Lue keskustelun säännöt.
Aloittaako miehet keskusteluja tunteista?
06.02.2015 |
Keskustellaanko teillä parisuhteessa miehen aloitteesta tunteista säännöllisesti, ja miten usein? Tunnekeskustelulla tarkoitan siis vakavampaa jutustelua omasta/toisen elämästä, parisuhteen tilan pohdiskelua, syvempää pohdiskelua siitä mihin suuntaan oma elämä on menossa, miten kokee ja mitä ajatuksia herää elämässä tapahtuvista muutoksista, mitkä piirteet, teot tai sanat toisessa on viimeaikoina tuntunut hyvältä/pahalta jne.
Aiemmassa parisuhteessa käytiin miehen aloitteesta näitä keskusteluja vähintään viikottain, ja nyt kun tuoreemman suhteen puhumattomuutta pohdin ääneen kavereille, kaverit sanoivat ettei kukaan mies ikinä tuollasia keskustele, ainakaan omasta aloitteesta. Rupesin nyt miettimään oliko exä tässä asiassa joku erityisen harvinainenkin tapaus, vai vieläköhän sitä onnistuu törmäämään mieheen jonka kanssa vakavampien keskustelujen aloittaminen ei ole pelkästään omalla vastuulla. Jotenkin kaipaa sitä että joku kysyisi mitä kaikkea mun päässäni nyt liikkuu, kun tuppaan olemaan aika paha sulkeutuja ellei kukaan suoraan asioita kysy.
Kommentit (16)
Onpas sulla ollut raskassoutuinen suhde. Nyt sulla on normaali suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännöllisen epäsäännöllisesti kyllä.
Ei kyllä mies ole 20 v aikana kertaakaan aloittanut tällaista keskustelua. Oisko yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat jolloin on todella näitä keskusteluja käyty. Pääsääntöisesti meillä menee suhteessa hyvin. Ehkä itse kaipaisin sellaista keskustelua enemmän, mutta mies kokee sen turhaksi koska "kaikki on hyvin".
Tämä on yksi syy miksi heterokaverit kadehtii meitä. Niiltä odotetaan aina jotain tunteenpurskauksia ja puhumista ja jätkäparkoja ahdistaa. Tuskastuttavien parisuhdeiltojen jälkeen useampi kaveri on tokaissut ''mäkin haluan poikaystävän!''
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoh hoi! Onpas outoja vastauksia! Tottakai ja todella kaipaan syvempiä keskusteluja. Ilman niitä elämä on vain kaupassakäyntiä ja pinnallista tietojen vaihtoa. Ja näin on, että suhteen alkuvaiheessa mies oli tällainen keskustelija ja nyt ei. Puhumme kyllä politiikasta ja maailman tapahtumista, lasten ja työasioista, mutta tunteet... Tämä johtaa siihen, että en tunne oikeasti miestäni. Voi olla, että ihanteemme ja ajatuksemme ovatkin muuttuneet vuosien varrella, kun emme niistä puhu. Ja meillä on vielä niin, että mies hermostuu, kun yrittää ottaa tällaista puheeksi. Luulee varmaan, että nyt on kyseessä jotain vakavaa, joka uhkaa suhdettamme. Mutta ei siitä ole kysymys, vaan haluaisin oikeasti tietää, mitä läheisin ihmiseni ajattelee! Kun tällaista yhteyttä ei ole, on esim. seksi pinnallista puurtamista. Tunne puuttuu, kun ei oikeasti tunneta toisiamme.
En nyt siis tarkoittanut että kerta viikkoon käydään koko litania läpi ja ruoditaan koko elämä pohjamutia myöten :D Mutta joku yksittäinen "mikäs fiilis tässä nyt on päällimmäisenä ollut" -keskustelu tuli ainakin sen kerran viikossa käytyä. Tuntu kyllä sillon ihan mielekkäältä, ei ollut ikinä mitään hampaan kolossa, mut tais siis olla harvinaisen keskustelevainen mies kyseessä. Hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan ja ahdistuu jos minä aloitan. Puhun sit ystävien kanssa tunneasiat lävitse.
