Söittekö lapsena aamiaista arkiaamuina koko perheen kanssa vai erikseen? Mitä oli aamiaiseksi?

Vanhempani ei syöneet aamupalaa, joivat vain kahvia mutta istuivat kuitenkin saman pöydän ääressä.

Yleensä aamupalani oli muroja ja juustosämpylä kurkun kera.

Syötiin yhdessä. Aamupalana oli milloin mitäkin, harvoin puuroa kuitenkaan. Oli leipää, leikkeleitä, hedelmiä ja jugurttia/ muroja/ mysliä. jos oli puuroa niin se oli marjapuuroa tai riisipuuroa. Mutta tosi harvoin sitä kyllä. Kukaan meistä ei ollut puurosta pitäviä.

Lapseni kyllä sitten söi mielellään puuroa, mutta jugurttia, smoothieita, leipää , rahkaa  marjoja jne myös. 

Ja hänenkin kanssaan söimme aina yhdessä aamupalaa, kun vain oli mahdollista. 

Isä heräsi klo 5 töihin, jos halusi teetä ja leipää yhdessä syödä niin sai sitten herätä itsekin samaa aikaan.

Lähdin kouluun yleensä 6.30. Ei siellä ketään hereillä ollut.

Isän kanssa söin tai ainakin isä oli kotona. Äiti lähti töihin aina paljon aiemmin, mutta isällä alkoivat työt aina klo 9.

Aamupalaksi oli teetä ja leipää vaihtelevilla päällysteillä, koska vanhempani eivät pitäneet puurosta ollenkaan. Isä taisi silloin vielä juoda kahvia.

Teillä taisi olla kiireetön aamupala? ap

Itse piti ottaa, jos jotain halusi. Kovaa, kuivaa leipää. Vanhalta maistuvaa alejuustoa ja haukut jos maitoa joi. Opin sietämään nälkää.

Yläasteella en syönyt enää ollenkaan aamupalaa. En jaksanut kuunnella haukkuja.

Ilta- tai välipalaa ei myöskään saanut syödä, tai sai haukut. Aina oli nälkä, mutta siihen turtui. Koulussa oli ruoka, mummolassa sai syödä sunnuntaisin ja pitkinä koulupäivinä sai iltapäivällä näkkäriä. Lauantaisin oli kotona aina jotain ruokaa.

Hakeuduin sitten fiksuna jo ala-asteella Marttojen pikkukokki -kerhoon. Siellä sai syödä ja jotain mukaan. Tosin isä söi ne heti kotona, jos en piilottanut huolella. Kesällä söin paljon marjoja. Syksyt olivat parhaimpia. Omppuja otin salaa omasta puutarhasta, kun isä ei huomannut ja yhden talon pihasta putosi tielle aidan yli omppuja, joita otin myös, jos kukaan ei nähnyt. Vieläkin välillä tulee vedet silmiin, kun omppua haukkaan. Muisto siitä, miten nälkä lähti.

16 -vuotiaana lähdin opiskelemaan kauemmas ja siitä lähtien olen saanut syödä. Silti paino pysyi aina kurissa, enkä törsännyt turhia.

Minusta kasvoi sitkeä tyyppi jo pienenä. Tosin lienee turha mainita, että nyt aikuisena huolehdin, että perheeni syö terveellisesti ja hyvin. Se on todella todella tärkeää.

Erikseen. Isä oli vuorotyössä, me lapset lähdimme eri aikoihin kouluun. Ruisleipää ja juustoa ja kaakaota. Ala-asteella äiti yleensä laittoi mulle aamupalan valmiiksi, yläasteella en enää syönyt aamupalaa.

Riipui aamusta. Isä meni töihin seiskaksi, äiti kasiksi. Ala-asteella minulle oli tehty aamupala valmiiksi ja oli usein ranskanleipää ja päällä metwurstia, juomana maito. Tämä siis 70-luvulla.

Äiti söi aiemmin ja itse söin ennen kouluunmenoa. Nykyään omien lasten kanssa sama meno. Etätöissä olen toki suht usein samaa aikaa kotona.,