Ero käynnissä - taisin tulla katumapäälle :(

Kyllä sinä pärjäät! Ihan varmasti. Miwti mitä wlämältä oikeaati haluat. Jos et lähde nyt,saatat 10 vuoden päästä olla edelleen samassa tilanteessa onnettomana. Tai sitten uudessa rakastavassa suhyressa, onnellisena

Tyhjyyden/todellisuuden yläpuolella on aina jotakin - nimittäin mahdollisuus. 

Et voi tietää miten sinun käy. Älä anna pelkosi ohjata sinua tyytymään elämään, joka todennäköisesti vakavasti masentaisi sinut jatkossa.

Voit mennä mukaan esimerkiksi vapaaehtoistoimintaan. Sieltä voi löytyä ystäviä. Samoin työväenopistosta.

Lue nyt hyvä ihminen tuo oma teksti, kuin se olisi jonkun muun kirjoittamaa:

...arki on riitaisaa ja hän on kohtuuton, dominoiva ja ilkeä minua kohtaan sekä on ollut pari kertaa aikaisemmin väkivaltainenkin...

Uusi elämä saattaa pelottaa, mutta kyllä tuo vanha pelottaa enemmän.

Usko pois, parempi yksin kuin huonossa seurassa. Tiedan etta se on tosi tosi vaikeaa erota, mutta se paha olo kestaa vain jonkun aikaa. Jos taas roikut vanhassa suhteessa, pitkitat vain tuskaasi ja menetat mahdollisuuden tavata uusia sinulle sopivampia tuttavuuksia.

Meillä on vain yksi elämä. Aiotko käyttää sen henkisen kärsimyksen kestämiseen, kun sinulla ei ilmeisesti tunnu tällä hetkellä olevan itsetuntoa yrittää uusia ihmisssuhteita? Sehän tässä kiikastaa...

Mulla on tosiaan se ongelma, että olen nämä mieheni kanssa vietetyt vuodet ollut liiankin kiinni hänen jutuissaan ja antanut hänen dominoida kaikkia päätöksiäni. Siispä olen itse melkeinpä kuihtunut kokonaan pois. Minun olisi pitänyt ennen eroa alkaa hieman rakentaa omaa elämääni valmiiksi, jotta en jäisi näin tyhjän päälle, kun tosiaan ei mulla ole oikein ketään. Ja ne sukulaisetkin osin arvostavat minua ilmeisesti sen vuoksi, kun on nyt niin kiva perhe (=kulissi). Vanhempani toki arvostavat omana itsenäni, mutta ne muut sukulaiset eivät välttämättä. Lähin kaverini viime aikoina on ollut eräs todella kiireinen ulkomaalainen nettikaverini, jonka kanssa ollaan juteltu paljon kuitenkin. Mä oon tosiaan aika yksin. Kyllä kaikki järjestyy varmastikin ajan myötä, mutta nyt on sellainen olo kuin ois hyppäämässä pienestä ummehtuneesta matalasta uima-altaasta kylmään valtamereen ja pitäis vain osata uida. Niin kolkko olo tässä on. T. Ap

Rakas ihminen, kyllä sä selviydyt. Tiedän sen. Et olisi muuten lähtemässä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 22:55"]

Mulla on tosiaan se ongelma, että olen nämä mieheni kanssa vietetyt vuodet ollut liiankin kiinni hänen jutuissaan ja antanut hänen dominoida kaikkia päätöksiäni. Siispä olen itse melkeinpä kuihtunut kokonaan pois. Minun olisi pitänyt ennen eroa alkaa hieman rakentaa omaa elämääni valmiiksi, jotta en jäisi näin tyhjän päälle, kun tosiaan ei mulla ole oikein ketään. Ja ne sukulaisetkin osin arvostavat minua ilmeisesti sen vuoksi, kun on nyt niin kiva perhe (=kulissi). Vanhempani toki arvostavat omana itsenäni, mutta ne muut sukulaiset eivät välttämättä. Lähin kaverini viime aikoina on ollut eräs todella kiireinen ulkomaalainen nettikaverini, jonka kanssa ollaan juteltu paljon kuitenkin. Mä oon tosiaan aika yksin. Kyllä kaikki järjestyy varmastikin ajan myötä, mutta nyt on sellainen olo kuin ois hyppäämässä pienestä ummehtuneesta matalasta uima-altaasta kylmään valtamereen ja pitäis vain osata uida. Niin kolkko olo tässä on. T. Ap

