Nyky-yhteiskunta on suorituskeskeinen

Olen itsekin miettinyt sitä, että yhteiskunta on liian suorituskeskeinen. Kaikkea mitataan työnteolla ja saavutuksilla. Jopa liikuntaa ja syömistä suoritetaan. Esim. kävelylenkillä ei malteta pysähtyä katselemaan maisemia ja sitä mitä tien varrelta löytyy, vaan hiki otsassa painetaan eteenpäin ja lounaspaikassa haarukoidaan tai lusikoidaan ruokaa suuhun nopeasti eikä takkia aina malteta riisua päältä, aivan kuin olisi tulenpalava kiire johonkin. Ei ihme, että ihmisiä stressaantuu ja uupuu.

Suomi on työkeskeinen yhteiskunta.  Jo lapselta saatetaan kysyä miksi haluat isona ja viimeistään parikymppisenä opiskelusuunta pitäisi olla jo tiedossa ja haaveammatti olemassa. Melkein ensimmäisiä asioita, joita ihminen kysyy toiselta, kun näkee ensimmäisiä kertoja on: missä työskentelee, missä on opiskellut. Työn tekemisestä tai sen tekemättömyydestä puhutaan televisiossa, siitä puhutaan kahvipöydässä, lähes kaikkialla. Ja auta armias, jos olet jäänyt työttömäksi tai haluat hidastaa elämääsi jollain tapaa, silloin olet joidenkin mielestä laiska. Laiska saatat olla myös, vaikka etsisit ahkerasti töitä, koska yhteiskunnassa ei tunnu mikään olevan tarpeeksi ja kyllähän toinen ihminen (sukulainen, tuttava, ystävä, naapuri, joku kommentoija keskustelupalstalla) aina tietää paremmin miten toisen tulisi asioissa edetä.

Itse en pidä liiasta suorituskeskeisyydestä. Olen itsekin sortunut suorittamiseen ja toisten miellyttämiseen ja kohtalotovereita on varmaan monia. Liika suorittaminen ja suorittamisen paine stressaavat ja uuvuttavat. Itselleni sopii paremmin vähän hitaampi elämä. 

Kyllä

Muistan aina kun tapasin ensimmäistä kertaa puolison vanhempia sukulaisia. Eräs tölväisi ihan ensimmäisenä, siis ennen nimen tai synnyinpaikankaan kertomista, että paljonko tienaan. Puolisoni on elänyt sen keskellä, että ihmisen kunnollisuus mitataan tienesteissä/saavutuksissa ja siitä kärsineenä ottanut erilaisen elämänasenteen onneksi.

Jos olisit fiksu, olisit pärjännyt koulussa, saanut mieleisesi ammatin mistä pidät. Nyt elämämkoululaisena joudut tekemään paskahommia pienellä palkalla. Kadehdit ihmisiä joille työ on mukavaa ja josta saa kunnon palkkaa. Purat turhautumistasi sitten vauva-palstalla ja esität että tilanteesi on ona valintasi. Ei se ollut. Et vain ole riittävän fiksu. 

No syytä olisi suorittaa. Ei tämä maa itsestään pyöri. Työnteko oli ennen itsestäänselvyys. Vain lapsia elätettiin, eikä heitäkään yhteisillä varoilla, vaan jokainen hoiti omansa.

Työ ja sää nyt vaan ovat sellaisia helppoja small-talk aiheita.

Mistä ap & Co. Haluaisi jutella puolituttujen kanssa? Gazan tilanteesta? Seksistä? 

Työnteko nostaa elintasoa. Aloittaja voi käydä katsomassa elämää jossain kehitysmaassa, jossa eletään makoiluyhteiskunnassa. Saattaisi ihmettely muuttua kauhisteluksi, kun tilille ei makoilemalla ilmestyisikään muiden työllä hankittuja rahoja.