Millaista siisteystasoa voi odottaa 9-vuotiaalta?

Heippa.

Olen uusi tulokas täällä, koitin miettiä, missä voi jutella kouluikäisen asioista, aiemmin olen ollut Vauva- ja Kaksplus -sivustoilla, jos on ollut esim. taaperoikäisestä juteltavaa.
Liekö tämä oikea paikka?

Asiaan joka tapauksessa: Yhdeksänvuotias tyttö on uskomaton haaveilija. Hän ei näe kaaosta ympärillään. Huone saattaa olla niin sekaisin, ettei jalansijaa löydy potkimatta tavaroita pois tieltä.
Hylly- ja kaappitilaa hänellä on riittävästi ja hänen omia mielipiteitään on kuunneltu huoneen sisustamisessa.
Kun pyydän siivoamaan, hän saattaa hetken päästä olla lukemassa vaikka Aku Ankkaa ja unohtanut annetun tehtävän.

Olen muutaman kerran kerännyt kaiken lattialla lojuvan säkkiin ja vienyt varastoon.
Tyttö on saanut sitten vähitellen tavaraa takaisin, jos muuten on ollut siistiä.
Toki myös olen auttanut siivoamisessa, mutta sekin yleensä johtaa siihen, että minä siivoan ja tyttö katsoo vieressä. Tai minä menetän hermoni ja huudamme toisillemme kilpaa...
Huone saattaa olla jo parin päivän päästä yhtä sekaisin, eli se ei hyödytä ketään, että minä teen puolesta.

Lisäksi 90m2 asunnossa on muutenkin siivottavaa/muita kotitöitä, teen pitkiä työpäiviä, toisinaan venyvät jopa 14h plus matkat päälle (yhteen suuntaan 30km), joten en oikeasti jaksa ison muksun huonetta enää ruveta suursiivoamaan...

Sama homma esim. keittiössä: Jos hän tekee vaikka välipalaa, jää kaikki sotkut järjestään siivoamatta, jos en ole koko ajan vieressä vahtimassa, mikä taas työssäkäyvänä on mahdotonta. On mahtava juttu, että tyttö tekee ruokaa (on todella osaava iästään huolimatta), mutta se sotkun määrä on aivan järjetön! En ole itsekään mikään supersiisti; koti saa näyttää siltä, että siellä eletään, mutta tykkään että lattiat ovat vapaat tavaroista ja pöytätasot puhtaat. Siten, että lattioiden ja tasojen siivoaminen on helppoa ja joutuisaa, kun tarttuu imuriin ja moppiin. :) Ja että astiat huuhtaistaan ruokailun jälkeen, jotta olisi helpompi tiskata (meillä ei ole tiskikonetta) eikä jätetä ruoanjämiä niihin kuivumaan.
Likaiset vaatteet jäävät minne sattuu.
Ja kun näistä huomauttaa, tyttö yleensä joko suuttuu tai sitten menee ihan lukkoon, alkaa itkemään tms.
En mielestäni vaadi lapselta liikaa, ja näitä asioita on aina harjoiteltu, hän ei vain opi. 

Olen elänyt tytön kanssa kahdestaan siitä lähtien, kun hän on ollut alle vuoden vanha. Nykyisessä parisuhteessa olen ollut hieman päälle 4 vuotta. Samat asiat ovat toistuneet läpi vuosien. En osaa sanoa, olenko jossain välissä automaattisesti aina siivonnut lapsen jäljet lapsen auttamatta. Olen jotenkin aina kuvitellut, että olemme tehneet yhdessä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että tyttö tosiaan seuraa vierestä minun siivoamistani eikä itse tehnyt mitään asian eteen. En ehkä vain huomannut tätä ajoissa ja ainakin yksi ongelman pääsyistä on siinä... :P

Tyttöä on ehdottomasti myös kielletty syömästä omassa huoneessaan, koska astiat jäävät sinne ja jos jotain kaatuu esim. matolle, ei hän siivoa sitäkään pois, kenties koittaa jopa peittää tahran, ettemme hoksaisi. Aina välillä löytyy huoneesta kuitenkin astioita ja kun häneltä kysyy, mitä asiasta on sovittu, vastaus kuuluu "no ku mä halusin, ku siel on kivempi syyä ku keittiössä..."
Tässä tannoin näin tytön huoneessa lattialla sokeritoukan, eikä niitä tule kuin paikkoihin, joissa on niille ravintoa... Sen jälkeen siivosimme oikein urakalla huoneen, löytyi mm. homeisia leivänkannikoita ja muuta kivaa. Huone pysyi siistinä ehkä viikon.

Näitä vastaavia on lukuisia... Ovenkahvoihin on kielletty laittamasta vaatteita, on selitetty, että kahvat löystyvät ajan kanssa. Siitä huolimatta ulkovaatteet tai reppu roikkuvat liian usein kahvoissa... "Kun niihin on niin kätevä laittaa".
Ja kun oma työpöytä on niin täynnä roinaa, ettei siinä mahdu tekemään läksyjä, ne tehdään lattialla. Tämä nyt on pieni murhe, tehkööt lattialla, kunhan tekee...

Mitä mieltä olette, arvoisat Äidit ja Isät? Vaadinko liikaa? Jos en, mitä ehdottaisitte korjaustoimiksi, jotta saisimme arjen sujumaan paremmin? <3