[/quote]

Sinussa on enemmän voimaa ja potentiaalia kuin luulet nyt. Puhkeat taas kukkaan vähitellen. 

Ap, mikään ei estä sua alkamasta etsimään uutta ja parempaa kumppania vaikka heti. Mutta seuraavalla kertaa kun mies osoittautuu kusipääksi, sun ei tarvitse katsella sitä kotonasi!

Uusille asioille ei tule tilaa jota nyt pitävät varattuna sukulaisesi, jotka eivät arvosta oikeita asioita. 

Älä syytä itseäsi! Olet ollut alustettu, on hienoa että olet saanut voimia järjestää ero. Lapsesi kiittävät sinua aikuisena. Sinulla alkaa nyt oma elämä ja sinulla on tästä eteenpäin aikaa uusien tuttavuuksien löytämiseen ja vanhojen lämmittelyyn. Äläkä mieti mitä jotkut sukulaiset ajattelevat. Sinä olet arvokas. Hyvä sinä!

Siis alistettu, ei alustettu. T.12

miten mulla ap tuli sun tekstistä olo, että saatat olla läheisriippuvainen. voisiko olla mahdollista? vai onko vaan tulevaisuuden pelkoa? jos läheisriippuvainen mahdollista, kipin kapin terapiaan. irtihän tuollaisesta suhteesta pitää päästä, ihan itsesi ja lastesi vuoksi.

Hei Ap. Älä jää tuollaisen takia huonoon suhteeseen, kuulostaa kauhealta (siis nuo asiat, mitä kerrot suhteestanne). Minullakin oli mies, joka alisti ja oli väkivaltainen, enkä saanut oikein tavata ketään ystäviäni yms. Lähdin sitten ja en todellakaan ole katunut, ihan päinvastoin. Tuosta ajasta on jo 18 vuotta. Kun olin sitten lähtenyt, tunsin itseni vapautetuksi ja helpottuneeksi, kun sain olla lapsen kanssa rauhassa.

Uskon, että ero tuollaisesta ahdistavasta suhteesta vapauttaa voimavaroja joita et usko nyt sinulla olevankaan ja sinulla on taas energiaa. Ole ap rohkea ja pysy päätöksessäsi! Kaikkea hyvää sinulle.

Minä tein hypyn tyhjän päälle muutama kuukausi sitten. Rahat ovat tiukalla, illat yksinäisiä ja ikävä välillä todella kova. Puhelin ei soi eikö piippaa niinkuin ennen...ei ole ketään joka odottaa ja haluaa tietää mitä teen. MUTTA...saan hengittää vapaasti, saan olla lapseni kanssa ilman väkivaltaa, huutoa ja nimittelyä. En itke sängyssä toisen julmuutta vaan surua että päästin itseni niin huonoon tilanteeseen jossa en itseäni arvostanut. Tällä miehellä oli uusi nainen odottamassa eron jälkeen, minulle jäi velat ja yksinäisyys, mutta ainut mitä kadun...miksi en tehnyt näin aiemmin. Nyt minulla on vielä mahdollisuus onneen ja siihen hyvää rakkauteen. Voimia sinulle, tie ei ole helppo mutta löydät matkalla itsesi ja Se tuo onnen.

Jos tehty päätös kaduttaa niin muista mitä mummo sanoi "parempi hyvä paska kuin huono mies" eli ruuansulatus on tärkeämpää kuin parisuhde. Aloita onnistumiset omassa uudessa elämässä pienistä asioista, ensin kuidut ja sitten kontaktit ;)