Jos äiti menee sanomaan lapselleen että isä on narsisti, lapsi kysyy isältään mikä on narsisti. Voi kuulkaa siitä se riemu repeää!
[/quote]

Tämä on niin totta. Minun mielenterveysongelmani alkoivat teini-iässä, kun aloin osoittaa omaa tahtoa, ja isäni hylkäsi minut täysin. Aloin viiltelemään ja oirehtimaan. Isä, joka oli sanonut rakatavansa minua eniten maailmassa, ei rakastanutkaan minua ollenkaan. Tajusin tämän tietysti vasta mtöhemmin, mutta tunsin sen jo silloin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 23:49"]En huomannut oliko lapsen ikää mainittu. Lapsen ikä vaikuttaa paljon miten asioita voi esittää. Narsismi on monille aikuisillekin todella vaikea ymmärtää, vaikka se on ollut paljon esillä viime vuosina. Ei kannata haukkua toista vanhempaa. Lapsi samaistaa itsensä molempiin vanhempiinsa ja väliin joutuminen on lapselle ahdistavaa. Tue lasta, kuuntele, kannusta. Jos lapsi kertoo jotain usko lapsesi kokemus, eläydy. Monet narsistiperheiden lapset joutuvat vallankäytön välikappaleiksi ja ovat täysin yksin kokemuksiensa kanssa. Lapset ovat uskomattoman sitkeitä, mutta se mikä rikkoo on juuri, jos perheessä lasta ei nähdä ja lapsi jää yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. Tai lapsi on se joka on väärässä ja syntipukki. Jos olet lapsesi tukena, voi se korjata paljon. Valheessa eläminen sairastuttaa. Ei lapsen tarvitse ymmärtää diagnoosia, jos lapsi kertoo jotain, kuuntele ja lohduta. Sano, että isällä on ongelmia ja se ei ole sinun vikasi. Sano, että isä rakastaa lasta sillä tavalla, kun hän osaa, mutta ei osaa aina toimia oikein. Tsemppiä paljon. Minä olen myös narsistiperheessä kasvanut epävakaan persoonallisuushäiriön saanut ja "parhaiten" voiva meistä lapsista

[/quote] Kiitos paljon tästä vastauksesta. Monta tärkeää kohtaa. Ap

Ei aavistustakaan mitä sun pitäisi sanoa lapselle, mikä sitä auttaisi. Kun mulla itselläni ollut koko iän ongelma narsistivanhempani kanssa enkä tiedä mikä siihen olisi lapsena muu auttanut kuin se, että ko. vanhempi ei olisi ollut sellainen kuin on. Etkö saa yksinhuoltajuutta? Sanot sitten vaan, että isä? on outo ja että yrittää tulla juttuun sen kanssa. Ei tuollaista voi lapselle tyhjentävästi selittää eikä vaatia, että lapsi ymmärtäisi.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 20:00"]

Up. Lisääkokemuksia ja vinkkejä?

[/quote]

Nyt on pakko kysyä että oletko varma että kyseessä on nimenomaan Narsisti. Koska tämän ketjun perusteella sinä et tiedä mitä Narsistinen persoonaallisuushäiriö tarkoittaa - ainakaan kokonaan.
[/quote] Narsismi on ainoa jolla olen pystynyt ymmärtämään miestä. Ja todellakin olen tätä ymmärtämystä hakenut ja mieluummin muusta kuin narsismista. Tuon puolesta puhuvat kuitenkin suurin osa miehen ominaisuuksista: valehtelu pienistä ja suurista asioista, kykenemättömyys asettua toisen asemaan, muiden seurassa loistava ja elämässä pärjäävä seuramies (mikä teeskentelyä), suunnattomat itsetunto-ongelmat ja samalla suuret kuvitelmat itsestä, normaalit hoidettavat asiat muuttuvat valtapeliksi, jne.

Ainiin, 41 : ap

Narsistista eroon pääseminen ei ole mitenkään helpommasta päästä. Minua ainakin ärsyttää, kun muka asiantuntijat neuvovat, että lähtekää vaan ja ottakaa ero. Voi kun se olisikin niin helppoa! Olen puhunut asiasta todellisten narsistiexperttien (psykiatrien) kanssa asiasta ja jos kyseessä on narsistinen ihminen pahimmasta päästä, ei noin vaan lähdetä. 

