Onko mielestänne ok, jos esim. mielenterveyshoitajalla tai nepsy-valmentajalla on suosikkeja asiakkaissaan?

Vierailija kirjoitti:

Itsensä kanssa voi aina kilvoitella ja pyrkiä olemaan mahdollisimman tasapuolinen ja reilu, koska sillä saattaa olla merkitystä asiakkaan kokemukselle omasta arvostaan ja merkittävyydestään sekä maailman reiluudesta.

Ihanasti sanottu, olet minun mieleinen ihminen ♥️

Ei kai sai se ole vaarallista, jos se ei vaikuta työhön. Joku voi olla halukkaampi auttamaan itseään ja siksi pidetympi.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan ammattilainen on myös ihminen joten hän voi kyllä tykätä joistain potilaista enemmän kuin toisista. Kaikkien tulisi kuitenkin saada samantasoista hoitoa. Minulla on nyt ollut 3 kk psykiatrinen sh joka ei vain tunnu luotettavalta. Aina myöhässä, tiedot ja paperit hukassa, ei muista kuka olen. Viikoittain pitäisi olla tapaamiset, ei ole. Olen kolme kertaa pyytänyt että voisimmeko vain jutella ja tehdä esim. jonkun rentoutusharjoituksen lopuksi. Ei onnistu, viimeksikin löytyi joku kaavake mikä olisi pitänyt täyttää. Lääkkeistä tulee toisensa kumoavaa tietoa. Olen sanonut että hoito ei etene ja tapaamiset eivät auta. Mikä auttaisi?

Olen tosi pahoillani että näin surkea kokemus sulla. Kamalaa. Itsekin julkisen psykiatrian rattaistossa teinistä asti pyörineenä mietin aina, kun valitetaan että hoitojonot ovat pitkiä, apua ei saa. No totta tietysti tuokin, mutta kun sen "avun" taso on sitten tuo. Moni sairastuu vaan pahemmin, toimimattomia lääkkeitä jotka vaan pahentavat asioita ja pintatason lätinää itsestäänselvyyksistä. Aloin kolmekymppisenä kuntoutua kun jätin psykiatrian ja mielialalääkkeet. Ravistin mt-potilaan viitan harteiltani. Katsoin englanninkielisiä videoita youtubesta ja luin mm. Tommy Hellsteniä, Ben Malista, Maaret Kalliota, Katja Myllyviitaa. Ei mulla vieläkään aina helppoa ole mutta voin jo tuhat kertaa paremmin. 😊

Tsemppiä kaikille jotka näiden asioiden kanssa painiskelevat.

Vierailija kirjoitti:

No se menee jo suosimisen puolelle, jos esim. toisten asiakkaiden kanssa suostutaan keskustelemaan muista kuin hoitoon/valmennukseen liittyvistä asioista, kun taas toisten kanssa ei, vaikka asiakas itse haluaisi. Tasapuolinen kohtelu kaikille!

Onko kyse lapsista vai aikuisista? Kyllä ainakin aikuiselta asiakkaalta voisi itseltäänkin odottaa sen verran vastuuta, että osaa keskustella sen verran sujuvasti, että toinen on halukas keskustelemaan hänen kanssaan. Jos keskustelutyyli on kovin inttävä, samoihin asioihin jumiutuva, tenttaava, enemmän monologi kuin dialogi tms., niin onhan se ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä jaksa sellaista, eikä siitä synny kovin hedelmällistä ja vastavuoroista keskustelua.