Mistä johtuu levottomien ja keskittymisongelmaisten lasten määrän kasvu?

Esimerkiksi " oppimisvaikeuksista kärsiville" on ihan viime vuosikymmeniin asti ollut ns. aputöitä, jossa nämä ovat tienanneet leipänsä tekemällä yksinkertaisia hommia ja eläneet yleensä ihan hyvän elämän. Nykyäänhän heille ei ole mitään paikkaa, sen jälkeen, kun pitkän oppivelvollisuuden kidutuksesta vapautuvat.



Nuorten miesten ylimääräistä energiaa on kautta aikain valjastettu sodankäynnin tarpeisiin. Esim. pursillaan seikkailleet viikingit olivat omassa yhteisössään häiriöksi olleita teinipoikia, ja vielä jonkun Mannerheiminkin ikäluokan sopeutumattomat (marsalkkamme mukaan lukien) on pantu sotakouluun hädin tuskin toisella kymmenellä.



Oikeinhan lasten tapattaminen ei ole, mutta piilotti ongelman kuitenkin.

Silloin ei vielä oikein osattu lääketieteellisesti tutkia näitä asioita.

Mutta ihmetyttää, kuinka sitten nykyään näitä häirikköjä tuntuu olevan paljon enemmän kuin ennen? Onko se sitten pelkästään kurikysymys, ennen on laitettu luu kurkkuun riiviöiltä ja pulpetissa on istuttu kiltisti ja hiljaa tai muuten on tullut karttakepistä näpeille.

Ei tietenkään johdu yksin TV:stä, isoista päiväkotiryhmistä, liikenteen melusta, internetistä/tietokoneista jne. yksin, mutta näiden yhdistelmästä kylläkin. Ja ravinnon lisäaineilla on ihan varmasti myös joku merkitys.

Lue sanomalehti Karjalaisen artikkeli koulukypsyydestä

www. karjalainen. fi ja sieltä maakunta otsikon alta löytyy tämä kirjoitus



Leikki on koulua tärkeämpää

Koulu: Lapsen koulun aloittamista lykätään yhä useammin.



Joensuu

Jentta Ilanmaa



Yhä useamman lapsen koulun aloitus lykkääntyy vuodella. Levottomien ja keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten määrän kasvu onkin sekoittamassa pahasti koulutoimen pakkaa. Monella kunnalla on vaikeuksia järjestää lykkäystä tarvitseville lapsille esikoulun ja koulun ensimmäisen luokan välille sijoittuvaa niin sanottua kasvuluokkaa.

Kasvuluokan pienten alkeisopetusryhmien sijaan osa lykkäystä hakeneista vanhemmista joutuu laittamaan lapsensa tämän muiden ikätovereiden mukana peruskoulun ensimmäiselle luokalle.

- Aivan poikkeustapauksissa lapsi on jäänyt yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi päiväkotiin. Lapsen kehittymisen kannalta tämä ei kuitenkaan ole paras ratkaisu, Joensuun kaupungin kasvatus- ja perheneuvolan kuntoutustyöryhmän psykologi Asta Haapalainen sanoo.



Lykkäykselle

monta hyvää syytä



Rauhattomien ja keskittymisvaikeuksista kärsivien lasten lisäksi lykkäystä tarvitsevat myös monet arat ja puhumattomat lapset, kielenkehityksen viiveestä kärsivät lapset sekä osa keskosina syntyneistä lapsista. Moni seitsenvuotias on vielä niin vahvasti leikkeihinsä suuntautunut, ettei kouluunmenon kanssa ole syytä kiirehtiä.

- Koulunsa aloittavien ikähaitari on iso. Kehitys ei kulje kaikilla samalla lailla, ja vuoden ikäero voi siinä iässä näkyä suurina kehityseroina, Asta Haapalainen muistuttaa.

Kouluunlähdön lykkääminen on Haapalaisen mielestä hyvä vaihtoehto varsinkin silloin, kun lapsella on vaikeuksia sekä keskittymisen että kognitiivisten perustaitojen kanssa. Jos kirjaimista ja numeroista ei ota tolkkua eivätkä jalatkaan pysy pulpetin alla, on syytä ottaa aikalisä.



Keskittyminen

tuottaa ongelmia



Suurin yksittäinen syy harkita koulun aloituksen lykkäämistä on lasten levottomuus ja keskittymisvaikeudet. Lapsilla on pulmia keskittymisen ja tehtäviin orientoitumisen kanssa, eivätkä koulukypsyyden kannalta tärkeät sosiaaliset ja emotionaaliset taidotkaan ole kunnolla hyppysissä.

Kasvatuksen ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat huolissaan siitä, että keskittymään kykenemättömät lapset ovat aina vain nuorempia.

- Aikaisemmin keskittymisongelmat tulivat esille lähellä esikouluikää eli siinä vaiheessa, kun lapsi ryhtyi harjoittelemaan tarkkaavuutta vaativia tehtäviä. Nyt jo kolmevuotiaissa on lapsia, jotka ovat perusolemukseltaan hyvin levottomia, Mutalan päiväkodin lastentarhanopettaja Maarit Nissinen huolehtii.