Mun mies kyllä kelailee tunteitaan ja ajatuksiaan useinkin. Ei me nyt sitä niin vakavasti tehdä, että pidetäänpäs tässä nyt syvällinen keskustelu aiheesta parisuhteemme tila tällä hetkellä ja tulevaisuudessa, mutta koko ajan puhutaan. Esimerkiksi vaikka mies voi sanoa, että on ollut vähän alakuloinen fiilis viime päivinä, että johtuneeko töissä vaikka siitä uudesta hommasta mikä tuntuu kinkkiseltä, tai että huolestuttaa kuinka mahtaa tyttären alkava seurustelu sujua. Pohditaan aina kaikkia asioita yhdessä, milloin miehen, milloin minun aloitteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes tiedä, mistä puhut :D
t. nainen, ei parisuhteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se tunteista puhuminen on sitä, että sanoo rakkaaksi tai kehuu, kiittää hyvistä teoista tms. En mä oikein tajua, miten tunteista muuten voi puhua. Tai ohan sekin tunne, kun sanoo, et joku asia vituttaa esim...:D
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 09:35"]
Ei kyllä mies ole 20 v aikana kertaakaan aloittanut tällaista keskustelua. Oisko yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat jolloin on todella näitä keskusteluja käyty. Pääsääntöisesti meillä menee suhteessa hyvin. Ehkä itse kaipaisin sellaista keskustelua enemmän, mutta mies kokee sen turhaksi koska "kaikki on hyvin".
[/quote]
Sama täällä, mutta meillä ei todellakaan ole kaikki hyvin, eli keskustelua kyllä tarvittaisiin! Mies kun vain on sitä mieltä, että jos asioista ei puhuta, niitä ei ole edes olemassa, mutta eihän ne ongelmat mihinkään häviä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero 11 oli aika jyvällä siitä mitä tarkoitin, tommosia periaatteessa arkisia asioita mutta ei jäänyt sellaselle jauhelihasta puhumisen tasolle, vaan pohdinta eteni siihen miten asiat kokee ja miten se vaikuttaa fiilikseen ja ehkä tulevaan ja toinen pystyi ehkä tuomaan näkökulmia joiden avulla vittumaiset asiat ei tuntunutkaan niin dramaattisilta jne. Kai joku käy sellasia keskusteluja terapeuttien kanssa, meillä ne puhuttiin saunassa. En sitte tiiä oliko huolia ja elämänmuutoksia jotenkin keskivertoa enemmän käsiteltäväksi, mutta ainakaan minkään asian ei tarttenut painaa mieltä viikkoa pidempään eikä pikkujutut ehtinyt kasvaa suuremmiksi ongelmiksi.
Mutta kiitos kaikille avartavista vastauksista. Kuvittelin itteni jotenkin kylmäks ja sosiaalisesti kyvyttömäks kun ei iteltä näiden keskustelujen aloittaminen niin suju, mutta nyt rupeenkin vaikuttamaan enemmän joltain äiti ammalta ja hurahtaneelta enkeliterapeutilta.
AP
no ei puhuta. silloin kun on kaikki ok, niin ei ole kummempia tunteita. Ja sitten kun joku mättää, niin vituttaa. Eikä silloin voi puhua, eikä tulis mieleenkään olla valittajamies.
Vaimolta kyselen kyllä usein että miten menee ja ootko ookoo ja mikä painaa. Kun naisesta sen välillä tietysti näkee. Oikeita ongelmia harvemmin on naisella.
Miehellä on jatkuva stressi rahasta, veloista, työpaikalta, ex-muijan lasten tapaamisista, exän sossuille valehtelemisesta, omista lapsista,niiden tulevaisuudesta mutta ei mies niistä voi puhua. Se olis nääs valittamista.
Naisen ongelmat on jotain ihan itse keksittyjä, joku työkaveri juoruaa tms. höpö höpöö. Mies voi kysyy mikä painaa ja olla hieman kuuntelevinaan.
Jos mies alkaa puhua oikeesti miltä tuntuu, ei kukaan nainen kuuntele kauaa. Niin moni asia tässä alkaaa ottaa kupoliin. Ja jos alkaa tunteilla, on äkkiä jojossa tai petin pohjalla ulkona työelämästä ja yhteiskunnasta. Joten parempi vaan painaa huumorilla niin homma pysyy kasassa. Ämmät tunteilkoon.
Olispa työlästä joutua jauhamaan tuollaisia asioita ja vielä viikoittain! Huh ja hyi.