Voiko henkilöstä johtuvista pakkoajatuksista päästä eroon yksin?

Mmulle on käynyt noin useasti. Jään stalkkaamaan myös ihmiseen liittyviä muita ihmisiä. Vuosia saattaa mennä. Mikään muu ei auta kuin aika.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 12:32"]Mmulle on käynyt noin useasti. Jään stalkkaamaan myös ihmiseen liittyviä muita ihmisiä. Vuosia saattaa mennä. Mikään muu ei auta kuin aika.
[/quote]
Sama myös minulla. Toivoo kai, että saisi sen kautta jotakin tietää, muttei se oikeasti tee muuta kuin pahenna oireita. Minulla vain ei tununut vuodetkaan auttavan ja loopista tuli vain pahempi. Nyt olen riuhtaissut itseni irti jo kahdesti ja toivon, että kolmatta en joudu enää kokemaan. Mutta jos kuitenkin joudun siihen niin en enää pidä mölyjä mahassani vuosikausia. Ap

Toivottavasti Jennihullu lukee tän ketjun läpi, ois hänellekin paljon apua...

Et sitten viitsinyt lukea muuta kuin otsikon? Olen päässyt asioista eteenpäin ja eroon aikalailla heti, kun kerroin nämä ääneen näille henkilöille. Nyt vain mietin jälkikäteen, oliko kyse pakko-oireista, kun samat asiat kestivät vuosikaudet. Ap

Okei, minäkin etsin juuri keinoa, miten saisin päästäni pois tuollaiset ajatuset, kun toinen pyörii siellä ajatuksissa lähes tauotta. Ja minäkin luulen, että ajatuksiini tulisi merkittävä muutos, jos juttelisin niistä asianosaisen kanssa. Mutta siistimpää olisi saada ihan itsekseen ajatuksilta rauha. Mietityttää vaan minuakin, että onko se mahdollista, kun tätä on kuitenkin nyt jatkunut jo kohta vuoden.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 00:47"]

Et sitten viitsinyt lukea muuta kuin otsikon? Olen päässyt asioista eteenpäin ja eroon aikalailla heti, kun kerroin nämä ääneen näille henkilöille. Nyt vain mietin jälkikäteen, oliko kyse pakko-oireista, kun samat asiat kestivät vuosikaudet. Ap

[/quote]

Kyllä tuo pakko-oireelta kuulostaa. Pakkoajatus on sinun ongelmasi. Kukaan muu ei ole sitä sinulle aiheuttanut. Siihen on saatavissa apua.

Juuri siltä kuulostaa. minulla on joskus samankaltaisia tilanteita joissa ahdistuneisuus tuo ajatuksia, ajatukset lisäävät ahdistuneisuutta ja kierre on valmis. Mulla on myös ihan fyysisiä pakko-oireita, hanojen yms. kanssa. Nämä liittyy kai usein esim. ahdistuksen hallintaan ja pitäisi vaan osata päästää irti ja rikkoa kierre.

Voisiko olla, että sun tunne-elämäsi kaipasi virikettä, ja tavallaan käytti näitä ihmisiä ns. välineenä tyydyttääkseen tarpeensa? Tämä teoria sopisi hyvinkin syyksi, varsinkin jos sulla ei noiden pakko-ajatusten ajanjaksoina ollut muita ihmissuhteita jotka olisivat herättäneet vahvoja tunteita.

Toivottavasti ymmärsit, etten tarkoita tällä että olisit mitenkään käyttänyt heitä hyväksesi.

Miksi kohteelle kertominen helpottaa tai laukaisee tilanteen? Sillä vaikka se onkin nolo keino auttaa itseään, niin onhan se sitten kuitenkin paljon helpompaa ja halvempaa kuin rampata kuukausikaupalla terapiassa.

Siis millaisia ajatuksia.?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 06:42"]Siis millaisia ajatuksia.?

[/quote]
En tiedä mitä tarkoitat kysymyksellä. Mutta mulla ainakin menee niin, että tuo henkilö on mielessä liki koko ajan. Kun teen jotain, niin tulee vaan mieleen, että tekeeköhän se koskaan näin. Tai että mitenköhän tekee. Tai kun menen jonnekin, niin mietin, että olisipa kivaa, jos se ihminen olisi mukana. Tai kun olen kotona, niin olisi kiva, kun se tulisi käymään. Ja niin edelleen ihan koko ajan.

