Porvoon perhesurma ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ja äiti ihanan oloisia somen perusteella. Ihanaa idylliä. 

Isästä ei paljoa ole äidin ig:ssä. 

Kuka?

Muotisuunnittelija ja toimittaja, ei tosin erityisen menestyneitä.

Tulikohan riitaa rokotteista?

Mulle toi on isoin unelma: lapsi, mies ja puutalo. En tajua miten tuossa tilanteessa voisi joutua niin pahaan suohon. Ehkä rahat ja mielenterveys meni?

Vierailija kirjoitti:

Mulle toi on isoin unelma: lapsi, mies ja puutalo. En tajua miten tuossa tilanteessa voisi joutua niin pahaan suohon. Ehkä rahat ja mielenterveys meni?

Näin kertoi entinen koulukaveri yliksellä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mies ajanut vaikka kallioleikkaukseen eikä aiheuttanut rekkakuskiparalle tuollaista painajaista!

Ajoi onneksi sentään pysäköidyn auton perään (ei rekan vaan jakeluauton tms.) mikä on sivullisten kannalta "fiksumpaa".

Ai? Mulle tulee muotisuunnittelijasta ekana mieleen kokoomus. On myös täysin mahdollista, ettei häntä kiinnostanut politiikka yhtään. Ja miten muuten puoluetausta tai poliittiset mielipiteet liittyvät tähän?

mt-ongelmia ollut miehellä (huhu)puheiden mukaan. Taiteellinen luonne, pahat mt-ongelmat, ja yllätyksenä tullut lapsi...taloudellinen tilannekaan ei välttämättä ollut se kaikkein parhain tällä yhdistelmällä. Kamala tapaus, ja taas kerran pitää sanoa, että miksei voinut vain hakea apua itselleen (no, sen saaminen on valitettavasti hankalaa - lääkkeet kouraan ja heihei!). Järkyttävä teko, miksi piti tehdä äidille ja lapselleen noin, olisi vain itsensä hoitanut kuvioista pois?

Psykoosissa ollut ja hoidossa sen vuoksi jo aiemmin. Saattoi olla psykoosissa tehdessään tuon teon.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa ollut ja hoidossa sen vuoksi jo aiemmin. Saattoi olla psykoosissa tehdessään tuon teon.

Mistä tämä tieto? Luulen, että joku persoonallisuushäiriö siellä on ollut, koska tuollaiseen ei normaali pysty.

Vierailija kirjoitti:

mt-ongelmia ollut miehellä (huhu)puheiden mukaan. Taiteellinen luonne, pahat mt-ongelmat, ja yllätyksenä tullut lapsi...taloudellinen tilannekaan ei välttämättä ollut se kaikkein parhain tällä yhdistelmällä. Kamala tapaus, ja taas kerran pitää sanoa, että miksei voinut vain hakea apua itselleen (no, sen saaminen on valitettavasti hankalaa - lääkkeet kouraan ja heihei!). Järkyttävä teko, miksi piti tehdä äidille ja lapselleen noin, olisi vain itsensä hoitanut kuvioista pois?

Kokenut olevansa vastuussa näiden hyvinvoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosissa ollut ja hoidossa sen vuoksi jo aiemmin. Saattoi olla psykoosissa tehdessään tuon teon.

Mistä tämä tieto? Luulen, että joku persoonallisuushäiriö siellä on ollut, koska tuollaiseen ei normaali pysty.

Kuulin eräältä tuttavalta, joka asuu Porvoossa ja tiesi tuon asian.

Sellaiselle jota tällaiset tapaukset todella ahdistaa, neuvon ettei lue uutisia näistä. Sivuuttaa äkkiä sellaiset otsikot ja kiinnittää huomionsa johonkin ei ahdistavaan.

Jos syvemmälle tasolle mennään, niin kannattaa ymmärtää, että ko henkilöt ovat tällä hetkellä paremmissa oloissa kuin me täällä maanpäällä. Heidän jokaisen on hyvä olla, jopa isän. Kaikki on anteeksi annettu.

