Olen outo kolmekymppinen :(
- en ole naimisissa (parisuhteessa, ehkä lopuillaan.. Haluaisin niin lopettaa sen, koska en saa mitään mielihyvää suhteesta. En tunne hänen kanssa itseäni vahvaksi ja tuntuu, että aina pitää olla puolustamassa itseä...)
- ei ole lapsia ( :/ .. oikeasti, tuntuu, ettei elämä ole enää mun käsissäni. En haaveillut tällaisestä elämästä tässä iässä. Olen epäonnistunut... Kaikilla on hienot lapsisuunnitelmat. Mulla ei mitään. Musta tulevaisuus.)
- just valmistuin (ÄäKKKK !!!! ARG!!!! OLEN niin jäljessä kaikessa :(.. ainakin "urakehityksestä" ... yliopistotutkinto takana :( ... ei sekään nyt niin hienosti mennyt. Ainut ilonaihe mulla on se, että valmistuin. Ja olen siitä iloinen. Tein sen. En keskeyttänyt. Keskiarvo tyydyttävä (jtn 1,87). Kandidaatintutkielma hyvä, keskiarvona. Jtn 2,57. )
- just olin työhaastattelussa (NOLOA!!! EN kestä.. mussa ei ole mitään hyvää.. ennen ne työhaastettelu meni paljon paremmin... nyt olen kuin tutiseva ankanpoikanen... häpeän.. taannun lukion tasolle.. tai ehkäpä jo yläasteen tasolle... pelkään ihmisiä ja vihaan itseäni :( .... )
Kommentit (5)
Sullahan menee hyvin...Itse olen samassa tilanteessa paita ei ole ikinä ollut parisuhdetta ja koulun olen käynyt amiksessa, tätä ammattia en ole harjoittanut päivääkään. Ammattikorkean sössin enkä valmistunut ja pätkätöitä teen. Korkeamman koulutuksen haluaisin, mutta en uskalla enää haaveillakaan moisesta.
Ap, et ole ainut. Minä en ole vielä edes valmistunut ja 30 mittarissa, enkä koskaan seurustellut. Älä stressaa mistään normeista, mitä kenenkin "kuuluu" olla. Ei elämä ole muotti, mihin kaikkien pitää mahtua, eikä 30 veenä mikään ole vielä myöhäistä. Toiset 30 vuotta päälle, etkä ole vielä edes eläkeiässä. Kyllä meille kaikille täältä paikka ja tarkoitus löytyy. :)
Onneksi vasta 30. Ehdit vielä toteuttaa haaveesi.