Ensimmäinen tapailusuhde, jossa edettiin ilmeisesti päättyi toisen henkilön vuoksi kaksi kertaa kuin seinään ja jäin ihmettelemään syytä. Ekalla kerralla en voi sanoneeni kärsineeni pakko-oireista. Olin vain rakastunut, enkä ymmärtänyt, miksi näin tehtiin. No mies tuli takaisin ja toisella kerralla tapahtui sama ja sitten kuvittelin, että asia etenee. No eipä edennyt. Päädyin stalkkaamaan henkilöä ja hän oli ajatuksissani koko ajan. Jäin vuoksiksi tuohon tilaan ja hän aloitti seurutelusuhteen toisen kanssa. En päässyt ohi kuin vasta kirjoittamalla hänelle, etten ole päässyt hänestä yli mutta nyt on pakko, koska en halua elää asian kanssa lopun ikääni. Vuosien aikana olin kirjoittanut hänelle lukuisia kirjeitä sen toivossa, että pääsisin yli ja kuvitellut, että kun joitakin mitättömiä asioita tapahtuu, niin hän palaa luokseni, kuten aikaisemminkin. Vasta kun lähetin tuon viimeisen kirjeen, pääsin jatkamaan elämääni. Olin alle 20-vuotias, enkä koskaan saanut selitystä hänen käytökselleen. En ollut koskaan kuullutkaan pakko-oireista noin nuorena. Joka tapauksessa, tuon jälkeen pääsin eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen tapaus. Toinen on erilainen mutta siihen liittyi samat asiat: ymmärtämättömyys toisen motiiveista, keskenjääminen, tunteiden ilmaisemattomuus, stalkkaaminen, kirjeiden kirjoittaminen ja asian loputon ajattelu, erityisesti "miksi" ja "entä jos." Tunne-elämäni ei ollut mitenkään erityisen köyhää ilman näitäkään tapauksia. Oisin halunut seesteisempää elämää ja nyt elän vihdoinkin aikaa, jolloin saan tehtyä jotakin ja tunne-elämä on vakaa. En enää koskaan halua jäädä tuohon epävarmuuden tilaan vaan aion jatkossakin tarpeen mukaan toimia noin, oli se miten "noloa" tahansa. Ap

Olen pahoillani pitkästä viestistä. Mobiilissa ei toimi kappalejako. Ap

No ap, mikä on sun käsityksesi, miksi se kohteelle kertominen laukaisee tilanteen? Onko nuo miehet reagoineet jotenkin kirjeisiisi? Vai onko ajatusten laittaminen paperille selvittänyt ne?

Ajatuksia?

Olen kirjoittanut enemmänkin kirjeitä, joten pelkästään kirjoittaminen ei auta tai tuo helpotuksen vain hetkeksi. Yhden lähetin sähköpostista, enkä uskaltanut katsoa, tuliko vastausta kuin vasta sitten, kun saapuneet, lähteneet ja kaikki olivat jo nollautunut. En tiennyt, että näin käy. Tuo välttely johtuu siitä, koska jollain tavalla olen pelännyt sitä, jos suhtautuminen on "voi vittu mitä paskaa". Kirjeisiin "ei reagoitu" suoraan minulle, jollei sitten tullut sähköpostia mutta se oli minulle lopulta yhdentekevää. Tietysti olisin halunut vastauksen mutta sillä ollut enää väliä. Tämä ensimmäinen tapaus tuijotti minua aina, kun näimme, muttei koskaan sanonut mitään. Toinen tapaus reagoi sillä tavalla, että joutui keskustelemaan toisen tuntemani ihmisen kanssa ja olimme periaatteessa kolmestaan siinä tilanteessa. Nämä kirjeiden kirjoittamiset ja lähettämiset ovat olleet minulle kai joitakin viimeisiä niittejä, joista ei ole enää paluuta. Koen vieväni asian päätökseen, vaikka en saa vastausta mielessäni askarruttaviin kysymyksiin. Teen toisen henkilön tietoiseksi, että tilanne on mielestäni ollut keskeneräinen ja muutan tilannetta. Teen sille pisteen, jotta voin itse jatkaa. Tästä kaiketi on omalla kohdallani kysymys. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 02:48"]

Voisiko olla, että sun tunne-elämäsi kaipasi virikettä, ja tavallaan käytti näitä ihmisiä ns. välineenä tyydyttääkseen tarpeensa? Tämä teoria sopisi hyvinkin syyksi, varsinkin jos sulla ei noiden pakko-ajatusten ajanjaksoina ollut muita ihmissuhteita jotka olisivat herättäneet vahvoja tunteita.

Toivottavasti ymmärsit, etten tarkoita tällä että olisit mitenkään käyttänyt heitä hyväksesi.

[/quote]Ahaa. En ole ap, mutta voi olla että itse teen juuri niin.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 10:22"][quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 02:48"]

Voisiko olla, että sun tunne-elämäsi kaipasi virikettä, ja tavallaan käytti näitä ihmisiä ns. välineenä tyydyttääkseen tarpeensa? Tämä teoria sopisi hyvinkin syyksi, varsinkin jos sulla ei noiden pakko-ajatusten ajanjaksoina ollut muita ihmissuhteita jotka olisivat herättäneet vahvoja tunteita.

Toivottavasti ymmärsit, etten tarkoita tällä että olisit mitenkään käyttänyt heitä hyväksesi.

[/quote]Ahaa. En ole ap, mutta voi olla että itse teen juuri niin.
[/quote]
Minä taas haluan tasaisen tunne-elämän. Nuo suhteet selkeästi häiritsi sitä. Draamaa ja tunteita oli elämässä ihan muutenkin ilman noita suhteita. Olen iloinen, ettei tarvitse enää vatvoa niitä. Ap

Ja jos oikein mietin, mitä joskus tapahtui niin ensimmäisen suhteen, ehkä tuo periaatteessa saattaa pitää paikkansa, mutta toisen suhteen ei sovi kuvaan. Tilanteet olivat hyvin samankaltaiset dynamiikaltaan mutta selkeästi erilaiset. Jälkimmäisessä tapauksessa elämäni oli täynnä erilaisia tunteita ja viimeinen aiheutti liikaa draamaa, mistä kärsin vuosikaudet. Ap

Kevyesti sanottuna voit paljon paremmin, kun hakeudut ammattiavun piiriin. Ne ihmiset ovat siellä sinua varten.