Lue keskustelun säännöt.
4-kymppisten miesten epätoivo ja
15.02.2015 |
Tapasin baarissa miehen, käytiin kahvilla ja hyvin pian huomasin, ettei meillä ole mitään yhteistä. Sanoin miehelle, että oli kiva tutustua, mutta tästä ei taida nyt kuitenkaan jatkoa seurata. Mies pommittaa viesteillä: mitä teet viikonloppuna, oliko kiva torstaipäivä, haloo!! Mikset vastaa?, oisko sua nyt alkanut kiinnostamaan? Siis ihan joka päivä jotain. En edes vastaa enää mitään.
Tapasin tinderissä miehen. Juteltiin muutaman viestin verran ja lähdin harrastuksiin ja sanoinkin miehelle, että jutellaan myöhemmin lisää. Parin tunnin päästä alkoi viestiä tursuta. Joko on harrastettu? Huhuu, oletko linjoilla? Nyt en ymmärrä, mikset vastaa? Ja ihan vaan ????
Ja omana ryhmänään nämä lähetä kuva-miehet. Oisko päivän kuvaa? Oisko uusia kuvia? Sitten pyytämättä jotain kuvia miehestä auton ratissa joka kulmasta. Ja vielä lisää oisko tänään sitten kuvia? viestejä.
Ja vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Mikä niitä vaivaa, miksi tollasta hirveää piinaamista ja piippaamista?
Kommentit (11)
PARAS ON JUST TOI ?????. Ei huvita mitään ikinä enää vastata tollasen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanoitko näille miehille dyyn, että teillä ole mitään yhteistä? Pelkkä ympäripyöreä "ei kannata tavata enää" ei auta, jos syy on tämä.
T. Nainen 40++
Joidenkin ihmisten kanssa ei vaan kolahda, yhteen kahvikupilliseen jää ja sitten nämä raukat eivät sitä tajua, vaan jaksavat ahdistella.Voithan nätisti ilmoittaa, että turhaan viestittelet.
Annat itse vääränlaisia signaaleja miehille, joten katsopa mitä ja miten puhut, oli mies sitten minkä ikäinen tahansa. Jos sanot, että valitettavasti toinen ei kolahtanut yhtään, että hyvää jatkoa vaan, niin kyllä siitä tajuaa pöllömpikin.
Miten se ikä tähän liittyy? Tai sukupuoli? Eikö tuo nyt ole enemmän persoonallisuuspiirre?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimit itse täysin väärin. Jos sanot: sanoinkin miehelle, että jutellaan myöhemmin lisää....niin tietysti mies ottaa yhteyttä.
Miksi et sano kohteliaasti ja suoraa, ettei meidän kannata enää tavata sillä, en ole kiinnostunut sinusta tämän enempää. Mukavaa jatkoa sinulle.
Ei taida nyt kuitenkaan...jutellaan myöhemmin lisää...
Ei kukaan puhu noin toiselle, jos ei halua enää tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suora ja ystävällinen puhe on kaikkein paras.
Kyllähän tuota ihan samaa nuoremmissakin "rakkauden kerjäläisissä" tapaa. Paljon tuo mieleen sitä minkälainen roikkuja itsekin olen nuorempana tajuamattani ollut. Hain rakkautta muista ihmisistä ja valmistin itseni aina hylätyksi tulemiselle, koska en ymmärtänyt että ensin tarvisi rakastaa itseään. Onhan tuo aika ressukkamaista, ei siitä mihinkään pääse. Ja sitten vielä kun tämmöinen ihminen tulee hylätyksi niin vika on siinä toisessa ihmisessä hänen omasta mielestään, koska olisi liian raskasta katsoa peiliin ja myöntää itsessä olevan jotain rikki. Tähän vielä liittyy semmoinen, että tuommoinen ihminen itse luulee olevansa oikein joku rakkauden asiantuntija, mutta todellisuudessa ei tiedä ollenkaan mitä rakkaus, vaan se mitä hän nimittää rakkaudeksi on vain sen irvikuva. Toisesta riippuvaisena olemista, eli omistamisenhalua eikä mitään rakkautta. Korjaa sinä minut reppanan! on suurin piirtein se mitä ihminen silloin sisimmässään halajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo jutellaan myöhemmin lisää. Mies malttaa odottaa pari tuntia ja aloittaa _pommituksen_. Jos en huomaa viestejä tai en ole ehtinyt vastaamaan tai sillä hetkellä en pysty naputtamaan viestiä alkaa se helvetillinen kymmenien viestien piipittäminen. Haloo?! Missä olet? Mikset vastaa? Huhuuuuu? Mihin katosit? Laittaisi vaan yhden viestin, että miten meni harrastuksissa ja odottaisi vastausta siihen.
Mun pointti, jota en osannut alkuperäisessä viestissä tuoda selkeästi esille on toi pommittaminen. Yksi viesti riittää ja siihen odotetaan vastausta. Mutta ei niin, että kun ei viiteen kymmeneen minuuttii kuulu, alkaa tolkuton piipittäminen.
Ja jos aikuinen mies ei tajua jos sanon, että tästä ei seuraa jatkoa, niin kyllä sen pitäisi mennä jakeluun.
Ja nimen omaan olen törmännyt nelikymppisissä tohon itsepintaiseen piippaamiseen ja viestien tykittämiseen. Olen miettinyt onko tämä sukupolvi, joilla ei ole kehittynyt samanlaista tekstailukulttuuria kuin nuoremmilla.
Ap.
No en ole ikinä törmännyt pommittajiin, vaikka päälle nelikymppinen olen. Ennemminkin päinvastoin. Tosin en ole ollut aktiivisesti markkinoilla enää näiden nykyisten whatsappien ja facebookien aikana, ehkä se viestimisen helppous ja ilmaisuus on lisännyt innostusta viestimiseen sitten miehilläkin, tai kenties ovat tähän mennessä oppineet jo kirjoittamaankin ja jääneet koukkuun vehkeisiinsä.