Lue keskustelun säännöt.
Vaikea lapsuus on tuhonnut itsetunnon …
23.11.2021 |
Ja jotenkin on selvitty mutta äitini jaksaa vielä vanhanakin ilkeillä lapsilleen.
Ikinä ei ole tukenut mitenkään. Esim tyttäriään ei ole tukenut raskauksissa - ei edes soittanut yhtä puhelua ja kysynyt vointia.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä. <3 Nää on p*skoja juttuja, itekin tossa vietin aikaa vanhempieni (aika narsistisia ovat molemmat) kanssa ja taas saa kamppailla vihan, pettymyksen, syyllisyyden, häpeän ja surun tunteiden kanssa. Ei noiden kanssa vaan hitto pysty olemaan tekemisissä, tunnen itteni ihan idiootiksi (kun sorruin yrittämään taas jotain yhteyden luomista.)
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä. <3 Nää on p*skoja juttuja, itekin tossa vietin aikaa vanhempieni (aika narsistisia ovat molemmat) kanssa ja taas saa kamppailla vihan, pettymyksen, syyllisyyden, häpeän ja surun tunteiden kanssa. Ei noiden kanssa vaan hitto pysty olemaan tekemisissä, tunnen itteni ihan idiootiksi (kun sorruin yrittämään taas jotain yhteyden luomista.)
Tiedän tunteen. Näin siinä aina käy.
Ei pitäisi odottaa mitään. Suhtautua sillein neutraalisti mutta ihon alle vaan menee.
Itsetuntoaan voi korjata ja rakentaa. Se on täysin mahdollista.
Ensin sinun pitää sisäistää oma arvosi. Oppia arvostamaan itseäsi, sanomaan ei kun se on paikallaan.
Äitisi kanssa sinun ei ole mikään pakko olla tekemisisssä tai ainakin mahdollisimman vähän. Voit tehdä selväksi mitä et kuuntele etkä hyväksy hänen puoleltaan ja pitää siitä kiinni. Ymmärtää että et ole sellaista ansainnut eikä sinun tarvitse sellaista sietää.
Luultavasti se johtaa jonkinlaiseen purkaukseen hänen puoleltaan mutta säilytä rajasi. Älä alennu mihinkään turhaan suunsoittoon.
Helppoa se ei ole, rajojen veto ja niistä kiinni pitäminen, mutta se on välttämätöntä jos et halua antaa kävellä ylitsesi. Äitisi tai kenenkään muunkaan. Ensimmäisenä pitää oppia tajuamaan se, että olet arvokas ja ainutlaatuinen, et huonompi mutta et parempikaan kuin kukaan muukaan ihminen maan päällä.
Olisi hyvä jos voisit hakea keskusteluapua sillä yksin näitten kanssa on raskasta ja vaikea painia.
Kun saat ensimmäisen rohkeuden rippeen ja uskallat sanoa ei, en ansaitse tuota enkä kuuntele tuota voit olla ylpeä itsestäsi. siitä se alkaa! Sinun pitää sanoa sama myös itsellesi, "minä en saa kuunnella ja uskoa, olen arvokas ja maailman paras minä."
Hanki sellaista tukiverkkoa ympärillesi joka ymmärtää ja tukee. Jokin vertaistukiryhmä vaikka netissä on kullan arvoinen, voin sanoa kokemuksesta. Kun kohtaa toisia samojen asioitten kanssa kamppailevia saa uskomattoman paljon tukea ja ymmärrystä.
Tämä prosessi on erittäin haastava ja monenlaista epäilyä ja pelkoja nousee mieleen. Mutta se on ainoa tapa jos haluaa tasapainoisen hyvän elämän.
Itsetunnon korjaaminen ja hankkiminen ei koskaan ole liian myöhäistä!