Nimittäin narsistinen ihminen elää sillä, että saa kontrolloida sitä puolisoa ja määräillä. Kun vaimo/avopuoliso päättää ottaa ja lähteä, narsistisilla monesti kilahtaa päässä ja lopputulemina voi pahimmassa tapauksessa olla perhesurma. Narsistit ei kestä tälläistä hylkäystä, ovat monesti kontrollin haluisia ja mustasukkaisia. Jos ei sentään perhesurmaa, alkaa kyllä jumalaton kyttääminen ja vainoaminen. Ei narsistista niin vaan pääse eroon.

Pois lähteminen kannattaa suunnitella tarkasti. Etsiä salaa asunto ja hoitaa jo asioita valmiiksi. Sitten lähtee todellakin aivan salaa, narsistille mitään vihjaamatta ja kun hän ei ole kotona. Ja heti soitto poliisille jos tulee uhkauksia ja väijymistä. Tosin valitettavaa tässä on se, että poliisi ei voi tehdä mitään. Hulluja ei pidättele edes lähestymisoikeudet.

En huomannut oliko lapsen ikää mainittu. Lapsen ikä vaikuttaa paljon miten asioita voi esittää. Narsismi on monille aikuisillekin todella vaikea ymmärtää, vaikka se on ollut paljon esillä viime vuosina. Ei kannata haukkua toista vanhempaa. Lapsi samaistaa itsensä molempiin vanhempiinsa ja väliin joutuminen on lapselle ahdistavaa. Tue lasta, kuuntele, kannusta. Jos lapsi kertoo jotain usko lapsesi kokemus, eläydy. Monet narsistiperheiden lapset joutuvat vallankäytön välikappaleiksi ja ovat täysin yksin kokemuksiensa kanssa. Lapset ovat uskomattoman sitkeitä, mutta se mikä rikkoo on juuri, jos perheessä lasta ei nähdä ja lapsi jää yksin vaikeiden tunteidensa kanssa. Tai lapsi on se joka on väärässä ja syntipukki. Jos olet lapsesi tukena, voi se korjata paljon. Valheessa eläminen sairastuttaa. Ei lapsen tarvitse ymmärtää diagnoosia, jos lapsi kertoo jotain, kuuntele ja lohduta. Sano, että isällä on ongelmia ja se ei ole sinun vikasi. Sano, että isä rakastaa lasta sillä tavalla, kun hän osaa, mutta ei osaa aina toimia oikein. Tsemppiä paljon. Minä olen myös narsistiperheessä kasvanut epävakaan persoonallisuushäiriön saanut ja "parhaiten" voiva meistä lapsista

Emme kertoneet narsistiäidin lapselle mitään hänen "diagnoosistaan". Sen sijaan järjestimme hänet lastenpsykiatrisiin tutkimuksiin ja sieltä terapiahoitoon, jota kautta lopulta saimme hänet myös narsistilta pois (kun äiti ei myöntänyt hoidon tarvetta eikä suostunut hoitoon). Vielä vuosia tämän jälkeenkin lapsi palvoi äitiään, vaikka tämä muuton jälkeen käytännössä hylkäsi lapsen ja lakkasi pian tapaamasta tätä kokonaan. Emme puhuneet äidistä mitään pahaa, jotta lapsi sai säilyttää ihannoidun kuvansa niin kauan kuin se oli hänen tunne-elämälleen välttämätöntä. Vähitellen, kun murrosikä eteni ja terapia teki tehtävänsä, lapselle selvisi tilanne. Olemme puhuneet äidistä vain lapsen aloitteesta ja vain sen verran kuin hän on halunnut. Emme ole juurikaan esitelleet omia teorioitamme emmekä ole kertoneet, mitä kaikkea äiti vuosien mittaan tekikään. Lapsi on nyt jo ollut pitkään täysi-ikäinen, ja vasta tänä talvena hänelle selvisi esimerkiksi, millaisia taloudellisia menetyksiä äiti aiheutti hänen isovanhemmilleen.

up

En ymmärrä että lapsi ymmärtää. Itse ymmärsin vasta lukio ikäisenä, että tuo mies, jota isäksi kutsun, on hyvin erikoinen. Nyt muistan myös jotain tapauksia yläasteikäisenä mitkä jääneet mieleen, mutta en ole ymmärtänyt kuin vasta aikuisena.

Minuun on vaikuttanut niin, että jos tapailemani mies vähänkään aukoo päätänsä, haukkuu, alkaa eristää minua, nälvii syytttä jatkuvasti ym. mitä narsistit tekee, niin se homma loppuu heti. En tapaile miestä sen jälkeen sekuntiakaan. En halua samanlaista helvettiä missä vieläkin ollaan. Se helvetti ei lopu, ennenkuin narsisti kuolee. 

