Lue keskustelun säännöt.
Mummo suosii esikoispoikaa!
14.02.2015 |
Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, kuinka lasten mummo (anoppini) suosii esikoispoikaamme. Sen sijaan kuopuksesta, pienestä tyttärestämme, hän ei ole kiinnostunut lainkaan eikä ole koskaan ollutkaan. Suosiminen on räikeää ja ilmenee aivan kaikessa. :( Olen sanonut asiasta miehelleni, mutta hän ei suostu sanomaan asiasta mitään hänelle.
Lisäksi ärsyttää sekin, kun samainen mummo ostaa erittäin sukupuolistereotyyppisiä leluja lapsille: pelkkiä autoja pojalle, joka ei juurikaan edes välitä autoista ja nukkeja tyttärelle, joka ei välitä nukeista. Molemmat lapset tykkäävät duploista ja muista leluista enemmän, mutta eihän niitä voi ostaa, kun ovat sitten vissiin liian neutraaleja. :P
Kommentit (12)
Jos kumpikin lapsi on pieni, niin sanoisin mummolle, että kun ei osaa olla tasapuolinen niin tapaamiset vähenee huomattavasti, sillä en halua asettaa lapsiani niin eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa kitkaa lasten välille. Se vanhempi lapsi kyllä sopeutuu näkemään mummoa vähemmän, voishan niin käydä vaikka jos muuttaisitte, mutta se pienempi tuskin sopeutuu siihen, että jää aina kakkoseksi veljelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 19:35"]
Jos kumpikin lapsi on pieni, niin sanoisin mummolle, että kun ei osaa olla tasapuolinen niin tapaamiset vähenee huomattavasti, sillä en halua asettaa lapsiani niin eriarvoiseen asemaan ja aiheuttaa kitkaa lasten välille. Se vanhempi lapsi kyllä sopeutuu näkemään mummoa vähemmän, voishan niin käydä vaikka jos muuttaisitte, mutta se pienempi tuskin sopeutuu siihen, että jää aina kakkoseksi veljelle.
[/quote]
Tässä on sekin "ongelma", että mieheni lähinnä kommunikoi äitinsä kanssa ja olen itse tilanteessa enemmänkin statisti. Mies vielä korostaa tilannetta ottamalla välillä pojan mukaansa ja menemällä pojan kanssa kaksistaan vanhempiensa luokse. Mies ei oikein itsekään huomaa tilanteen epäreiluutta ja kun äsken mainitsin asiasta, hän vain naureskeli minulle, että en vain itse tajua asiaa. :P Kuulemma asia on luonnollista, sillä toinen on sentään esikoinen ja toinen paljon pienempi. Minun mielestäni siinä ei kyllä ole mitään luonnollista, jos toista tuskin halutaan nähdä ja josta ei koskaan puhuta, kun taas toiselle (esikoispojalle) leperrellään jatkuvasti. T. Ap
Ei se suosiminen pelkkään mummoon rajoitu. Joten alkaisin ehkä miettiä, että miten voit kasvattamalla päästä ongelmasta mahdollisimman vähäisillä seurauksilla. Koska et voi muuttaa kaikkia muita ihmisiä.
Meillä on sama ongelma. Kaikista lapsenlapsista on aina suosinut vain ensimmäistä, muut ovat aika yhdentekeviä. Ensimmäinen lapsenlapsi täyttää tänä vuonna 20 ja edelleen paasaa häntä minkä kerkeää.
Jotenkin arvasin, että syrjitty lapsi on tyttö. Surullista. Tuo ei ole hyvä, ettei miehesi tajua. Nyt olisi vakavan keskustelun paikka. Teistä kumpikaan tuskin haluaa, että tytön itsetunto saa tarpeettomia kolauksia. Mitähän mahtaisi tapahtua, jos miehesi menisi tytön kanssa kahdestaan mummolaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös ensimmäinen lapsenlapsi on suosiossa.
Minkä ikäisiä lapsesi on? Itse muistan kuinka mummoni kehui aina serkkuani ja vaarini piti selvästi eniten veljestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohon pitää puuttua! Kovt keinot käyttöön, jos ei mene perille. Niin ja miehelle selväksi, ettei lähde tuohon mukaan, niin kuin näyttää jo tekevän. Lapset kyllä aistivat tällaset helposti. Tunsin itseni lapsena ja nuorena hyvin arvottomaksi, kun en mummolle kelvannut, mutta ah, niin ihana fiksusöpöainutlaatuinen pikkusisarukseni oli niin arvokas pikku mussukka. Teininä totuin. Parikymppisenä ymmärsin, että kun joutuu kaiken itse tekemään (rahan eteen työtä, menestyksen eteen hommia), pärjää elämässä paremmin. Sisarukseni elämä kustannetaan edelleen. Katkera olen, vaikka pyrin siihen, etten olisi. Olen vedonnut jopa lakiin, kun meni sen verran räikeäksi touhu, että verottajalla olisi ollut asiaa.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:18"]
Minkä ikäisiä lapsesi on? Itse muistan kuinka mummoni kehui aina serkkuani ja vaarini piti selvästi eniten veljestäni.
