Mikä stressaa sinua nyt, jos joku asia pitää sanoa?
Kommentit (25)
Haaaahh! Aamulla väsyttää niin lujaa!
yhden lapsen koulu ja idiotti pomo
Se, että pitäisi lukea tenttiin.Todella paljon luettavaa englanninkielistä, ja aihesanasto hankalaa..Ei jaksa.
Kaljuuntuminen, osalla meistä miehistä kun aletaan vanhentua lähtee hiukset päästä. Tosi masentavaa, mutta ei pysty mitään tekemään asialle.
YT-neuvottelut ja surkea taloudellinen tilanne.
Liikaa kouluhommia! Olis pitäny ajoisssa tehä.
Gradu! Hirveesti hommaa. Onneksi aikaa vielä rutkasti, mutta stressaa silti :(
Epäusko omaan työllistymiseen ja taloudellinen tilanne. Viranomaisten harjoittama mielivaltainen simputtaminen. Se ettei apua saa kun sitä eniten tarvitsisi.
Kirsikkatomaatin kokoinen kova patti korvan alapuolella. Olen yrittänyt unohtaa sen olemassaolon pari vuotta ja toivonut jos se vaikka katoaisi. Nyt mietin, että olenko sitten sinut itseni kanssa jos se onkin pahalaatuinen patti ja vaikka kuolen pois. En tiedä, en varmaan täysin kun joudun miettimään asiaa.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 13:04"]
Kaljuuntuminen, osalla meistä miehistä kun aletaan vanhentua lähtee hiukset päästä. Tosi masentavaa, mutta ei pysty mitään tekemään asialle.
[/quote]
osta kuponkiuutisista sitä linimenttiä. Katso vaikka siitä kuvasta, miten alkaa karvat kasvaa...
En pysy hereillä edes kahvin voimalla. Iltaan on vielä liian pitkä matka.
Jäin työttömäksi ja raha-asiat ahdistaa
Koulujuttuja! Kasoittain koulujuttuja!
Pitäisi opiskella ammatti, mutta kun ei olisi varaa jäädä opintotuelle.
Ihmiset ovat itsekkäitä. Vain minä minä minulle heti kaikki nyt!!! Pysähtyisivät ajattelemaan elämää ja kuinka pieneista asioista kostu iso hyvää tai pahaa. Ne pienet asiat jokapäiväiset valintamme vaikuttavat mihin päädymme ja ollaanko tyytyväisiä olemassaolomme. Tekevätkö rahaa ja tavaranmäärä onnelliseksi. Minulle merkitse eniten sydämmellisia ihmisia. Oman napan ympärin pyöriminen SAA MUT ONNETTOMAKSI.
Se että työpaikalla työt jakautuu epätasaisesti. Kun on niitä, jotka ei tee mitään, niin niille ei edes anneta enää mitään töitä, kun tiedetään, että hommat jää kuitenkin vaiheeseen tai ainakaan lopputulos ei ole hyvä. Sitten kun itse on ahkera ja tunnollinen, saa vielä lisää kaikenlaista extraa niskaansa, kun tiedetään, että muhun voi luottaa ja homma tulee kunnolla tehtyä.
Toinen stressinaihe on vapaa-ajan puute. En tarkoita, että työt veisi sen ajan, vaan ihan sellainen asia, että olisi joku viikonloppu niin, että ei ole suunniteltuna mitään ohjelmaa. Aina joku kutsuu johonkin jne. Tiedän, pitää osata sanoa ei. Mutta kun on esim. anoppi (joka on tosi mukava ja ihana anoppi), joka on hiljattain jäänyt leskeksi ja kaipaa seuraa ja haluaa koko ajan kutsua kylään yms. niin on tosi vaikea kieltäytyä vaan sillä perusteella, että en nyt jaksaisi ja haluaisin vaan olla oman perheen kanssa kotona. Joka puolelta pukkaa ohjelmaa ja kutsua ja koousta ja kyläilyä yms. Sinänsä tosi kivoja juttuja, mutta välillä pitäisi saada vaan olla.
Unirytmini on ihan sekaisin. Saan unenpäästä kiinni vasta n. Klo 03, ei auta, vaikka ulkoilen ja herään aamulla aikaisin. Aamulla uni maittaisi, mutta pakko nousta ylös. Kauanko terveys kestää tällaista? :(