En usko miehen tekevän kuitenkaan lapselle mitään, hän käyttää häntä vain kapulana kontrolloida ja määräillä sinua. Narsisti harvoin edes kiintyy omaan lapseensa, vaan toiset ihmiset ovat välineitä saada oma tahto läpi. Korkeintaan selittäisin lapselle, että jos "isä" puhuu outoja tai on ilkeä, niin kertoo sinulle ja "isällä" vaan huono päivä ei johdu lapsesta.  Valitettavaa on, että huoltajuutta ja tapaamisoikeuksia ei narsistilta saa pois. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:26"]

"Vanhempi on jäänyt teinin tasolle henkisesti"

[/quote] Juuri tällaista kurjaa en haluaisi lapselleni isästä puhua. Mutta miten selittää noita narsistin tekemisiä ja puhumisia siten, että se lapselle rakas ihminen ei muuttuisi yhtään sen vähemmän rakkaaksi?

[/quote]

Kaikista pahinta on jos lapsi todella rakastaa tuota vanhempaa. Tässä tapauksessa isä ei "ansaitse" kyseistä rakkautta. Se ei ole sellainen asia joka vain saadan nusasemalla lapsi maailmaan vaan teoilla.

[/quote]

No mikähän se vaihtoehto minulla on? Haukkua mies pystyyn lapselle ja käskeä lasta olemaan rakastamasta isäänsä? Kun todellisuus on kuitenkin se, että tuo lapsi joutuu kasvamaan puolittain sairaan isänsä kanssa. Se ihminen on mieleltään sairas. En halua uskoa, että hän olisi jotenkin jostain sydänverestään pahaa uhkuva hirviö. Mutta sairas hän on. Ja nyt yritän kysellä täällä, miten ja minkä ikäisenä noita asioita lapselle kerrotaan ja selitetään, ettei lapsen perusturvallisuus järky.

[/quote]

Tajuan mitä ajat takaa. Mutta jos olisin lapsi niin kyllähän siinä hieman petetty olo tulee että oma vanhempi altistaa minut tuollaiselle ihmiselle olettaen että minä olen se aikuisempi osapuoli. Siinä se perusturvallisuus vasta järkkyykin. Minä ottaisin kimpsut ja kampsut ja muuttaisin ulkomaille. Ja tämä on rehellinen mielipide miten minä ajattelen, mutta omalla tapaa kyllä ymmärrän jos jollekin se ei onnistu. En kuitenkaan tunne kyseistä ihmistä, joten en tiedä miten voimakkaasti tämä oireilee jne. Toisaalta nojaan kokemukseni siihen että narsistin rakkaus lapseen on pinnallista ja epäaitoa, joten en näe mitään hyötyä siitä että lapsi osoittaa ja odottaa aitoa rakkautta tältä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:26"]

"Vanhempi on jäänyt teinin tasolle henkisesti"

[/quote] Juuri tällaista kurjaa en haluaisi lapselleni isästä puhua. Mutta miten selittää noita narsistin tekemisiä ja puhumisia siten, että se lapselle rakas ihminen ei muuttuisi yhtään sen vähemmän rakkaaksi?

[/quote]

Kaikista pahinta on jos lapsi todella rakastaa tuota vanhempaa. Tässä tapauksessa isä ei "ansaitse" kyseistä rakkautta. Se ei ole sellainen asia joka vain saadan nusasemalla lapsi maailmaan vaan teoilla.

[/quote]

No mikähän se vaihtoehto minulla on? Haukkua mies pystyyn lapselle ja käskeä lasta olemaan rakastamasta isäänsä? Kun todellisuus on kuitenkin se, että tuo lapsi joutuu kasvamaan puolittain sairaan isänsä kanssa. Se ihminen on mieleltään sairas. En halua uskoa, että hän olisi jotenkin jostain sydänverestään pahaa uhkuva hirviö. Mutta sairas hän on. Ja nyt yritän kysellä täällä, miten ja minkä ikäisenä noita asioita lapselle kerrotaan ja selitetään, ettei lapsen perusturvallisuus järky.