[/quote]
Esikoinen on kaksivuotias ja kuopus on melkein vuoden vanha. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:27"]
Tohon pitää puuttua! Kovt keinot käyttöön, jos ei mene perille. Niin ja miehelle selväksi, ettei lähde tuohon mukaan, niin kuin näyttää jo tekevän. Lapset kyllä aistivat tällaset helposti. Tunsin itseni lapsena ja nuorena hyvin arvottomaksi, kun en mummolle kelvannut, mutta ah, niin ihana fiksusöpöainutlaatuinen pikkusisarukseni oli niin arvokas pikku mussukka. Teininä totuin. Parikymppisenä ymmärsin, että kun joutuu kaiken itse tekemään (rahan eteen työtä, menestyksen eteen hommia), pärjää elämässä paremmin. Sisarukseni elämä kustannetaan edelleen. Katkera olen, vaikka pyrin siihen, etten olisi. Olen vedonnut jopa lakiin, kun meni sen verran räikeäksi touhu, että verottajalla olisi ollut asiaa.
[/quote]
Toivottavasti tosiaan kääntyisikin se syrjityn eduksi näissä tapauksissa. Tosiaan meillä kuopus on oppinut monet aidot paljon pienempänä kuin esikoinen, mutta silti esikoista hehkutetaan koko ajan. Minulle he molemmat ovat yhtä rakkaita kumpainenkin, mutta ärsyttää suunnattomasti se, kun pieni tyttö jää esikoispojan varjoon kaikessa ja jatkuvasti, kun ollaan miehen vanhempien kanssa (varsinkin mummon kanssa) tekemisissä. Hassua on vielä sekin, kun kuopus on jopa enemmän miehen suvun näköinenkin (joten luulisi siinä mielessäkin olevan mieluinen), kun taas esikoinen on enemmän minun näköiseni. T. Ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:30"][quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 20:27"]
Tohon pitää puuttua! Kovt keinot käyttöön, jos ei mene perille. Niin ja miehelle selväksi, ettei lähde tuohon mukaan, niin kuin näyttää jo tekevän. Lapset kyllä aistivat tällaset helposti. Tunsin itseni lapsena ja nuorena hyvin arvottomaksi, kun en mummolle kelvannut, mutta ah, niin ihana fiksusöpöainutlaatuinen pikkusisarukseni oli niin arvokas pikku mussukka. Teininä totuin. Parikymppisenä ymmärsin, että kun joutuu kaiken itse tekemään (rahan eteen työtä, menestyksen eteen hommia), pärjää elämässä paremmin. Sisarukseni elämä kustannetaan edelleen. Katkera olen, vaikka pyrin siihen, etten olisi. Olen vedonnut jopa lakiin, kun meni sen verran räikeäksi touhu, että verottajalla olisi ollut asiaa.
[/quote]
Toivottavasti tosiaan kääntyisikin se syrjityn eduksi näissä tapauksissa. Tosiaan meillä kuopus on oppinut monet aidot paljon pienempänä kuin esikoinen, mutta silti esikoista hehkutetaan koko ajan. Minulle he molemmat ovat yhtä rakkaita kumpainenkin, mutta ärsyttää suunnattomasti se, kun pieni tyttö jää esikoispojan varjoon kaikessa ja jatkuvasti, kun ollaan miehen vanhempien kanssa (varsinkin mummon kanssa) tekemisissä. Hassua on vielä sekin, kun kuopus on jopa enemmän miehen suvun näköinenkin (joten luulisi siinä mielessäkin olevan mieluinen), kun taas esikoinen on enemmän minun näköiseni. T. Ap
[/quote]
Niin, eihän näille suosimisille yleensä edea ole mitään järkevää syytä. Sellasen olen löytänyt, että poika vie huomion tytöltä. :(
Muista kertoa kuopukselle, että ovat yhtä tärkeitä. Minullekin äiti tätä toistelija hyvä niin.
Mutta joo, toi voi jatkua tosi pitkäänkin. Meillä vielä mun yo-juhlissa mummo suosi sisarustani, joka ei tosiaankaan ollut valmistunut yhtään mistään. Otin skumppaa vähän reippaammalla kädellä, kun ei jaksanut katsella. :-D
Tsemppiä teille, vaikea varmasti mummoa saada tajuamaan toimiensa seurauksia.
Meillä lasten mummo on toisen syntymän jälkeen unohtanut lapset kokonaan. Kun oli vain 1 lapsenlapsi, häntä vietiin joka paikkaan ja me vanhemmat saimme hoitoapua aina kun tarvittiin. lapsi sai pelit ja vehkeet ja oli isovanhempien lellikki.
Nyt kun on 2 lastenlasta, yhtäkkiä kelkka on kääntynyt kokonaan. Mummoa ei kiinnosta, ei sitten tippaakaan. Lapsia ei käy koskaan katsomassa, saati pyydä mummolaan. Kuopus on unohdettu kokonaan, mitään ei ole mummoltaan saanut eikä ole ollut hoidossakaan.
Mitäs tähän tilanteeseen sanoisitte? Sen tiedän että kuopusta ei tule isompana tuollainen mummo kiinnostamaankaan, joka ei ole ikinä vaivautunut tutustua.