Neuvoloissa huoli on sama. Ennen keskittymisvaikeuksista alettiin puhua vasta viisivuotistarkastuksen yhteydessä. Nyt tätä huomattavasti nuoremmista lapsista osa on niin rauhattomia, etteivät terveydenhoitajat tahdo saada heihin minkäänlaista kontaktia.



Päiväkoti ja

neuvola auttavat



Lapsen koulukypsyyden kehittymistä seurataan kodin ulkopuolella vaihtelevasti. Kunnallisen päivähoidon piirissä oleva lapsi on hyvässä mielessä varsin tarkassa syynissä.

- Joensuussa lasten kehitystä seurataan hyvin, ja mahdolliset koulukypsyysongelmat tulevat yleensä jo hyvissä ajoin esille, Asta Haapalainen kiittelee.

Joensuun päiväkodeissa lasten kehityksen solmuja auttavat avaamaan talon oman henkilökunnan lisäksi myös erityisopettajat. Neuvoloiden kautta niin kotona kuin päivähoidossa olevien lasten vanhemmat saavat yhteyden koulukypsyyttä arvioiviin lääkäreihin ja psykologeihin.



Vanhemmat

päättävät





Lasta tutkineet asiantuntijat antavat lapsen koulukypsyyttä käsittelevän lausunnon, jonka perusteella koulutoimi valikoi lykkäyslapset. Viimeinen sana koulun aloittamisen ajankohdasta on kuitenkin aina vanhemmilla.

- Suurin osa vanhemmista suhtautuu lykkäysehdotukseen oikein kivasti. Osahan tulee sitä omaehtoisesti hakemaankin, Asta Haapalainen kertoo.

- Moniongelmaisissa perheissä, joiden yhteistyö päiväkodin ja muun yhteiskunnan kanssa tökkii, on suhtautuminen usein kielteistä. Tällöin lapsi menee kouluun ja hänen jatkostaan päättää koulu.



Ei kiirettä kouluun



Osa vanhemmista haluaa lapsensa aloittavan koulun vuotta omaa ikäluokkaansa aikaisemmin.

- En kannata ollenkaan, Asta Haapalainen sanoo heti.

- Siinä vaiheessa mikään oppiminen ei ole tärkeämpää kuin sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, joita lapsi hankkii leikkiessään muiden lasten kanssa.

Haapalainen muistuttaa lasten vanhempia, että vaikka vuotta aikaisemmin koulunsa aloittanut lapsi selviytyisikin ensimmäisistä luokista helposti, ei se suinkaan takaa, että tulevaisuus sujuu yhtä hyvin kuin vuotta vanhemmilla.

Kopioin myös toiseen ketjuun kirjoittamani tekstin syistä:



Olen samaa mieltä siinä että vanhemmuus on hukassa arkisissa askareissa ja asioissa.

En syyllistä päiväkotihoitoa tästä vaan näiden vanhempien kyvyttömyyttä kohdata lapsensa. Heidän omasta taustastaan löytyy uusavuttomuutta joka on periytynyt heille.



Omat lapseni vein päiväkotiin vähän alle 2 ja 4 vuotiaana. Siihen saakka olivat kotona. Meillä on keskusteltu aina jo odotusaikana juttelin lapsilleni.

Hyvä vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä on tärkeää. Toki leikin ja askartelin heidän kanssaan jonkin verran ja tämä puoli hoitui paremmin siellä päiväkodissa. Lisäksi oppivat sosiaalisia taitoja ja toimimista ryhmässä. Tärkeitä taitoja ajatellen koulikää.



Tiedän myös lapsia jotka ovat kotihoidossa mutta vanhemmat sysää ne kynnyksen yli heti kun lapsi kykenee ja ne ovat ulkona keskenään tai ovat jatkuvasti naapureissa, kiertelevät talosta toiseen. Illalla huudellaan kotiin iltapalalle ja nukkumaan.



Asioita voi tehdä hyvin ja huonosti kotihoidossakin. Joillekin lapsille on parempi että ovat päiväkodissa kuin kotonaan. Saavat ruoat ja levon sekä oppivat käden taitoja yms.



Osasyyllinen oppimisvaikeuksiin ja ylivilkkauteen löytynee ravinnosta mitä lapsille syötetään. Pitkälle jalostettu teollinen ruoka joka ei sisällä tarvitsemiamme hivenaineita ja vitamiineja johtaa puutoksiin joista ei vielä ole riittävää tutkimusaineistoa.



Suuri syyllinen on myös itsekeskeiset/urakeskeskeiset vanhemmat jotka toteuttavat omia unelmiaan jälkikasvustaan piittaamatta. Ulkoistavat vastuun hoitopaikoille ja kouluille.



Ongelma on monitahoinen.