Vinkkejä ahdistuneisuushäiriöiselle, miten helpottaa oloa?

Ratkaisukeskeinen terapia auttoi minulle. Lääkkeet myös väliaikaisesti, mutta ne eivät tuoneet pysyvää tukea.

Keskusteluapua ammattilaisen kanssa.

Psykoterapia, lääkkeet, irti oravanpyörästä. Oikeastaan viimeisin riittää.

Kannattaa tosiaan pyytää lähtökohtaisesti ammatilaisen tukea. Minä pirkkanikseilin ja selfhelppasin itseäni tappiin saakka oman ahdistuneisuuteni kanssa ja maksoin kalliisti.

Osaako joku terapiassa käynyt avata, mistä tälläinen häiriö voi juontaa juurensa? Mitä keinoja ja vinkkejä ammattilaiset ovat antaneet sinulle? Olen omalla kohdalla huomannut että stressaantuneena tilanne usein pahenee.

mikä lääke tuohon sopii pidemmäksi aikaa käytettäväksi ?

Jos käyt keskustelemassa terapiassa, niin minulle neuvottiin nlp-menetelmää ja esim rentoutusharjoituksia.

Niistä oli apua. Kun oppii rentoutottamaan kehonsa, unikin tulee paremmin.

Suosittelen ammattiapua.

Ahdistus suuntautuu usein epämääräisemmin johonkin kohteeseen kuin pelko. Voi sanoa, että esim. marjastaessa pelkään karhuja, mutta että metsä ahdistaa.

Ahdistuksen takana on usein joku pelko tai pelot, joita ei ole pystytty konkretisoimaan eikä tuomaan esiin. Sanotaan, että kuoleman pelko on kaikkien pelkojen ja ahdistuksen takana. Osaako ihminen käsitellä kuoleman pelkoaan?

Ahdistus ja pelot ovat kuluttavia, ja voivat johtaa masennukseen. Masennusta kuvataan sisäänpäinkäännetyksi vihaksi. Kiukkuiset ja vihastuksensa ulospäin aidosti suuntaavat ihmiset ovat kenties paremmin suojassa masennukselta kuin mölyt ja ikävät tunteet mahassaan pitävät.

. Itse en ole ymmärtänyt koskaan sitä, miksi esim. tyttöjä ja naisia kiitetään vääränlaisesta kiltteydestä.

Olen myös oppinut sanomaan ulos pelkoni, vihastumaan, vaan ei vihaamaan, kun on sen aika. Auto sopii usein hyvin tähän tarkoitukseen, kukaan ei kuule purkaustani. Toki sanon joskus ihmisillekin. Yritän tehdä sen vaan rakentavasti.Liian kilttiä tyttöä minusta ei onneksi ole tullut.

Psykoterapia. Ilman lääkkeitäkin voi pärjätä. Terapiassa kannattaa kertoa rehellisesti kaikki hölmöimmätkin ajatukset ja pelot. Kun huomaa, ettei terapeutti kauhistu tai vähättele vaan ohjaa ja autta asiakasta työstämään asiaa, alkaa pikkuhiljaa löytää vaihtoehtoja ahdistukselle. Aluksi on vaikeaa irrottautua ahdistuksesta, se on kamaluudessaan samalla ikään kuin turvasatama, ja irrottutuminen tuntuu siltä kuin astuisi jyrkänteeltä alas tyhjään...mutta hiljalleen alkaa tapahtua muutosta. Terapian avulla voi alkaa luottaa elämään eikä mieli enää takerru kaikkiin huoliin, mitä mieleen tulee. Työtä ja aikaa se tosin vaatii.

Itse olen oppinut jonkin verran hällä väliä -asennetta, vaikka ahdistus edelleen nostaa välillä päätään, etenkin stressaantuneena. Tiedän kuitenkin niiden olevan vain ajatuksia. En torju niitä, vaan suhtaudun niihin lempeästi antamatta niille liikaa painoarvoa. Jossain vaiheessa ahdistus aina helpottaa. Aikaisemmin tempauduin mukaan jokaiseen ahdistuksen aiheeseen, nykyään harvemmin. Lempeä suhtautuminen itseen ja ajatuksiinsa on tärkeää, tyyliin "jaahas, taaskos ne ajatukset meinaa viedä mukanaan". Huumori on auttanut myös paljon, sellainen kepeämpi suhtautuminen itseensä ja elämään. Ja ehkä ennen kaikkea sen tajuaminen, että elämässä mikään ei ole varmaa enkä voi hallita elämää, mitä ehkä murehtimalla olen yrittänyt tehdä.