Ylilaudallakin kerrottiin, että oli päässyt psykiatriselta osastolta pois joskus olikohan ennen kesää.

Minulle tämä tulee lähelle sikäli, että tuntuu, että olisin hyvin voinut olla minä 15 vuotta sitten nuorena taaperon äitinä. Olin just tuollainen samanhenkinen ja erosin aggressiivisesta lapsen isästä ja olin ahtaalla lapsen isän käytöksen vuoksi, joka oli myös syy eroon. Äitiys oli parasta mitä oli ja lapsi suuri silmäterä. En halunnut joutua lastensuojelun kynsiin etsimällä sieltä apua ja kannoin suurta häpeää tilanteesta ja yritin samalla kannatella miehen raivokäyttäytymistä, jotta lapsen isäsuhde voisi säilyä ”koska se on niin tärkeä”. En tiedä, miten selvisin. Tuurilla varmaan mutta jatkuvassa pelossa eläen, mikä nyt ei ole tervettä sekään, ja kyllä sekin jätti jäljet lapseen, kun äiti yrittää jatkuvasti esittää, että kyllä kaikki järjestyy ja ei mitään hätää, ”jotta lapsen turvallisuudentunne säilyisi”. Joskus se vaara on ihan todellinen, vaikka nuo miehet yrittävät aina esittää sen naisen sekopäänä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tämä tulee lähelle sikäli, että tuntuu, että olisin hyvin voinut olla minä 15 vuotta sitten nuorena taaperon äitinä. Olin just tuollainen samanhenkinen ja erosin aggressiivisesta lapsen isästä ja olin ahtaalla lapsen isän käytöksen vuoksi, joka oli myös syy eroon. Äitiys oli parasta mitä oli ja lapsi suuri silmäterä. En halunnut joutua lastensuojelun kynsiin etsimällä sieltä apua ja kannoin suurta häpeää tilanteesta ja yritin samalla kannatella miehen raivokäyttäytymistä, jotta lapsen isäsuhde voisi säilyä ”koska se on niin tärkeä”. En tiedä, miten selvisin. Tuurilla varmaan mutta jatkuvassa pelossa eläen, mikä nyt ei ole tervettä sekään, ja kyllä sekin jätti jäljet lapseen, kun äiti yrittää jatkuvasti esittää, että kyllä kaikki järjestyy ja ei mitään hätää, ”jotta lapsen turvallisuudentunne säilyisi”. Joskus se vaara on ihan todellinen, vaikka nuo miehet yrittävät aina esittää sen naisen sekopäänä.

Sama täällä, lähelle osuu. Erosin lapsen isästä muutama vuosi sitten ja pelkäsin kuollakseni, että hän tappaa lapsen kostoksi, koska hän oli uhkaillut itsemurhalla ja lapsen viemisellä minulta. Miltään taholta ei saa tuollaisessa tilanteessa apua, ainoastaan painostusta antaa lapsi isän luo, ettei isälle vaan tule paha mieli. Isä ei ollut osallistunut perhe-elämään ennenkään eroa, joten mitään isäsuhdetta ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tämä tulee lähelle sikäli, että tuntuu, että olisin hyvin voinut olla minä 15 vuotta sitten nuorena taaperon äitinä. Olin just tuollainen samanhenkinen ja erosin aggressiivisesta lapsen isästä ja olin ahtaalla lapsen isän käytöksen vuoksi, joka oli myös syy eroon. Äitiys oli parasta mitä oli ja lapsi suuri silmäterä. En halunnut joutua lastensuojelun kynsiin etsimällä sieltä apua ja kannoin suurta häpeää tilanteesta ja yritin samalla kannatella miehen raivokäyttäytymistä, jotta lapsen isäsuhde voisi säilyä ”koska se on niin tärkeä”. En tiedä, miten selvisin. Tuurilla varmaan mutta jatkuvassa pelossa eläen, mikä nyt ei ole tervettä sekään, ja kyllä sekin jätti jäljet lapseen, kun äiti yrittää jatkuvasti esittää, että kyllä kaikki järjestyy ja ei mitään hätää, ”jotta lapsen turvallisuudentunne säilyisi”. Joskus se vaara on ihan todellinen, vaikka nuo miehet yrittävät aina esittää sen naisen sekopäänä.