[/quote]

Tajuan mitä ajat takaa. Mutta jos olisin lapsi niin kyllähän siinä hieman petetty olo tulee että oma vanhempi altistaa minut tuollaiselle ihmiselle olettaen että minä olen se aikuisempi osapuoli. Siinä se perusturvallisuus vasta järkkyykin. Minä ottaisin kimpsut ja kampsut ja muuttaisin ulkomaille. Ja tämä on rehellinen mielipide miten minä ajattelen, mutta omalla tapaa kyllä ymmärrän jos jollekin se ei onnistu. En kuitenkaan tunne kyseistä ihmistä, joten en tiedä miten voimakkaasti tämä oireilee jne. Toisaalta nojaan kokemukseni siihen että narsistin rakkaus lapseen on pinnallista ja epäaitoa, joten en näe mitään hyötyä siitä että lapsi osoittaa ja odottaa aitoa rakkautta tältä.

[/quote] Jotenkin musta se on kuitenkin lapsen oikeus saada rakastaa kumpaakin vanhempaansa. Vaikka se toinen olisikin sairas. Jotenkin koitan koko ajan miettiä miten sille lapselle olisi paras. Ja yksi isoimmista asioista lapselle on kummankin vanhemman rakkaus. En tiedä mitä tulevaisuus tuo ja mihin suuntaan miehen mieli kehittyy, mutta minä puhun lapselle edelleen eronkin jälkeen että äiti ja isä rakastaa, ja että hän on äidille ja isälle tärkeintä. Itku kun on hankalaa.

Sain tietää vasta 25-vuotiaana, mutta sekin lohdutti itseä, koska sai kuulla että olen ollut oikeassa kaikki nämä vuodet kun olen ajatellut ettei kenelläkään voi olla tällaista äitiä. Ystävien ongelmat vanhempiensa kanssa olivat aina tuntuneet aivan naurettavilta verrattuna meidän riitoihin ja ongelmiin.

Vanhempani ovat eronneet ja isäni ei vieläkään tiedä äidin sairautta. Mutta jos sinulla on lapsi(a), niin hae hyvä ihminen yksinhuoltajuutta ja pidä lapset erossa siitä narsistikiusaajasta. Täydellinen ero narsistista on ainoa ohje kaikkialla. Lapset valitettavasti eivät voi erota vanhemmistaan, joten sinun on tehtävä se päätös jotta lapsesi voivat saada vielä kunnollisen elämän. Se narsistin kiusaaminen kun ei suinkaan lopu edes lapsuudenkodista muuttamiseen, melkein päinvastoin. Äidistäni on tullut vielä moninverroin kauheampi, vaikka kommunikointimme tapahtuu pääosin puhelimitse, pari kertaa vuodessa. Joten anna lastesi elää normaalia lasten elämää ilman pahimman luokan "koulukiusaajaa" kotona.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:07"]

Jotenkin musta se on kuitenkin lapsen oikeus saada rakastaa kumpaakin vanhempaansa. Vaikka se toinen olisikin sairas. Jotenkin koitan koko ajan miettiä miten sille lapselle olisi paras. Ja yksi isoimmista asioista lapselle on kummankin vanhemman rakkaus. En tiedä mitä tulevaisuus tuo ja mihin suuntaan miehen mieli kehittyy, mutta minä puhun lapselle edelleen eronkin jälkeen että äiti ja isä rakastaa, ja että hän on äidille ja isälle tärkeintä. Itku kun on hankalaa.

[/quote]

En kiellä etteikö narsisti voisi parantua, mutta ainakin todennäköisyydet ovat sitä vastaan(tutkimukset ym.). Potentiaalisesti myös valehtelet lapselle, jos isä ei rakastakaan tätä(joskus siihen ei edes tarvita narsismia) eikä tule koskaan niin tekemäänkään. Lapset muuten voivat ottaa roolimalleja perheen ulkopuoleltakin korvaamaan omat vanhemmat. Minä onneksi huomasin ajoissa että kummatkaan omistani eivät olleet sopivia hommaan, joten hain tukea positiivisista perhetarinoista sekä opettajista ym. Parhainta olisi ollut että lapsi itse määrittää tunteensa vanhempaansa, koska tavallaan rakastamisella vakuuttaminenkin on eräänlaista manipulointia. Lapsi ei pysty päästämään tästä irti jos asiat kääntyvätkin huonompaan. Sen sijaan narsistivanhempi voi myöhemmin tehdä kyseisen vaivan ja yrittää päästä lapsen suosioon Sen Jälkeen jos on onnistunut parantumaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:36"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 14:26"]

"Vanhempi on jäänyt teinin tasolle henkisesti"

[/quote] Juuri tällaista kurjaa en haluaisi lapselleni isästä puhua. Mutta miten selittää noita narsistin tekemisiä ja puhumisia siten, että se lapselle rakas ihminen ei muuttuisi yhtään sen vähemmän rakkaaksi?

