Onko hän oikeasti ystävä?

Ystäväni on muuten oikein mukava mutta jokin tietty ominaisuus hänessä tekee minut joka kerta niin kovin surulliseksi. Otetaampa esimerkki. Jos hän vaikka kuulee että minulle ei tule Anna-lehteä, hän saattaa ihmetellä jopa hieman hyökkäävästi miksi ihmeessä sinulle ei tule Anna-lehteä? Sitten kun selitän, että olen lehteä aikaisemmin tilannut eikä se tuntunut mielenkiintoiselta niin vastaukseksi tulee juttua miten mukava lehti Anna on ja hän ainakin tilaa sitä ja minunkin pitäisi laittaa heti siitä tilaus. Eli mielipiteelläni tai kokemuksillani ylipäätään ei ole mitään väliä ja vain hänen mielipiteensä on se ainut oikea. Tämä sama kaava pätee melkein mihin vain (he omistavat omistusasunnon, miksi ihmeessä sinä asut vuokralla ym) ja jään aina "jalkoihin".

Toinen todella ihmeellinen piirre on jatkuva keskustelu rahasta. Tiedän paljonko heillä on asuntolainaa, paljonko on lyhennys ja paljonko velkaa on jäljellä, tiedän paljonko auto on maksanut, mikä se on arvo olisi nyt ym kaikkea tällaista minulle aivan turhanpäiväistä tietoa mikä on työnnetty eteeni. Lisäksi tiedän miten hän "vihaa" huonompiosaisia kansalaisia eli ns. köyhiä (vaikka hän on itse matalapalkkaisella alalla ja hyväpalkkainen miehensä pitää vekselivetoista taloutta pitkälti pystyssä). Ystäväni ei tiedä, että jouduimme viisi vuotta sitten myymään talomme hirmuisella tappiolla tapeltuamme ensin edellisen omistajan kanssa ja minä olen oikeasti ihan hirveän köyhä vieläkin vaikka peruselintasomme ulospäin näyttääkin suht normaalisti. En tiedä mitä tapahtuisi jos hän saisi tietää minun olevan juuri sellainen "köyhä luuseri", joista hän aina tasaiseen tahtiin jaksaa paasata. Toisaalta näen myös edessäni mitä hänen elämälleen tapahtuu jos jokin osanen murtuukin alta. En vain jotenkin jaksaisi joka kerta tulla jyrätyksi ja surulliseksi. Hän on osa kaveriporukkaamme, joten ei tässä taida olla muuta mahdollisuutta kuin purra hammasta ja kestää. No, ehkä muutan keppanan jälkeen sitten...