Sama täällä, lähelle osuu. Erosin lapsen isästä muutama vuosi sitten ja pelkäsin kuollakseni, että hän tappaa lapsen kostoksi, koska hän oli uhkaillut itsemurhalla ja lapsen viemisellä minulta. Miltään taholta ei saa tuollaisessa tilanteessa apua, ainoastaan painostusta antaa lapsi isän luo, ettei isälle vaan tule paha mieli. Isä ei ollut osallistunut perhe-elämään ennenkään eroa, joten mitään isäsuhdetta ei ollut.

Minulla sama, pelkäsin aina kun lapsi tapasi isäänsä. Asiasta ei voinut mitenkään puhua lapsen isän kanssa, koska se juuri nosti pintaan sen raivokäyttäytymisen. Olen vasta paljon myöhemmin saanut lapselta kuulla, että kyllä isä oikeastikin esim. heitti tavaroita seinään, hajotti muutenkin tavaroita, uhkasi tappaa lapsen lemmikin, silloin kun lapsi oli hänen luonaan. En voi kuin pahoitella ja pyytää anteeksi, että en pystynyt suojelemaan häntä paremmin. Mutta ikävä totuus taitaa olla, että jopa sosiaalitoimi aktiivisesti tukee tällaisissa tapauksissa niitä isän tapaamisia ja suhtautuu tällaiseen ”vanhempien välisinä ongelmina”, ei miehen väkivaltaongelmana, naisiin ja lapsiin ja lapsiin kohdistuvana väkivaltana, naisiin kohdistuvana väkivaltana tai ymmärretä, että äitiin kohdistuva väkivalta on myös lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Useita vuosia sitten oli tapaus, jossa sosiaalitoimi kävi äidin selän takana huostaanottamassa parivuotiaat kaksoset ja halusi sijoittaa ne isälleen, joka oli ollut fyysisesti väkivaltainen äitiä kohtaan, myös raskausmahaan kohdistuen. Äiti ei halunnut kaksosten menevän isän luo eli ”esti tapaamiset”. Äidin pelko oli ”vain traumakäyttäytymistä”. Lasten kiintymyssuhde oli omaan äitiin, joka oli aina ollut heidän ensisijainen hoitajansa. Niin vain sossut katsoivat, että olisi ”lasten etu” sijoittaa heidät isälleen. En vain voi käsittää. Lasten etu olisi ollut, että sossut pakottavat miehen hoitoon väkivaltaongelmansa kanssa ja tajuamaan, mikä hänen käytöksensä vaikutus muihin on. Aidosti katumaan. Ja sitten vasta katsottaisiin, voidaanko hänen antaa pikku hiljaa tavata lapsia. Ja kyllä siinä se äidin turvallisuuden tunteen palautuminen sitä kautta olisi tärkeää.

Karmeita tarinoita täälläkin. Miten ..tun hullu pitää olla että lapsiin kohdistaa aggressioitaan? Tai puolisoonsa. Vaikea käsittää. Onneksi on itsellä ollut tuuri törmätä rauhallliseen ja täysipäiseen ihmiseen. Siitä pitää olla kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tämä tulee lähelle sikäli, että tuntuu, että olisin hyvin voinut olla minä 15 vuotta sitten nuorena taaperon äitinä. Olin just tuollainen samanhenkinen ja erosin aggressiivisesta lapsen isästä ja olin ahtaalla lapsen isän käytöksen vuoksi, joka oli myös syy eroon. Äitiys oli parasta mitä oli ja lapsi suuri silmäterä. En halunnut joutua lastensuojelun kynsiin etsimällä sieltä apua ja kannoin suurta häpeää tilanteesta ja yritin samalla kannatella miehen raivokäyttäytymistä, jotta lapsen isäsuhde voisi säilyä ”koska se on niin tärkeä”. En tiedä, miten selvisin. Tuurilla varmaan mutta jatkuvassa pelossa eläen, mikä nyt ei ole tervettä sekään, ja kyllä sekin jätti jäljet lapseen, kun äiti yrittää jatkuvasti esittää, että kyllä kaikki järjestyy ja ei mitään hätää, ”jotta lapsen turvallisuudentunne säilyisi”. Joskus se vaara on ihan todellinen, vaikka nuo miehet yrittävät aina esittää sen naisen sekopäänä.