[/quote]

Kaikista pahinta on jos lapsi todella rakastaa tuota vanhempaa. Tässä tapauksessa isä ei "ansaitse" kyseistä rakkautta. Se ei ole sellainen asia joka vain saadan nusasemalla lapsi maailmaan vaan teoilla.

[/quote]

No mikähän se vaihtoehto minulla on? Haukkua mies pystyyn lapselle ja käskeä lasta olemaan rakastamasta isäänsä? Kun todellisuus on kuitenkin se, että tuo lapsi joutuu kasvamaan puolittain sairaan isänsä kanssa. Se ihminen on mieleltään sairas. En halua uskoa, että hän olisi jotenkin jostain sydänverestään pahaa uhkuva hirviö. Mutta sairas hän on. Ja nyt yritän kysellä täällä, miten ja minkä ikäisenä noita asioita lapselle kerrotaan ja selitetään, ettei lapsen perusturvallisuus järky.

[/quote]

Tajuan mitä ajat takaa. Mutta jos olisin lapsi niin kyllähän siinä hieman petetty olo tulee että oma vanhempi altistaa minut tuollaiselle ihmiselle olettaen että minä olen se aikuisempi osapuoli. Siinä se perusturvallisuus vasta järkkyykin. Minä ottaisin kimpsut ja kampsut ja muuttaisin ulkomaille. Ja tämä on rehellinen mielipide miten minä ajattelen, mutta omalla tapaa kyllä ymmärrän jos jollekin se ei onnistu. En kuitenkaan tunne kyseistä ihmistä, joten en tiedä miten voimakkaasti tämä oireilee jne. Toisaalta nojaan kokemukseni siihen että narsistin rakkaus lapseen on pinnallista ja epäaitoa, joten en näe mitään hyötyä siitä että lapsi osoittaa ja odottaa aitoa rakkautta tältä.

[/quote] Jotenkin musta se on kuitenkin lapsen oikeus saada rakastaa kumpaakin vanhempaansa. Vaikka se toinen olisikin sairas. Jotenkin koitan koko ajan miettiä miten sille lapselle olisi paras. Ja yksi isoimmista asioista lapselle on kummankin vanhemman rakkaus. En tiedä mitä tulevaisuus tuo ja mihin suuntaan miehen mieli kehittyy, mutta minä puhun lapselle edelleen eronkin jälkeen että äiti ja isä rakastaa, ja että hän on äidille ja isälle tärkeintä. Itku kun on hankalaa.

[/quote]

Kirjoittaja ei tiedä, että narsistiset ihmiset ei rakasta ketään, pönkittävät vaan omaa itsetuntoaan alistamalla ja määräilemällä toisia. Kohtelevat hyvin toisia vain, jos hyötyvät toisesta ihmisestä jotain. Narsistiset psykopaatit eivät rakasta ketään, ei edes omia lapsia. 

Lapselle on vaikea saada tolkkua mikä on narsisti. Ihminen voi olla k*sipää olematta narsisti. Narsistit ovat täysin sairaita. Kun lapsi tulee tarpeeksi vanhaksi ja tajuaa mikä on narsisti niin rakkaus kuule loppuu siihen. Jos äiti menee sanomaan lapselleen että isä on narsisti, lapsi kysyy isältään mikä on narsisti. Voi kuulkaa siitä se riemu repeää!

Ai niin olen unohtanut merkitä viesteihini, että olen ap. En halua allekirjoittaa sitä, ettei narsistisessa persoonallisuushäiriössä voisi jollain tasolla rakastaa toista. Ainakin omaa lasta. Se sairaus vain kierouttaa kaiken ja siinä narsistin maailmassa on ihan omat sairaat sääntönsä, joissa lapsen etu voi kadota ihan oudoissakin asioissa. Se narsistin maailma on ihan toinen todellisuus täysin. Ja mun lapseni täytyy säännöllisesti vierailla siellä todellisuudessa.

Ja siis narsismista hyvin harva parantuu. Kun siihen ei ole lääkkeitä. Ja narsistinen ihminenhän ei myönnä olevansa ilkeä p*ska joka haluaisi terapiassa muuttua normaaliksi ihmiseksi. Narsistisuus vaan pahenee iän myötä, tulee harhaluuloisuushäiriöitä, ehkä dementiaa ym.