Ahdistaa tavata kavereita, perhettä ja tuttuja
Kaikki kysyy että mitä kuuluu ja odottaa jotain jännää kerrottavaa. No ei kuulu mitään. Töitä teen ja kun tuun töistä niin perushuttua. Ja ei, en vieläkään seurustele. Ahdistaa kun tohon kysymykseen pitäis kai vastata muutakin kun ettei ihmeempiä. Jos kaverin kanssa vietän aikaa, niin ahdistaa kun pitäis jotain omasta elämästäänkin kai puhua, mutta ei ole puhuttavaa kun jotain työjuttuja. Ei mulle muualla tapahdu kun töissä.
Kommentit (5)
Sitten se vasta ahdistaakin, kun ei ole enää niitä kavereita ja perheestäkin puolet kuollut. Tai jää työttömäksi, eikä ole enää sitäkään tapahtumapaikkaa.
Ettekö te osaa keskustella vaikka päivän uutisista, ajankohtaisista ilmiöistä. lukemistanne kirjoista, ajatuksistanne? Ei ketään tosiaan kiinnosta mikään luettelo ateriarytmistä tai nukutuista tunneista.
Hankkikaa mielipiteitä.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:43"]Ettekö te osaa keskustella vaikka päivän uutisista, ajankohtaisista ilmiöistä. lukemistanne kirjoista, ajatuksistanne? Ei ketään tosiaan kiinnosta mikään luettelo ateriarytmistä tai nukutuista tunneista.
Hankkikaa mielipiteitä.
[/quote]
Joo kuulostaa oudolta, kyllä mä aina keksin puhuttavaa vaikka ei mitään ihmeellistä olis tapahtunu
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 17:43"]Ettekö te osaa keskustella vaikka päivän uutisista, ajankohtaisista ilmiöistä. lukemistanne kirjoista, ajatuksistanne? Ei ketään tosiaan kiinnosta mikään luettelo ateriarytmistä tai nukutuista tunneista.
Hankkikaa mielipiteitä.
[/quote]mä en osaa, mut oon pikkuhiljaa oppinut elämään sen kanssa. Ja mulla on mielipiteitä, vaikken kaikkien kanssa niitä osaa/halua jakaa.
sama tunne, ei keksi puhuttavaa kun ei mitään kerrottavaa kellekkään