Sama täällä, lähelle osuu. Erosin lapsen isästä muutama vuosi sitten ja pelkäsin kuollakseni, että hän tappaa lapsen kostoksi, koska hän oli uhkaillut itsemurhalla ja lapsen viemisellä minulta. Miltään taholta ei saa tuollaisessa tilanteessa apua, ainoastaan painostusta antaa lapsi isän luo, ettei isälle vaan tule paha mieli. Isä ei ollut osallistunut perhe-elämään ennenkään eroa, joten mitään isäsuhdetta ei ollut.

Minulla sama, pelkäsin aina kun lapsi tapasi isäänsä. Asiasta ei voinut mitenkään puhua lapsen isän kanssa, koska se juuri nosti pintaan sen raivokäyttäytymisen. Olen vasta paljon myöhemmin saanut lapselta kuulla, että kyllä isä oikeastikin esim. heitti tavaroita seinään, hajotti muutenkin tavaroita, uhkasi tappaa lapsen lemmikin, silloin kun lapsi oli hänen luonaan. En voi kuin pahoitella ja pyytää anteeksi, että en pystynyt suojelemaan häntä paremmin. Mutta ikävä totuus taitaa olla, että jopa sosiaalitoimi aktiivisesti tukee tällaisissa tapauksissa niitä isän tapaamisia ja suhtautuu tällaiseen ”vanhempien välisinä ongelmina”, ei miehen väkivaltaongelmana, naisiin ja lapsiin ja lapsiin kohdistuvana väkivaltana, naisiin kohdistuvana väkivaltana tai ymmärretä, että äitiin kohdistuva väkivalta on myös lapseen kohdistuvaa väkivaltaa.

Useita vuosia sitten oli tapaus, jossa sosiaalitoimi kävi äidin selän takana huostaanottamassa parivuotiaat kaksoset ja halusi sijoittaa ne isälleen, joka oli ollut fyysisesti väkivaltainen äitiä kohtaan, myös raskausmahaan kohdistuen. Äiti ei halunnut kaksosten menevän isän luo eli ”esti tapaamiset”. Äidin pelko oli ”vain traumakäyttäytymistä”. Lasten kiintymyssuhde oli omaan äitiin, joka oli aina ollut heidän ensisijainen hoitajansa. Niin vain sossut katsoivat, että olisi ”lasten etu” sijoittaa heidät isälleen. En vain voi käsittää. Lasten etu olisi ollut, että sossut pakottavat miehen hoitoon väkivaltaongelmansa kanssa ja tajuamaan, mikä hänen käytöksensä vaikutus muihin on. Aidosti katumaan. Ja sitten vasta katsottaisiin, voidaanko hänen antaa pikku hiljaa tavata lapsia. Ja kyllä siinä se äidin turvallisuuden tunteen palautuminen sitä kautta olisi tärkeää.

Ai niin, halusin lisätä, että oma lapsi, melkein aikuinen jo, käy nykyään terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ylilaudallakin kerrottiin, että oli päässyt psykiatriselta osastolta pois joskus olikohan ennen kesää.

Sama tieto kuultu lähipiiristä luotettavalta taholta.

Eikö tämän suunnattoman traagisen tapahtuman jauhaminen palstalla voisi jo päättyä? Uhreilla on lähiomaisia ja sukulaisia, joita tapahtuma on oikeasti

rajusti järkyttänyt.