Miten piikkikammoinen selviäisi diabetes-taudista ?

Keinohaima, sensorimittari ja insuliinipumppu ainakin vähentävät pistelyn tarvetta.

Varmasti selviäisi. Eiköhän se ennemmin alkais pistää sitä piikkiä kuin kuolisi..

Insuliinipumpun avulla. 

Kärsin nuorena piikkikammosta. Olen jopa pyörtynyt joskus verikokeen aikana. Mutta kyllä siihen pistelyn tottuu. Mulla ei ole diabetes vaan toinen sairaus, jota hoidetaan pistohoidolla. 2000-luvun alussa laitoin pistokset reiteen 5 cm neulalla. Ekoilla kerroilla piti kyllä hengitellä syvään ja kerätä rohkeutta. Alkoi se siitä hiljalleen sujua. Onneksi pian tuli injektorit ja nykyisin on esitäytetty kynä. Sitä ei edes tunne. Olen kiitollinen hoidosta. Ilman sitä en olisi enää elossa, mutta lääkityksen ansiosta voin elää tavallista elämää ja olen terve kuin pukki :)

Kakkostyypin diabetesta sairastava kaveri kieltäytyi viimeiseen asti piikittämästä itseään ja vaati lääkäreiltä tabletteja. Diabetes pääsi todella pahaksi, nyt ei enää muu auta kuin piikittää tai menettää jalkansa.

Kyllähän siihen tottuu. Tuttu lapsi oli alkuun hysteerinen neuloista, nyt jo itse pistää reippaasti sormenpäähän ja katsoo verensokerit. 

Piikkikammosta olisi pakko opetella pois, muuten kuolisi.

Ei keinohaimoja ja muita heti saa, joten ne eivät ole ratkaisu piikkikammoon, vaikka ovatkin ratkaisu tasaisempaan ja parempaan hoitoon.

Insuliiniakin annetaan tuolla kynällä, ei se ole mikään verikokeen tai edes rokotuksen veroinen juttu. Suun kautta otettavaa insuliinia ei ole eikä tule, sillä insuliini pilkkoutuu mahalaukussa normaalin ruuansulatusprosessin osana.